Maalla vuodenkiero pyörii vielä osittain tiettyjen vanhojen ajanmääreiden ja riittien mukaan. Niinpä isä aloitti tämän aamun kysymällä, kuka laittaa haudat talvikuntoon. Perheessämme näet eletään edelleen sen vanhan mallin mukaan, että haudat on laitettava kuntoon viimeistään viikkoa ennen Pyhäin miesten päivää, sillä huono oli se talo ja kelvoton sellainen emäntä, joka ei ollut tuosta asiasta ajoissa huolehtinut. Työnjako on meillä vaihdellut eri vuosina - joinakin vuosina äiti ja isä ovat huolehtineet haudat kokonaan, joinakin vuosina minä yksin kokonaan ja joskus taas on tehty porukalla jopa neljän kimpassa.
Perinteiseen tapaan meillä laitetaan haudoille kanervia ja havuja. Nuo havut ovat aiheuttaneet perheessämme useita mieleen painuvia tapahtumia, on niiden takia joskus ollut jopa melkein perheriitoja. Lähin jälkimmäiseen kategoriaan liittyvä tapaus on joidenkin vuosien takaa, jolloin metsätöissä ollessamme satuimme kaatamaan kuusen, jossa oli erittäin erikoiset oksat ja havut. Ne muistuttivat vähän käärmekuusen oksia ja havuja, mutta eivät olleet aivan sellaisetkaan. Oksanhaarat kasvoivat vain yhdellä puolella oksaa hentoina ja pitkäneulasisina eli ne olivat kuin suunnitellut hautahavutuksen pohjaksi. Isä ei voinut ymmärtää, miksi minä jemmasin itselleni sylillen noita oksia ja aloin raahata niitä päättäväisesti autolle takametsien viimeisestä kolkasta. Kymmenen kertaan sain matkan aikana kuulla, että havuja löytyy lähempääkin ja ei nuo nyt mitään erikoisia ole jne. jne. Pässinpäisesti kuitenkin raahasin oksakasan kotiin ja haudalle ja olen edelleenkin sitä mieltä, ettei meillä ole koskaan ollut niin kauniita hautahavuja.
Tänä vuonna isä haki havut metsästä ja minä menin äidin ja herra Kirjoituksen kanssa laittamaan hautoja - näyteltiin havut episodi kaksi. Jos joku kuvittelee, että kaikki kuuset ja kaikki kuusenoksat ovat samanlaisia kerrottakoon tässä, että niistäkin jokainen on yksilöllinen niin oksarakenteen kuin värinkin puolesta. Siinä minä sitten seisoin haudalla edessäni kottikärryllinen havunoksia, jotka olivat eri sävyisiä, vihreitä toki kaikki, mutta toiset vaaleampia, toiset tummempia, jotkin hivenen enemmän siniseen vivahtavia, toiset aavistuksen kellertävämpiä. Tee niistä sitten nätti havutus, kun siitä tulee kirjava! Oksat oli toki huolellisesti valittu ja sopivaan pituuteen pätkitty, kaikki olivat tuuheita ja runsaita, mutta siltikin eri sävyisiä ja erilaisella neulasrakenteella varustettuja. Äidilläni ja herra Kirjoituksella riitti tuijottamista, kun he tulivat katsomaan aloittamaani työtä. Käytetyn ajan peruteella olisi pitänyt olla jo melkein valmista ja minä olin vasta alkutekijöissä, kun lajittelin havuja niin, että saisin edes vähän samansävyiset ja tyyliset oksat lähekkäin. Raidallinenhan lopputuloksesta tuli, sille ei voinut mitään. Ensi vuodeksi tilasin kotiin päästyämme kaikki havut yhdestä ja samsta puusta, sillä havun kokoojamme ilmoitti ylpeänä käyttäneensä näihin tämän vuotisiin ainakin kymmentä puuta - arvatkaa tekikö mieli kommentoida jotakin siihen suuntaan, että tuli huomattua, kun epätoivoisesti yritin niitä järjestää...
Siis tulevaisuutta ajatellen, muistakaa varastaa kokonainen joulukuusi, sen kokoaminen oksista ei onnistu - ei ainakaan silloin, jos ne ovat peräisin useammasta kuin yhdestä kuusesta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti