Helmikuun hävitys

Jälleen kerran on tyhjennystä tapahtunut - valitettavasti kaikkialla muualla paitsi vaa'alla.

Taisin jossain vaiheessa valitella, että muuta kosmetiikkaa poistuu, mutta meikkejä ei. Nyt on sitten ollut meikkipussin vuoro tyhjentyä ainakin vähän. Loppuun kuluivat:
1) Oriflamen meikkivoidepuuteri 8ssi puuterin loppu), joka kyllä kuivatti ihoa paljon, mutta toimi Kaunasin matkalla muutoin ok
2) Aurinkopuuteri, sillä brasilialainen rusketus oli sen verran tumma, että mikään tavallinen puuteri ei ollut riittävän tumma vaan oli pakko vedellä aurinkopuuteria nassuun mattapinnan saavuttamiseksi
3) Huulikiilto; Yves Rocherin kullankimalteinen huulikiilto oli ihan huippu, mutta mikään ei kestä ikuisesti
4) Hairstoresta ostettu www infinité sarjan syväpuhdistava shampoo, tuoksultaan vanilja ja teholtaan loistava
5) Yves Rocherin hamamelis suihkugeeli, joka ei tule saamaan seuraajaa. Minusta noiden Y.R.:n suihkugeelien laatu on laskenut kuin lehmän häntä ja hinta noussut samassa tasossa ylöspäin. Täytyy koettaa etsiä jotain hinta-laatu-suhteeltaan parempaa, kunhan nuo vanhat hankinnat on käytetty loppuun.

Suihkugeeliä meidän huushollissa kuluu todella paljon, melkein pullo viikossa. Tällä kertaa tyhjentyi Yves Rocherin mantelisuihkugeeli. Shampoo on toinen kestokulutuskohde, tosin näitä taitaa jatkossa tulla harvemmin, sillä vanhat pullon pohjat taitavat olla melkein kaikki loppuun käytetty. Nyt tyhjeni Linna shampoo pullo. Flunssakauden jälkimainingeissa tyhjeni myös käsihuuhdepullo, jota käytämme sekä käsiin että jalkoihin. Hammastahnatuubi on kuvasa mukana muistuttamassa, että uusi pitäisi ostaa. Meillä on aina varastossa yksi tuubi ja toinen käytössä, kun käyttötuubi tyhjenee täytyy varastoon ostaa uusi.

Lisäksi täytyy mainita kuvaamattomat tuotteet
1) dödö-pullo mallia Dermosil

Helmikuun tyhjentyneet purnukat siis yhteensä 10 kpl. Vuoden alusta tyhjiä purkkeja 26 kpl, eikä loppua näy, sillä vähän sisältäviä purkkeja on vielä jäljellä eli maaliskuullakin kuullaan tästä aiheesta.

Lama the 2nd

Sain eilen valmiiksi toisen parin alpakkasukkia. Kyllä se vaan kummasti käsiala siistiytyy aina toisessa parissa, minusta tämä toinen on selkesti siistimpi kuin ensimmäinen, vaikka valokuvissa ei suurta eroa näykään.

Lisätään tähän vielä todisteeksi kuva siitä, että alpakoita on tosiaan kaksi samanlaista paria.

Askel kohti kevättä

Näin telkkarin sääennusteesta, että viikonlopuksi olisi luvassa vihdoin ja viimein hiukan lämpöisempää keliä, miinusasteista toki edelleen, mutta kuitenkin melkein parikymmentä astetta lämpöisempää kuin tässä viikolla.

Niinpä sitten keskiviikkoiltana iski paniikki, mitä jos nyt onkin talven viimeiset pakkaset, vaikka ennusteet kuinka kertovat talven jatkuvan maaliskuulle asti. Niinpä sitten päätin suorittaa yhden lähestyvästä keväästä kertovan kotityön tulloin keskiviikkona - sulatin pakastimet. Siinähän se ilta sitten mukavasti meni.

Pari ihan kivaa löytöäkin tuli tehtyä. Parikymmentä pientä pussia punaherkoita eli vielä riittää herkkua nautittavaksi. Lisäksi löysin saman verran mansikkarasioita, joiden olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa, mutta parempi aina näin päin, että löytyy enemmän tavaraa kuin luulee.

Viikonloppuna on sitten vuorossa vielä toinen kevääseen valmistava työ eli autojen imurointi. Jotenkin niihin on taas syksyn ja talvenaikana kertynyt kaikenlaista röhnää. Ne piti itse asiassa siivota jo syksyllä, mutta pääsivät pakkaset yllättämään eikä kukaan tee tuota hommaa parinkymmenen asteen pakkasessa. Pitäkää siis peukkuja, että viikonloppuna on sen verran hyvät kelit, jotta saadaan autot siistiksi.

Ensimmäiset alpakkani

Mietin eräälle henkilölle soveltuvaa lahjaideaa, sellaiselle ihmiselle, jolla on jo kaikkea mahdollista. Se sulkee siis tavallaan rahalahjan pois, koska hänellä on sitä omiksi tarpeiksi.

Päädyin loppujen lopuksi kokoamaan lahjakorin paikallisista tuotteista ja kutomaan korin täydennykseksi sukat. Langaksi halusin jotain muuta kuin perinteistä seitsemää veljestä tai nallea, joten paikallisen lankaliikkeen suosituksesta päädyin alpakkalankaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun alpakkalankaa käytän, ostin langat kahteen pariin, jotta voin tehdä harjoitusversiot. Jos lankaa jää yli, kudon kolmannen parin itselleni. Lankaa varasin siis neljä kerää, lankana alpaca teetee.

Alpaca teetee on siis villalanka, puhdasta alpakanvillaa, mikä tekee sukista kyllä erittäin pehmeät ja lämpimät, mutta kulutuksen kestävyyden kanssa voi olla niin ja näin, kun langassa ei ole yhtään kestoa lisäävää tekokuitua. Kyläilysukkia tai unisukkia minä näistä ajattelin, jatkuvassa kävelykäytössä tuskin kovin pitkään kestävät parsimatta.

Nyt voidaan siis todeta, että harjoitusversiot ovat valmiit, malli toimii, lanka on helposti kudottavaa. Sukkien malli on garnstudion sivuilta, nimeltään "aaltosukat". Lankaa yhteen pariin reilunkokoisia sukkia meni puolitoista kerää eli neljästä kerästä varmaan riittää kolmanteenkin sukkapariin, kun kolmannet sukat ovat kuitenkin suht´pienet.

Tässä kuva ensimmäisistä alpakkasukistani:
Nämä harjoitusversiotkin menevät lahjaksi, niiden kaveriksi on tulossa toinen pari käyttösukkia seitsemästä veljeksestä. Ensin kudon toiset tämmöiset ja sitten alan katsella mallia noille seiskaveikoille, niiden dead line on maaliskuun puoliväli.

Kyökissä

Sain kuin sainkin sukkaprojektin valmiiksi tänään, mutta kuvat puuttuvat sillä hovikuvaajani pelaa sählyä tänä iltana eikä niin ollen ole kuvaamassa valmiita töitäni.

Työpäivän jälkeen kävimme kaupassa ja loppuillan olenkin sitten viettänyt keittiöpuuhissa. En jaksa käyttää jokaista iltaani ruoan valmistamiseen, joten teen yleensä kerralla enemmän ja useampaa sorttia, jotta voin pakastaa osan ja lopuista riittää sitten syötävää enemmän kuin yhdelle aterialle.

Tänään tarjolla olisi kananuggetteja, kevätkääryleitä, kasvisgratiinia, kebabkiusausta, lihapullia ja jauhelihapihvejä. Ihan hyvä, että on ruokaa valmiina, sillä pääsen taas sunnuntaina ekstratöihin. Kebabkiusaus on uusi tuttavuus, alkuperäinen resepti oli Yhteishyvän ruokalehdessä, mutta toteutus oli sitten jotain muuta kuin reseptissä kerrotaan. Jos on hyvää, laitan reseptin jakoon.

Nyt menen pelastamaan lihapullat uunista ja sitten tuutimaan.

Ystävänpäivän onnistumisia

Omasta mielestäni ansaitsisin ihan sulan hattuuni, jos siis sellaista käyttäisin, sillä olin eilen niin tehokas. Raahauduin kotiin melkein yhdeksän tuntiseksi venähtäneen työpäivän ja kahvakuulatunnin jälkeen. Se on sinänsä jo saavutus, kun on kyse maanantai päivästä siis se, että jaksan tunnille lähteä.

Suihkun jälkeen silitin neljä koneellista pyykkiä ja korjasin samantien ratkenneet saumat ja ompelin irronneet napit, että vaatteet ovat sitten taas priimakunnossa ottaa kaapista käyttöön. Keittelin iltapalaksi vispipuuroa, jota maisteltiinkin jo vähän. Annos oli sen verran iso, että siitä riittää vielä tällekin illalle.

Netissä puuhastelin kolmostyöni kimpussa jonkin aikaa ja melkein sain viimeiseltyä yhden sukkaprojektin telkkaria katsellessa. Sillä kohtaa uni kuitenkin voitti ja osa työstä jäi tälle illalle. Se on edelleen vähän kesken, mutta hoitelen sen sitten loppuun, kun palaan salilta ja esittelen ehkä huomenna.

Sulkaa en saanut, mutta ruusun kylläkin. Rakas mieheni oli ostanut minulle ystävänpäivä ruusun ja herutti tällä herttaisella eleellä melkein kyyneleet silmiini. On ihanaa kun on noin huomaavainen rakas!

Kenkälaatikko

Lainasin taannoin kaverilleni nypläystyynyäni, koska en itse sitä tarvinnut. Rehellisesti, en ollut käyttänyt sitä vuosiin, joten olin vain tyytyväinen, kun se päätyi käyttöön.

Hän palautti tyynyn ja sen keralla sain kenkälaatikon. Minua sekä itketti että nauratti, kun avasin paketin - hyvin hän minut näköjään tuntee. Kaverini oli näet paketoinut kenkälaation läpinäkymättömään paperiin ja sen sisältö paljastui vasta paperia avatessa.

Ensiksi paketista paljastui musta kenkälaatikko, jonka pinkki kansi oli koristeltu mustalla sametilla.

Sen sisältönä oli korkokengistä kertova kirjanen ja paketillinen kenkäkortteja. Lisänä oli vielä kengistä kertova artikkeli, jonka ystäväni oli ottanut talteen minua varten.

Kesä tulee

Kyllä se kesä siltä tulee jossain vaiheessa, niin ainakin vakaasti uskon. Samalla kun valmistin kierrätystyynyliinoja tein itselleni kesävaatteeksi kukalliset shortsit.

Siivosin maalla käydessäni vaatekaappiani ja löysin sen perukoilta vuosikymmen sitten ostamani "leikkipuvun", muistaakseni tuolla nimellä silloin joskus kutsuttiin noita haalarimuotoisia topin ja shortsien tai topin ja housujen yhdistelmiä. Puskuriosastoni on lakannut mahtumasta tuohon muotolaskoksettomaan yläosaan jo vuosia sitten, mutta shortsiosa mahtui päälle ihan hyvin.

Siispä sakset käteen ja haalari kahdeksi kappaleeksi. Yläosan jätin paikka- ja projektitilkuiksi, mitä nyt nappilistan reunasta nappasin palasen korjaamaan shortsiosan revennyttä napinalustaa. Kuvasta varmaan näkyy sekin, että olen jossain vaiheessa ihan oikeasti yrittänyt tunkeua tuohon yläosaankin, sillä se on takaa kauluksesta revennyt.

Shortsien viimestely oli helppoa. Katkaisin haalarin sen verran vyötärönauhan yläpuolelta, että siitä sai tehtyä käänteen. Nauhakuja oli puvussa valmiina. Sen verran tuon yläsauman lisäksi jouduin tekemään lisätyötä, että korjasin revenneen reunalistan pienellä yläosasta leikatulla kappaleella siis irroitin napin, korjasin repeämän, laitoin paikkaa päälle ja ompelin napin takaisin.

Tässä siis tulevan kesän ykkösvaate - maalle tietenkin, en mä kaupungissa kehtaa näin kukikkaana esiintyä.

Kierrätystyynyliina

Tämä postaus roikkui puolinaisena julkaistuissa, sillä en kertakaikkiaan ehtinyt viimeistellä projektejani. Poistin nyt tuon vanhan ja julkaisin uuden, tällä kertaa kokonaisen.

Koska kerran olen luvannut tänä vuonna pyrkiä siihen, että kierrätän kaiken mahdollisen, päätin tehdä kierrätystyynyliinan. Tarve tälle tyynyliinalle tuli Herra Kirjoituksen uuden tyynyn myötä. Tämä muotoutuvaa vaahtoa oleva tyyny on niin iso, etteivät vanhat tyynyliinat enää sovi siihen.

Joten sakset käteen ja ratkomaan puuvillapuseroa kankaiksi. Tätä puseroa ei ole juuri pidetty, sillä se oli päälläni kerran siivouspäivänä ja sen taskusta rakas puhelimeni hyppäsi uimasilleen vessanpyttyyn, jonka olin juuri pessyt. Tuon tapahtuman jälkeen pusero joutui pannaan ja hylättyjen vaatteiden laatikkoon.

Tästä siis lähdettiin.Jouduin toteamaan, etten muistanutkaan, miten paljon helpompaa on ottaa kunnon kangas ja pistää se kappaleiksi kuin koota jotain palasista. Vietin useamman kuin yhden ja kaksi tuntia sovitellen puserosta purettuja kappaleita yhteen, jotta sain raidat sopimaan ja kankaan riittämään. Onnistumisen tunne kuitenkin tuli palkkioksi, vaikka aikaa menikin rutosti. Nauhat laitoin tummansinisestä satiininauhasta, kun nuuta sävyyn sopivaa ei löytynyt.

Ja tähän päädyttiin:

Löysin varastostani tyynyliinan, joka oli periaatteessa liian pitkä tavalliseen tyynyyn, mutta liian kapea tuohon uuteen, joten muokkasin sitäkin vähän. Ja tämänkin kanssa jouduin tahimaan hetken, jotta sain tuosta toisesta tyynyliinasta ylijääneet palaset riittämään tähänkin. Nauhoina pinkkiä satiininauhaa, kun minulla ei vastoin oletuksia ollutkaan täällä tavallista kanttinauhaa. Melkoisesta silpusta tuo lisäosa on koottu, vaikka ei se onneksi ulospäin näy, kuvassa tyynyliina kaksinkerroin.

Tuossa raidallisten kuvassa on kaksi valmista tyynyliinaa. Kolmannen kierrätystyynyliinan tein vanhasta täyspuuvillaisesta yöpaidasta. Hartiat olivat kuluneet puhki, joten niistä ja hihoista tein rättejä ja helmasta tyynyliinan. Vanhan yöpaidan lisäksi tarvittiin noin 12 sentin kaistale venymätöntä puuvillaa ja pätkä tarranauhaa korvaamaan nauhoja. Tuo puuvillakangas tarvittiin tyynyliinan suuhun siksi, että venyvä neulos olisi heti rikkunut tarranauhojen kohdalta ellei sitä olisi tukenut jollain.

Tästä siis aloitin kolmannen projektin, valmis tyynyliina näkyy samassa kuvassa tuon toisen raitaisen kanssa.

Kuukausiraportti tammikuu

Tunnustan heti alkuun, että kaunistelen tilastoja ja jätän ilmoittamatta, paljonko rahaa tammikuussa kului kaikkeen ylimääräiseen mussutettavaan - lyhyesti: paljon.

Sen sijaan teen kuukausiraporttia onnistuneista osioita eli vaatteista ja kosmetiikasta.
Kosmetiikan suhteen saan puhtaat paperit, sillä hankintoja on 0. Lahjoituksena sain 4 kynsilakkaa, mutta ei kai niitä lasketa hankinnoiksi, kun en kerran niitä itse itselleni ostanut.
Poistoja 16 kappaletta.

Laukkuja vain yksi ja kenkiä 0 paria eli loistojuttu, alan edistyä. Vaikkakin löysin tiseni hipelöimästä turkoosia laukkua ainakin viisi kertaa eri kaupoissa eli edistys saattaa jäädä lyhytaikaiseksi.

Vaatteitakin vain kaksi eli nuo Kaunasin hankinnat, neulepusero ja sukkikset. Elloksen paketista palautin sekä tilaamani takin että leggingsit. Takin vuoksi itken edelleen verisiä kyyneleitä, mutta minkä sille voi, että minä olen iso ja takki pieni.