Olimme jälleen maalla viikonloppua ja pääsin taas seurustelemaan ompelukoneen kanssa. Ensiksi tuunattiin mammalle=äidille uudet housut, joista ei kylläkään ole kuvaa.Seuraavaksi ompelin hänelle jumppaa varten nilkkapainot. Alunperin oli kyllä tarkoitus ostaa sellaiset valmiina kaupasta, mutta jostain syystä niitä ei löytynyt kotiani lähellä olevasta pikkukaupungista, eikä myöskään siitä isommasta kaupungista, jossa herra Kirjoituksen kanssa asun. Lopulta päätin, että on helpoin ratkaisu valmistaa sellaiset itse. Isukilla oli onneksi hyvin seulottua hiekoitushiekkaa sulana jemmassa, joten siitä otimme pari kiloa hyötykäyttöön. Painohin ommeltiin ensin sisuspussit tiiviistä valkoisesta ensteksistä (fiksuna jätin taas kuvat tästä vaiheesta otattamatta).
Ne olivat siis sellaiset suorakaiteet n. 32x14cm, keskelle ompelin sauman, jotta hiekka jakaantui tasaisemmin kahteen pötkyllään. Päälinen ommeltiin huonekalukankaasta, toisessa kiinnitykseen tarranauha, toisessa kuminauha ja nappi siitä syystä, että tarranauhaa ei ollut kuin tuo palanen. Pääliset on tehty niin, että ne ovat tarvittaessa helposti irroitettavissa ja pestävissä, jos tarvetta ilmenee. Olin oikeastaan aika tyytyväinen ideoihini. Kaikkea sitä voi itse tehdä...Lisäksi ompelin muutaman samettisen koristehiuspannan äidille ja itselleni. Täytynee tehdä pari lisää eri väreissä, kun pääsen taas seuraavan kerran hyödyntämään mamma-kullan kangasvarastoja.Seuraava ideani oli sitten lähes yhtä kuolematon, kuin nuo painot. Mainostin aikaisemmin ostaneeni Itävallasta Carcassonnen uuden perus/lisäosan "Onnenpyörän". Siinä ei ole meeplejä, Jürgeneitä, seuraajia, miksi niitä ukkoja sitten haluaakaan kutsua, kuin viidelle pelaajalle. Harvoinpa meillä on enempää kuin neljä pelaajaa mukana, mutta silti halusin kuudennetkin lisänamiskat. Katselin niitä ebaysta ja hinta oli kohtuullinen, alle 4e, mutta toimituskulut lähes 15e. Enhän minä sellaisia maksa, en, kun ne voi tehdä itsekin.
Isän varastoista kaiveltiin sopiva laudan kappale ja herra Kirjoitus ryhtyi töihin (mitäpä ei mies tekisi tehdäkseen pikkuvaimonsa onnelliseksi). Valitettavasti isällä ei ollut lehtisahaan kuin yksi terä ja se katkesi jossain toisen ja kolmannen ukon välissä. Tästä syystä me toissa päivänä sitten haimme pitkin kaupunkia lehtisahan teriä, joita viimein sitten löytyi paikallisen Prisman ale-laarista. Ostimme niitä ison kasan, ihan sitä varten, että riittää vaihtoteriä, kun ei koskaan tiedä, mitä hullua minä seuraavaksi keksin.
Illalla herra Kirjoitus sitten sahasi ukkoja ja minä hioin ja maalasin. Eiväthän nämä kaikki ihan missejä ole, mutta ajavat varmasti asiansa. Kas tässä DIY Carcassonne seuraajat- kyseessä on kuva-arvoitus, mitkä kolme ukkoa eivät kuulu joukkoon?
Vastaus: maalaamattomat x2 ja kalpea naama keskeltä, joka oli mallikappale.
Viimeisimmät ukot alkoivat olla sen verran hyvännäköisiä, että pakostakin kutkuttaa ajatus, josko voisin sittenkin saada ne turkoosit ja limenväriset seuraajat. Herra kirjoitus ei vaan välttämättä innostu ajatuksesta viilata 2x 16 seuraajaa + 2x 6 extrajuttua (iso seuraaja, pormestari, kirjuri, kärry, porsas ja kartano) allekirjoittaneelle lisää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nooo... kun saatiin hyvä terä lehtisahaan sekä oppi kantapäänkautta miten sahataan, alkoi homma luonnistamaan. Pieni ruuvipenkki olisi vielä hommaa parantava tekijä.
Eli tarinan opetus oli: huonoilla työkaluilla ei tule kuin sutta ja sekundaa.
Lähetä kommentti