TJ 28

Matkaan aikaa allle kuukausi, matkadokumentit (loput) tulivat viime viikolla ja matkakuume on miinuksen puolella. Siis ihan oikeasti - ei minkäänläista innostusta aiheeseen, oikemminkin ärsytystä lukuisista lentokentistä, koneessa istumisesta jne. En muista koskaan tällaista fiilistä ennen. Ja pohdin ihan vakavasti, eikö seuraavalla kerralla voisi jäädä kotiin - ihan vaan omaan sänkyyn makaamaan säästyisi kaikelta tuolta vaivalta ja hosumiselta. Ja siis viettää kesälomakuukauden suljettujen verhojen lukitun oven takana kotona.

Yritin sytytellä itseäni pohtimalla kivoja shoppailumahdollisuuksia ja hyvää ruokaa ja lopputulos oli. "Ei siellä ole mitään kivaa ostettavaa kuitenkaan ja vaikka olisikin, niin en mä mitään tarvi ja sitä paitsi ruoasta saa vain mahataudin..." Onkohan mulla joku asennevamma siis oikein pahemman sorttinen asennevamma. Eikö tässä kohtaa pitäisi oikein nautinnolla miettiä, mitä kivaa voi ottaa mukaan ja miettiä, miten paljon kaikkea kivaa tuolla maailmalla voi nähdä ja eihän sitä koskaan tiedä, miten ja millaisia löytöjä vastaan tulee. En silti saa innostusta päälle, jos tunnelta jatkuu tällaisena heittelen neljän viikon kuluttua matkalaukkuun pari kymmentä satunnaista vaatekappaletta, 10 pakettia hapankorppuja ja lähden "haistakaa home"-asenteella maailmalle.

Miten muuten voi olla niin, että kun reissua on pohdittu reilu vuosi ja matka on ollut maksettuna yli puoli vuotta - kaikki innostus on kadonnut, eikö sen pitäisi tässä kohtaa vain nousta. Pitäkää kaikki peukkuja, että mielialani muuttuu ennen lokakuuta, muussa tapauksessa herra Kirjoituksella on edessään ikävät viikot.