Minun piti viettää elokuussa "en osta yhtään vaatetta"-kuukautta. Jotenkin kummasti siinä kävi taas niin, että juuri tässä kuussa sitten piti l'hteä ex-tempore kauppaan ostamaan yhtä tiettyä meikkikynää. Houkuttelin vielä Herra Kirjoituksen mukaani, kun hänellä oli asiaa samaan suuntaan.
Arvatkaapa mikä oli lopputulema. Heti kauppaan tullessani näin jotain ihanaa, jotain sellaista, josta olen aina haaveillut, jotain sellaista joka vaatekaapistani on puuttunut. Kiertelin ensin koko kaupan läpi ja kaartelin lähemmäksi tuota unelmaa.
Matkalla mukaani tarttuivat aletangosta sovitettavaksi herkullisen punaiset vajaamittaiset housut. Ihan vaan sovitettavaksi, en nää kuitenkaan istu, kun ovat niin pientä kokoakin. (No, tässä tietenkin kävi niin, että ne sattuivatkin sopimaan oikein hyvin ja muuttivat meille...)
Seuraavaksi pengottiin herra Kirjoitukselle farkkuja miesten osaston ale-tangosta ja kun niitä löytyi muutama pari sovitettaviksi ja hän jopa suostui tulemaan sovittamaan niitä, en enää voinut vastustaa kiusausta. Ryntäsin unelmieni vaatteen luo ja olin aivan varma (ja samalla tyytyväinen, etten rikkoisikaan lupaustani), että oikeaa kokoa ei olisi. Kaikki muut mekot tangolla olivat kokoa 36 ja takimmaiseksi oli piilotettu yksi isompi. Otin sen mukaani varmana siitä, että sekin on liian pieni.
Iloni oli ylitsevuotavainen, kun tuo unelma olikin kuin minulle tehty. Siis mustaa, luonnonvalkoista ja kultaa värityksenään pitävä kukonaskelkuvioinen mekko, jossa on erikoinen kaulusratkaisu. Se on kuin minulle tehty, se on ihana, se on... ratkaisu kaikkiin pikkujoulun pukeutumispulmiin.
Saihan herra Kirjoituskin samalta reissulta jotain omaan vaatekaappiinsa. Mustat perusfarkut eivät yllätä, mutta toimivat.
Mikä parasta, koko ostosreisun summa kukkarolle oli 0e. Piirongin laatikkoon piilotetuista lahjakorteista tosin kului sitten reilun viiden kympin edestä saldoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti