Kierrätyskudin

Mainitsin jossain vaiheessa, että löysin äidin kanssa maalla vinttiä kompatessani vanhat osin rikkinäiset sukat, joissa oli kuitenkin ehjät varret. Itse asiassa sukat eivät olleet edes samaa paria keskenään, koska varsien joustinneule on erilainen - värit kuitenkin olivat identtiset eli eroa ei juuri kaukaa katsoen huomaa. Lupasin äidille, että kudon hänelle noihin varsiin uudet terät, kun hän vakuutti, että eripariset sukat kelpaavat hänelle kyllä.

Jotta sukista tulisi täydellisen kierrätetyt, purin niihin yhden perintösukan. Tuo sukka on ollut kudottuna ties miten kauan, sillä sen kutonut henkilö on ollut haudan povessa jo 8 vuotta, eikä hän viimeisinä vuosinaan jaksanut sukkia kutoa. Kun sain edes menneen tätini perintönä kaikki hänen tavaransa, löytyi tuo yksinäinen sukka ompelujakkarasta, mutta missään ei ollut yhtään lankaa, jotta siihen olisi voinut kutoa parin. Säästin sukan, koska en oikein osannut sitä hävittääkään, ihan kokonaista, ehjää, uutta sukkaa. Sukassa oli kahta vaaleanruskeaa sävyä, jotka yritin parhaani mukaan tasata.

Nyt sitten päätin hyötykäyttää tuon parittoman raukan ja purin sen. Tuosta sukasta tuli sitten pääosa kierrätyssukkien teristä. Sen verran loppui lanka kesken, etteivät sukat ole ihan täydellisesti kierrätetyistä materiaaleista, vaan ihan kärki on uutta lankaa. Sekin tosin jo sen ikäistä, että menee periaatteessa kierrätysmateriaalista, merkiltään Novitan Floricaa. Kyseinen kerä on pyörinyt äidin laatikoissa ainakin sen saman ajan, mitä yksinäinen sukka minun varastoissani.

Sukkien varret jotain akryylilankaa, kierrätetyt, teräosat sekoitelankaa, jossa pääosa villaa, pikkuisen akryyliä mukana, kärki kaksinkertaisella Floricalla neulottua. Tässä kuva lopputuloksesta.