Olohuoneessa oli eilen sekä kirpparilta takaisin tuotuja tavaroita että sinne koskaan päätymättömiä tavaroita. Meillä oli kirppispöytä paikallisella kirpparilla kahden kuukauden ajan. Tuotto ei ollut mikään ihmeellinen ja syitä oli monia - kyllähän niitä syitä ja selityksiä löytyy joka asiaan, mutta tällä kertaa nämä ovat mielestäni aika hyviä.
Ensimmäisen kuukauden aikana pöytätilan jako ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut eli tilaa oli käytettävissä vähemmän ja eri paikassa kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Toisekseen kaksi kuukautta oli liian pitkä aika, minulta ainakin loppui into kesken. Jälkimmäisen kuukauden aikana ei tullut käytyä kirppiksellä niin usein järjestämässä pöytää kuin olisi pitänyt ja toisekseen olisi pitänyt myös vaihtaa tavarat vaikka viikon välein, jotta pöydällä olisi ollut aina uutta houkutinta. Joissakin kohtia sorruin, se on pakko myöntää näin jälkikäteen ajatellen, vähän ylihinnoitteluun, mutta jos vaate on uusi, käyttämätön ja maksanut kaupassa 100e, en millään malttaisi antaa sitä 2-3e hintaan.
Niin huonoa kokemusta ei jäänyt, ettenkö voisi vielä joskus koettaa uudelleen, mutta seuraavalla kertaa mieluummin varmaan jossain peräkontti tai myy se itse- kirppiksellä, jotta pääsee sitten lennosta tinkimään hinnoista, jos joku on kiinnostunut.
Pakatessani kirppislöytöjäni pois, tein taas löydön. Olin pistänyt tuonne kasaan jo muutama vuosi sitten ostamani kesämekon. Olen ostanut sen aikanaan huuto.netistä, se on vaatepaketista, jonka vaatteet maksoivat n. 1e kappale. (Se oli vielä sitä aikaa, kun huuto.netistä saattoi tehdä huippulöytöjä, nyt ovat hinnat karanneet pilviin sielläkin.) Tuossa paketissa oli kaksi mekkoa, joiden takia koko paketin ostin, mutta kumpikaan ei sitten loppupeleissä sopinut minulle. Niinpä pistin paketin lihoiksi ja myin sieltä melkein kaikki sellaiset, jotka eivät minulle sopineet. Joitakin unisex t-paitoja siirsin herra Kirjoituksen käyttöön mm. aivan uudenveroisen puna-mustan Adidas paidan. Toisen mekon myin, mutta tästä toisesta en malttanut millään luopua, en vaikka tiesin, ettei se todennäköisesti koskaan sovi minun päälleni. Nyt sitten tänä keväänä toivosta luopuneena siirsin mekon kirppiskasaan ja hinnoittelinkin sen jo, mutta kirppikselle asti se ei koskaan päätynyt.
Tuon mekon kuosi on luonnonvalkoista ja vaaleaa beigeä kukkatehostein. Se materiaali on pehmeää ja suloista ja tuntuu kuin ei olisi mitään päällä, se on kuin toinen iho (enkä tässä tarkoita tiukkuutta). Leikkaus on y-vartaloa (siis sellaista, jolla on leveät hartiat, isot rinnat ja kapea lantio) imarteleva, sillä kaula-aukko on avara, vartalo-osa tyköistuva ja puku leviää vasta lantion kohdalta. Mekossa vain on sitä jotain ja se on siirtynyt kerta toisensa jälkeen ohi hävitettävien vaatteiden, ajatuksella, että jos sitten joskus.
Nyt sitten oli se joskus päivä - eilen mekkoa sovitellessani totesin, että mekko on edelleen tiukka, mutta se menee päälle, napit eivät tursota ja se näyttää siedettävältä. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että miinus muutama kilo niin se näyttää vielä paremmalta.
Tässä tämä löytöni omasta kirppiskasasta nyt sitten on:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti