Penkojaiset

Pidimme eilen penkojaisia vaatekaapissa. Alun perin niiden oli tarkoitus kohdistua rakkaan mieheni vaatevarastoon, mutta se vähän lipsahti...Herra Kirjoituksen vaatteita piti katsottaman sillä silmällä, että tarvitaanko syksyksi jotain uutta ja sopivatko matkalle tarvittavat vaatteet vielä päälle.

Penkojaisissa tuli pari mukavaa ylläriä. Ensimmäinen se, että Herra Kirjoituksen housuhyllyiltä löytyi neljä paria uusia farkkuja, joiden olemassa oloa minä en muistanut ja hän vielä vähemmän. NELJÄ PARIA uusia farkkuja, missä ihmeen välissä olen saanut puhuttua vaatekauppakammoisen mieheni sovittamaan niin montaa farkkuparia. Osalle löytyivät vähän käytetyt tuplakappaleet eli ilmesesti on sitten tehty se perinteinen eli ostetu kahdet kerralla, kun on löydetty hyvät. Uusia housuja siis ei tarvinnut lähteä hankkimaan ja muutenkin matkalle aiotut vaatteet sopivat päälle eli ei tarvitse kuin siirtää ne matkalaukkuun.

Sitten puolittain vahingossa ja puolittain pari viikkoa sitten tapahtuneen löydön innoittamana tutkailin vähän omaakin puoltani meidän vaateiden säilytystiloistamme. Minulla on valitettavasti muistikapasiteettia kaikille turhille asioille eli yleensä tiedän hyvinkin tarkkaan (lähes) kaikki vaatteeni, milloin ja mistä olen ne ostanut ja mitä niistä maksanut (ja blogi auttaa viimevuosien hankintojen tarkistamisessa). Pari viikkoa sitten tarvitsin päälleni jotain muuta kuin ainaiset työmatkojen ulkoiluhousut ja minulle tyypilliseen tapaan kiire oli hirmuinen. Iskin käteni mustien housujen koriin ja sain käteeni jotain vaaleaa denimiä, jota tuossa korissa ei siis kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla. Sieltä ilmestyivät vaalean siniset bootcut leikatut boyfriend-tyyliset farkut, joiden olemassa olosta minulla ei ole ollut mitään tietoa, ei sen paremmin siitä, koska ja mistä ne ovat meille tulleet. Kiskoin ne kuitenkin päälle ja niinhän ne istuivat kuin olisivat olleet minulle tarkoitetut. Se, etten muista, mistä ne ovat tulleet vaivaa minua edelleen, mutta kai ne minun ovat, kun kerran minun kaapissani olivat.

Tämä löydän innoittamana kaivelin sitten vähän lisää kaappeja ja sovittelin muutamia vaatteita. Kuukauden ajasta johtuen sovitukset rajattiin koskemaan yläosia ja yllätys oli melkoinen kun lukioaikana hankkimani vaatteet menivätkin päälle. Kyllä, minulla on vaatekaapissani edelleen lukioaikana hankkimiani vaatteita - klassikoita, jotka eivät koskaan ole muodissa, mutta aina tyylikkäitä kuten valkoinen paitapusero. Olin tosi, tosi onnellinen, kun tajusin, että tosiaan ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen puseroista menevät napit kiinni, eivätkä ne näytä siltä kuin olisin käynyt varkaissa pikkusiskon kaapilla. Voin siis jatkossa keskittää vaatehankinnat omaan vaatekaappiini ja kaivella sieltä uusia vaatteita itselleni - hykertelen tyytyväisyydestä ;-).

Muutama tavoitevaatekin vielä jäi kaappiin - ne ovat sellaisia, jotka olen tarkoituksella ostanut jo valmiiksi liian pieninä, enkä sittemmin ole mahtunut niihin. Nyt näyttää lupaavalta ensimmäistä kertaa vuosiin. Pellavainen jakkupuku, jonka jakku ei ole koskaan tullut kiinni, meni kiinni, mutta näyttää vielä hiukan liian tiukalta - ehkä sitten ensi kesänä. Toiveissa ja haaveissa on lupa elää vai mitä?