Anopin vanhat verhot osa xxx

Kyllä vain, olen taas päässyt maalle ompelukoneen pariin ja olen aikas aikuisten oikeasti katkera siitä, etten ole noin viisi tai seitsemän tai kymmenen ikäinen pikkutyttö. Vastustin kiusausta iskeä Ievuskaiselta ja hänen äidiltään saamieni kankaiden kimppuun (kiitos vielä niistä, ovat ihania; minulle jäi kolme ja äidille toiset kolme ;-)!), palaan siis niiden esittelyyn myöhemmin.

Sen sijaan hyödynsin äidin tilkkuvarantoja ja anopin vanhoja verhoja, joista on tullut tehtyä yhtä ja toista aikaisemmin ja vielä jäi kangasta jäljelle ainakin pariin kokeiluun.Tällä kertaa keskityin värkkäämään vappujuhliin pikkuneideille pussukoita, vähän samaan tyyliin kuin ne pari kolme, jotka esittelin jo aikaisemmin. Nyt materiaalina oli äidin jämätilkuista otettu sametti ja anopin tyllit. Kuvat puhukoot puolestaan enemmän:

Valkoista tylliä ja pinkit nauhat sekä koristenappi (ollapa häät tulossa ja päästäpä kaasoksi, niin tekisin tällaisia tusinalle morsiusneidolle ;-p)
Muuten samaa sorttia, mutta keskililat koristeet - onneksi äidillä on ehtymätön nappivarasto, kuvissa siis kaksi eri pussukkaa. Toisessa koristeena nappi, toisessa rusetti
I-m a barbiegirl....yritelmä toisesta kohtaa verhoja, näkyy valitettavasti pahasti läpi, mutta tehostettiin pinkeillä nauhoilla ja vaaleanpunaisella rusetti/nappiyhdistelmällä
Sitten seuraavaksi turkoosia väriä. Näitäkin pussukoita on useampi- ensimmäinen on ainoa, josta on kolme kuvaa, koska se on myös ainoa, jossa on koristeet molemmin puolin pussukkaa, toisella laidalla rusetti, toisella nappi ja nauhat vain yhden kerran. Jäkimmäisessä nauhat tuplana ja nappikoriste.
Hempeää sireenililaa: pikkuinen pussukka rusetilla ja yhdenkertaisella nauhalla. Onneksi on kirpputorit - nauhat ovat peräisin 2,90e maksaneesta kirpparilöytöpussista, jossa oli varman 25 n. 1,5m pitkää nauhan pätkää. Jälkimmäisessä samaa nauhaa ja nappikoriste.

Isänmaallisin sävyin sähkönsinistä ja valkoista. Herra Kirjoitus yllytti minua kokeilemaan jotain sellaista väriä, jota en itse koskaan käyttäisi ja sen seurauksena syntyi tämä pussukka. Käytetty verhokaistaletta samasta kohtaa kuin barbiegirl-pussukassa, mutta käännetty se kaksinkerroin, jolloin pussukka pienempi, eikä niin läpinäkyvä.
Omat henkilökohtaiset suosikkini.

Goottipussukka tummanviininpunaisesta sametista ja tyllistä, hihnana leveä musta satiininauha ja nauhassa viininpunainen samettirusetti. Neiti Jälki, ikää 7 vee, olisi ollut aivan otettuna tästä:
Ja ehdoton ykkönen, josta luopumista kipuilen vieläkin. Sellaista vanhoissa elokuvissa esiintyvää ihanan lämpimän vihreän sävyistä samettia - kuvailisiko sitä sitten vaikka metsän vihreäksi- ja sen lisukkeena tylliä ja vihreät satiininauhat. Näitä pussukoita on kaksi ihan samanlaista, mutta kuva vain toisesta. Minusta tämä vaan on syötävän suloinen ja on siis luonnossa paljon paremman näköinen kuin tässä kuvassa:
Miksikö kipuilen tuosta pussista luopumista? Koska koko tusina (sen verran niitä oikeasti on, vaikka kuvia on enemmän) menee arpavoitoiksi vappujuhliin, joiden järjestämisessä äitini on taas perinteisesti mukana.

Mschic-tilaukseni

Sain tilaukseni MSCHIC:iltä, se tuli noin kolmessa viikossa eli toimitusaika ihan kohtuullinen. Pakkaus oli uskomattoman tyylikäs- musta pussi suljettuna mustalla satiininauhalla ja tuotteet käärittyinä mustaan silkkipaperiin:
Tilaukseni koostui eyestain - vedenkestävästä rajausväristä ja sen levittämiseen soveltuvasta siveltimestä sekä lahjana annetusta huulipunasta. Rajausväri ja sivellin ovat loistavat, sanoisin että väri on jopa parempi kuin Joe Blascon vastaava eli se on paljon se.

Jotenkin tyypillistä tuuriani on se, että joku asia kuitenkin meni pieleen. Paketin summan ylittäessä tietyn euromäärän sai lahjaksi valita tietyn tavaran - huulipunan tai luomivärin. Minä valitsin huulipunan, vaalean nudesävyisen huulipunan, koska sellainen sattui puuttumaan melkoisen kattavasta huulipunakokoelmastani. Pettymykseni oli suorastaan ylimaallinen, kun paketista kuoriutui FUKSIANvärinen huulipuna. Fuksia/tumma kylmä pinkki on sävy, jota en käytä vaatteissakaan juuri koskaan ja meikeissä en koskaan.

Kiukuttelin asiaa itsekseni ja mietin, annanko palautetta - varsinkin, kun punan nimi on käsin korjattu tilauslomakkeelle ihan toiseksi kuin tilaukseni ja tilaamaani punaa on nettisivujen mukaan edelleen saatavissa lahjaksi. Miksi helkatissa minulle on törkätty joku fuksianpunainen paskaväri, jos kerran tuota nudesävyä on jaossa kaikille muille? En ole vieläkään ratkaissut asiaa palautteen annon suhteen, ymmärrän kyllä, että lahja on lahja, mutta pakko tunnustaa, että kiukuttaa edelleen se ensimmäinen sähläys niiden alennuskoodien kanssa ja nyt sitten vielä tämä.

Syy siihen, miksi kuvissa on kaksi huulipunaa, joista toinen todellakin on nudesävyinen, on se, että sain toisen huulipunan lahjana Ievuskaiselta, joka väitti, ettei sävy ole hänelle sopiva. Hän oli saanut sen yllätyksenä mukaan pakettiinsa. Testasin punan ja se on aivan huippuihana - sävy on mitä parhain, kun vielä vähän saisi rusketusta nassuun, niin se olisi täydellinen. Kiitos, Ievuskainen!

Pistää kyllä ihan oikeasti miettimään, kannattaako tilata toiste, jos ja kun kerran tuotteita muutellaan, miten sattuu ja tarjoukset ovat voimassa vuoden loppuun, kukauden loppuun, eivät enää ollenkaan. Yritän olla koukuttumatta tuohon rajausväriin liikaa ;-)

Kevään meikkileikit

Minun on jo pitkään, varmaan kuukauden verran pitänyt tehdä meikkipussiini kevätsiivous. Varsinkin kun minulle kävi niin, että varsinaiset talvimeikit jäivät vallan käyttämättä, koska välikausimeikit kestivät niin pitkään. Wienin matkalle tuo kevätsiivous oli sitten pakko tehdä.

Talveksi oli tarkoitus ottaa käyttöön mustaa luomiväriä smoky-eyes meikkiin, mutta se pyörii edelleen meikkipussissa lähes koskemattomana - ehkä sitten ensi talvena.Talvikaudella käytössä olivat vaaleanharmaa luomiväri, musta/ graffitinharmaa rajaus, kullanvärinen huulipuna punaisin rajauksin punaisella huulikiillolla, punainen poskipuna ja musta ripsiväri. Kevätkaudella ajatuksena on käyttää valkoista ja metsänvihreää luomiväriä, mustalla rajauksella, tumman pinkkiä huulipunaa punaisin rajauksin ja ruskehtavaa poskipunaa.

Samalla kun siivosin meikkipussin, vaihdoin jo vuosia palvelleen kirsikkapussin Yves Rocherilta ilmaiseksi saamiini pussukoihin. Näiden viimeksi mainittujen laadusta voidaan olla monta mieltä, käyttöön ne sopivat hyvin, mutta pintamateriaali on varsin raivostuttava. Se on nimittäin kangasta ilman muovisuojausta ja kerää kaiken mahdollisen lian - onneksi valkoinen sentään menee suojaan isomman fuksianpunaisen sisään. Pussukka on ollut käytössä kolmisen viikkoa ja nyt jo pinnaltaan lähes yhtä likainen kuin kirsikkapussi vuosien käytön jälkeen.


Olisin jatkanut kirsikoiden kanssa vaikka loputtomiin, ettei se olisi revennyt sisältä niin pahasti, että toppaukset tursusivat ulos ja käyttömukavuus oli huonontunut merkittävästi. Yritin ottaa kuvaa tuolta sisältä, mutta en onnistunut saamaan kunnollista.


Kirsikkapussi palvelee kotona vielä vähän aikaa eli se toimii päivittäin käytettävän, mutta ei mukana kuljetettavan kosmetiikan varastona sisältäen mm. meikkivoiteen ja meikkipaletin.


Talvikauden ripsivärinä toimi Yves Rocherin vedenkestävä ripsari, johon suhtaudun ristiriitaisin tuntein. Väri on syvin musta, mitä olen ripsiväreistä tavannut, siis todella tumma ja ihana eli siitä pelkkää plussaa. Mutta mitä mieltä olette vedenkestävästä ripsiväristä, joka ei kylläkään varise ripsistä, mutta valuu kastuessaan eikä sitten toisaalta suostu irtoamaan ripsistä millään meikinpoistoaineella (en tosin omista ko. merkin omaa putsaria, koska se on mielestäni laadultaan surkea, enkä voi kuvitella sen toimivan yhtään paremmin kuin nämä muutkaan). Minusta tässä on jotain pientä ristiriitaa...En missään nimessä suosittele ko. tuotetta ja olen varsin pahoillani, että omistan vielä yhden tuollaisen ripsivärin, joka on avaamaton ja paketissa.


Yves Rocherin tilalle otin kevääksi käyttöön Oriflamen Curl Activating mascaran. Mitään erityistä kihartavaa ominaisuutta en ole tässä kylä huomannut, mutta muutoin ihan toimiva perusmascara. Sen verran toki täytyy ottaa syytä itselleni, että taivuttava ominaisuus on varmaan tarkoitus aikaansaada erikoismuotoillulla harjalla, jonka käyttö vaatii jonkin verran harjoittelua - enkä minä ole ilmeisesti riittävän harjaantunut. Tästä tuotteesta on siis kyse:

Talvikauden meikkivoiteena on palvellut Max Factorin Fawless Perfection kaksiosainen meikkivoide, joka nyt on loppumaisillaan. Meikkivoiteessa on ns. Skin perfecting complex pohjustusvoide ja sitten värillinen päälysvoide lisäksi. Hyvin on toiminut, on sopinut iholleni hyvin, on ollut riittoisaa eli tämän tuotteen voisin ostaa käyttöön toistekin. Olen valitettavasti teurastanut pullon niin pahaan kuntoon lopputippojen rutistamiseksi pullosta, ettei siitä kannata yritää saada kuvaa. Tämän loppuessa käyttöön tulee sitten Maybellinen dreammatte mousse - tuote, josta olen jo joskus aiemmin kirjoittanutkin. Toivottavasti pakkaset loppuvat pikapuoliin, jotta tämä jo ennestään kuivattava tuote ei saa lisätehoa pakkasista. Onneksi tämä on viimeinen purkki tätä sorttia ja uutta tuskin tulee...

Muista talvikauden tuotteista loppu tai loppumassa ovat punainen huulikiilto, joka katosi mystisesti jonnekin, enkä löydä sitä mistään; Oriflamen musta Ink liner - tuote, joka on hyvä käytössä, mutta raivostuttavan herkkä kuivumaan, tämäkin meni poistoon puoliksi käytettynä, koska kuivui ennen aikojaan; talvikauden ykköstuote ihon puhistuksessa käyttämäni Yves Rocherin Soin Peaux Mixtes tasapainottava puhdistusemulsio, joka esti ihoani kuivumasta ihan korpuksi; saman sarjan kasvovettä on vielä vähän jäljellä, samoin rajauskynän punaista refilliä.


Sain testattavaksi Bruno Bananin Magic Woman hajuveden siis yhden näytteen, ettei siitä kovin pitkälle riitä, mutta palaan asiaan sen suhteen mahdollisimman pian.

Tuunaus viikonloppu, mitä kaikkea voi DIY

Olimme jälleen maalla viikonloppua ja pääsin taas seurustelemaan ompelukoneen kanssa. Ensiksi tuunattiin mammalle=äidille uudet housut, joista ei kylläkään ole kuvaa.Seuraavaksi ompelin hänelle jumppaa varten nilkkapainot. Alunperin oli kyllä tarkoitus ostaa sellaiset valmiina kaupasta, mutta jostain syystä niitä ei löytynyt kotiani lähellä olevasta pikkukaupungista, eikä myöskään siitä isommasta kaupungista, jossa herra Kirjoituksen kanssa asun. Lopulta päätin, että on helpoin ratkaisu valmistaa sellaiset itse. Isukilla oli onneksi hyvin seulottua hiekoitushiekkaa sulana jemmassa, joten siitä otimme pari kiloa hyötykäyttöön. Painohin ommeltiin ensin sisuspussit tiiviistä valkoisesta ensteksistä (fiksuna jätin taas kuvat tästä vaiheesta otattamatta).

Ne olivat siis sellaiset suorakaiteet n. 32x14cm, keskelle ompelin sauman, jotta hiekka jakaantui tasaisemmin kahteen pötkyllään. Päälinen ommeltiin huonekalukankaasta, toisessa kiinnitykseen tarranauha, toisessa kuminauha ja nappi siitä syystä, että tarranauhaa ei ollut kuin tuo palanen. Pääliset on tehty niin, että ne ovat tarvittaessa helposti irroitettavissa ja pestävissä, jos tarvetta ilmenee. Olin oikeastaan aika tyytyväinen ideoihini. Kaikkea sitä voi itse tehdä...Lisäksi ompelin muutaman samettisen koristehiuspannan äidille ja itselleni. Täytynee tehdä pari lisää eri väreissä, kun pääsen taas seuraavan kerran hyödyntämään mamma-kullan kangasvarastoja.Seuraava ideani oli sitten lähes yhtä kuolematon, kuin nuo painot. Mainostin aikaisemmin ostaneeni Itävallasta Carcassonnen uuden perus/lisäosan "Onnenpyörän". Siinä ei ole meeplejä, Jürgeneitä, seuraajia, miksi niitä ukkoja sitten haluaakaan kutsua, kuin viidelle pelaajalle. Harvoinpa meillä on enempää kuin neljä pelaajaa mukana, mutta silti halusin kuudennetkin lisänamiskat. Katselin niitä ebaysta ja hinta oli kohtuullinen, alle 4e, mutta toimituskulut lähes 15e. Enhän minä sellaisia maksa, en, kun ne voi tehdä itsekin.

Isän varastoista kaiveltiin sopiva laudan kappale ja herra Kirjoitus ryhtyi töihin (mitäpä ei mies tekisi tehdäkseen pikkuvaimonsa onnelliseksi). Valitettavasti isällä ei ollut lehtisahaan kuin yksi terä ja se katkesi jossain toisen ja kolmannen ukon välissä. Tästä syystä me toissa päivänä sitten haimme pitkin kaupunkia lehtisahan teriä, joita viimein sitten löytyi paikallisen Prisman ale-laarista. Ostimme niitä ison kasan, ihan sitä varten, että riittää vaihtoteriä, kun ei koskaan tiedä, mitä hullua minä seuraavaksi keksin.

Illalla herra Kirjoitus sitten sahasi ukkoja ja minä hioin ja maalasin. Eiväthän nämä kaikki ihan missejä ole, mutta ajavat varmasti asiansa. Kas tässä DIY Carcassonne seuraajat- kyseessä on kuva-arvoitus, mitkä kolme ukkoa eivät kuulu joukkoon?

Vastaus: maalaamattomat x2 ja kalpea naama keskeltä, joka oli mallikappale.

Viimeisimmät ukot alkoivat olla sen verran hyvännäköisiä, että pakostakin kutkuttaa ajatus, josko voisin sittenkin saada ne turkoosit ja limenväriset seuraajat. Herra kirjoitus ei vaan välttämättä innostu ajatuksesta viilata 2x 16 seuraajaa + 2x 6 extrajuttua (iso seuraaja, pormestari, kirjuri, kärry, porsas ja kartano) allekirjoittaneelle lisää.

Störmää snögaa

Vilkaisin ulos ikkunasta ja sain ahdistuskohtauksen - ulkona satoi lunta taivaan täydeltä, mistä johtuen tämä loistava otsikkovalinta. Kuvittelin jo kevään voittaneen ja lumentulon lakanneen ja taas minua vietiin 16-0. Lunta tulee ja kunnolla ja minä kun kuvittelin saavani nauttia keväisestä auringonpaisteesta lomallani.

Sain herra Kirjoitukselta lupauksen, että minun ei nyt tarvitse tehdä suursiivousta, vaan voin tehdä sen vasta pääsiäiseksi. Minulla kun on siinä vaiheessa kaksi ja puoli päivää vapaata, koska vieraat tulevat vasta kiirastorstai iltana. Tällä viikolla siis suoritetaan vain normisiivousta, olen jo siivonnut olohuoneen ja makuuhuoneen, seuraavaksi jatkan työhuoneella ja eteisellä. Kylppärin siivoan sitten, kun saan pyykit pestyä ja keittiön sovitan johonkin rakoon.

Eilen piti aloittaa siivoukset, vaan siinä kävi niin, että päädyimme herra Kirjoituksen kanssa kiertämään kauppoja ja sekä siivoaminen että jumppa jäivät väliin. Salilla onneksi ehdin päivällä pikaisesti käydä. Kaupasta etsimme tarvittavia korjausvälineitä vanhempieni kylppärin pikku-fiksaukseen ja lehtisahaan teriä, jälkimmäisten käytöstä teen oman postauksen kohta puoliin. Lisäksi tuli suoritettua eräs hankinta, joka on roikkunut reilun puolen vuotta - sain vihdoin ja viimein aikaiseksi ostaa herra Kirjoituksen kuvaan uuden lasin. Siis sen siivouksessa särkemäni tilalle. Se on pitänyt hankkia noin ziljoona kertaa, mutta jostain syystä se on aina jäänyt pitäisi- pitäisi-pitäisi asteelle ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Kun lasi oli hankittu, taulun fiksaaminen kesti n. 2 minuuttia eli kyllä hävetti, kun on mokomaa asiaa roikottanut kuukausitolkulla.

Tänään olisi vielä tarkoitus saada pari huonetta siivottua, tehtyä yhden yhdistyksen, jonka rahastonhoitajana toimin, tilit loppuun kokousta varten ja käytyä salilla ennen iltamenoja. Nyt kun ne on listattu tähän, on helpompi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas töihin. Nyt on muuuten sikäli harvinainen loma, ettei minulla ole mitään sivutöitä- kärsin siitä kyllä melkoisesti. Onneksi onnetar on viime aikoina hymyillyt minulle muuten lisävoittojen merkeissä - voitin yhden harrastetyöni arpajaisissa 100 euron S-ryhmän lahjakortit, pääsin testaajaksi MSCHIC- testiryhmään ja sain valokuvani julkaistua paikallisen sanomalehden lukijan kuvana (kuvapalkkio ruhtinaalliset 20e ;-) ). Ja kun lisäksi on niin paljon ohjelmaa, ettei ehdi juuri kauppoja eikä kirppiksiä kiertelemään tai nettishoppailemaan, tulee sekin säästöksi.

tuoksuva passi ja pankkikortti

Wienin matkan sattumuksista on vielä pakko kertoa yksi sanallinen tarina ennen kuin laitan kuvia kehiin.

Minulla oli matkassa lempihajuveteni Diorin J'adoren minipullo 5ml, melkein täysi pullo. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein sen typeryyden, että laitoin tulppakorkkisen pullon sinällään meikkipussiin, kun yleensä aina kuljetan ne matkoilla omissa tukevissa pahvikoteloissaan. Tyhmyydestä tietenkin sakotetaan ja kun pääsin perille, tajusin, että matkalaukun rankassa käsittelyssä oli korkki auennut ja hajuvesi tiessään.

Ihan tarkalleen ottaen se ei ollut tiessään, vaan imeytyneenä toilettilaukkuni kankaisiin osiin siis tarkemmin pieneen erilliseen kangasmeikkipussiin, jossa kuljetan korujani ja kankaiseen likavaatepussiin. Ne tuoksuivat kuin saaronin lilja ja myös koko hotellihuoneemme kylpyhuone aina kun avasin toilettilaukkuani.

Koska en halunnut kuljettaa suomalaisia pankkikortteja ja passia mukanani koko aikaa, pakkasin ne korupussiin ja laitoin hotellin tallelokeroon. Hetken kuluttua myös koko säilytyslokero tuoksui huumaavasti Diorilta ;-), ja sama tuoksu tarttui passiin ja pankkikorttiinkin.

Herra Kirjoitus meinasi tippua tuolilta, kun kotiin palattuani kerroin hänelle tarinan ja haistatin pankkikorttiani. Hytkyen hän pihisi, että minä olen uuden trendin luoja - seuraavaksi markkinoille tulevat erilaisten kuvien lisäksi pankkikorttien tuoksuvaihtoehdot. "Saako herralle olla Hugo Boss vai pidättekö mieluummin Segrio Tacchinistä?" "Entä teille lady, laitetaan siis kanteen kuva lapsenlapsista ja pullan tuoksua, niinkä se oli?"

Piikittelyä

"Hei! Olen Kaloriina ja olen piikkiaddikti"

Olen liittynyt siihen yhä kasvavaan määrään suomalaisia, jotka ovat saaneet pikkiaddiktion, tarkemmin sanoen piikkimattoaddiktion.



Saimme anopilta ensiksi pienen piikkimaton lainaksi testausta varten. Kun sitten palautimme sen, saimme häneltä uuden ja isomman omaksi. Hän oli saanut ensimmäisen pikkimattonsa viime syksynä syntymäpävälahjaksi ja nuo pari muuta sitten ilmeisesti tilaaja tms. lahjoiksi ja koska kukaan ei tee noin monella piikkimatolla mitään, pääsimme mekin osingoille.

Olen nyt sitten aloittanut kaikki paluuni jälkeiset iltani lepäilemällä piikkien päällä - ja pari kertaa nukahtanutkin siihen. Olo on sen jälkeen todella rentoutunut, voisi jopa sanoa, että hivenen "pöffeli". Pitää varmaan rajoittaa piikkien käyttöä.
Kaikkein autuaallisemmin jälkiolotilan saa kuitenkin aikaiseksi, kun seisoo lattialle laitetun maton päällä paljain jaloin. Ensiksi se tuntuu kamalalta, mutta jälkikäteen olo on autuas.

Suosittelen piikkejä lämpimästi kaikille!

Wienin tuliaiset

Kuvia kaupungista ja nähtävyyksistä on tarjolla myöhemmin, nyt esittelen vain hankintani, joista osa herättää ristiriitaisia tunteita.
Ensiksi Claire'sista ostamani uuteen tukkalookiini sopiva hiuspanta. Leopardikuosinen kaksiosainen panta kustansi 4e.


Rakkaalle herra Kirjoitukselleni toin perinteiset tuliaiset eli maailman parasta Husselin marmeladia ja valkoista tobleronea. Yhteiseksi tuliaiseksi ostin Carcassonne-lautapelisarjan uuden perus/lisäosan "Das Schicksalsrad" "Wheel of Fortune" = onnenpyörä. Alunperin oli tarkoitukseni ostaa kahdeksas virallinen lisäosa "Burgen, Brügen und Bazare", mutta niitä ei ollut ollut eka painoksessa jaossa montaa kappaletta. Wienin suurin pelikauppa oli saanut niitä ihan kolme kappaletta ja ne oli myyty samantien kaikki, he kehottivat kysymään parista muusta kaupasta ja tulokset olivat ihan yhtä laihoja eli emme siis saaneet tuota lisäosaa. (tähän täytyy sanoa - emme saaneet vielä - se on nimittäin tulossa suomenkieliseen julkaisuun jossain vaiheessa ja täytyy ostaa se vasta sitten). Olin ajatellut jättää tuon Onnenpyörän vallan väliin, koska se laajentaa peliä aivan hurjasti. Mutta kun muita vaihtoehtoja ei ollut, ostin sitten sen. Onnenpyörä on siis sekä uusi peruspelipohja että valtavan laaja lisäosa, joka lasketaan ja ei lasketa lisäosaksi. Hauska ristiriita, mutta näin se on valmistajan sivuillakin ilmaistu. Onneksi saksankieliset säännöt eivät ole hirveän monimutkaiset, vaan peruspelin säännöt pätevät paria poikkeusta lukuunottamatta tässäkin.


Sitten se suurin kipuilukohta eli hankkimani kengät. Ostin Crocsin virallisesta kaupasta kevätmalliston uudet kiilapohjaiset korkokengät kullanvärisinä. Yleensä minulla harkinta pitää, enkä osta mitään ihan turhaa, mutta nyt meni pää sekaisin ja visa vinkui ja ostin nämä kaunokaiset. Valitettavasti vain nuo leveämmät mallit ovat minun jaloilleni paremmat. Nyt sitten ihan tosissaan kipuilen sen kanssa, että laitanko ne myyntiin ja yritän saada edes osan hinnasta pois ennen kuin visalasku erääntyy vai koetanko pitää ne sittenkin itse. Väri on loistava, malli syötävän suloinen ja korkokin juuri sellainen kuin haluaisin, mutta kun tuo lesti on pikkiriikkisen kapea.... Ketuttaa vieläkin, että tulin ne kantaneeksi kassalle, mutta kun ne olivat NIIIN ihanat siellä kaupassa.

Terveisiä Wienistä

Lähestyn varovasti tietokonetta, joka surisee kutsuvasti. Painan näppäintä ja hups - näytölle ilmestyy tekstiä, jota tuijotan hämmästyneenä, mistä se siihen tuli. Olo on vähän kuin Liisalla ihmemaassa. Olen ollut kokonaiset viisi päivää ilman nettiä ja sen kyllä huomaa, tietokoneita ja monitoreita olen nähnyt sitten senkin edestä - pieniä viisi-kuusi tuumaisia ja isoja viisikymmentäkuusi tuumaisia ja kaikkea siltä väliltä.

Palaan tarkemmin hankintoihin, kuviin ja muihin tunnelmiin myöhemmin, mutta nyt on pakko kertoa sen verran, että Wien kyllä petti odotukset oikein kunnolla. Siellä oli pahimmillaan 5-7 astetta pakkasta ja luntakin tuli tuuman verran! Olen tottunut siihen, että siellä on tähän aikaan vuodesta yli +10 astetta lämmintä, aurinko paistelee ja nurmikot vihertävät. Nyt sai kietoutua talvitakkiin ja silti tuntui, että kylmä tunki luihin ja ytimiin asti - se oli aivan erilaista kylmää kuin täällä. No erilaiset olivat tietenkin vaateetkin, ei ollut toppapukua ja kunnon toppakenkiä, vaan sisäturkki ja saappaat...

Palasin kotiin viime yönä ja edelleen tasapainoelimeni voihkivat lentämistä - maailma ei vain tahdo vakautua. Pidän sormet ja varpaat ristittyinä, että pääni kestäisi vielä edes yhden pitkän lentomatkan ennen kuin on pakko luopua matkustamisesta vallan. Itken veren karvaisia kyyneleitä jos todella käy niin, että en voi enää koskaan lentää tai matkustaa lentäen, minä kun niin rakastan sitä.

Viimeisenä kappaleena todettakoon, että kävin parturissa ennen matkalle lähtöäni. Luottokampaajani Sanni loihti minulle taas uuden ihanan lookin. Yhdessä taivastelimme sitä, että edellisestä käynnistäni oli jo 9kk, mutta edellinen leikkaus ei ollut vieläkään ihan hirveä - venähtänyt toki, mutta ei mahdoton. Uudesta hän lupaili vielä monipuolisempaa ja samanlaista, että sitä voi tarvittaessa itse värjätä ja malli saa kasvaa menemättä pilalle. Minulla on nyt siis etuhiukset, sellaiset puolen otsan vinoon leikatut paksut etuhiukset, jotka voi tarvittaessa kääntää taakse tai keventää osin tupeeraamalla. Takaa malli on voimakkaasti v-mallinen ja melko pitkä, edestä sitten taas lyhyt ja voimakkaasti rikottu. Pohjalla vaaleat raidat ja päällä yksivärinen punaruskea värjäys. Olen todella tyytyväinen tähän malliin! Sitä voi muunnella monella tavoin ja tarvittaessa sen kasvaessa pitkäksi itsekin lyhentää sekä etuhiuksia että takatukkaa.