Omasta mielestäni ansaitsisin ihan sulan hattuuni, jos siis sellaista käyttäisin, sillä olin eilen niin tehokas. Raahauduin kotiin melkein yhdeksän tuntiseksi venähtäneen työpäivän ja kahvakuulatunnin jälkeen. Se on sinänsä jo saavutus, kun on kyse maanantai päivästä siis se, että jaksan tunnille lähteä.
Suihkun jälkeen silitin neljä koneellista pyykkiä ja korjasin samantien ratkenneet saumat ja ompelin irronneet napit, että vaatteet ovat sitten taas priimakunnossa ottaa kaapista käyttöön. Keittelin iltapalaksi vispipuuroa, jota maisteltiinkin jo vähän. Annos oli sen verran iso, että siitä riittää vielä tällekin illalle.
Netissä puuhastelin kolmostyöni kimpussa jonkin aikaa ja melkein sain viimeiseltyä yhden sukkaprojektin telkkaria katsellessa. Sillä kohtaa uni kuitenkin voitti ja osa työstä jäi tälle illalle. Se on edelleen vähän kesken, mutta hoitelen sen sitten loppuun, kun palaan salilta ja esittelen ehkä huomenna.
Sulkaa en saanut, mutta ruusun kylläkin. Rakas mieheni oli ostanut minulle ystävänpäivä ruusun ja herutti tällä herttaisella eleellä melkein kyyneleet silmiini. On ihanaa kun on noin huomaavainen rakas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti