aamulla varhain

Tapahtumaaika ja -paikka: Tavallinen keskikokoinen suomalainen kaupunki, kerrostalovoittoisella asuinalueella keskustan läheisyydessä sijaitsevassa kerrostaloasunnossa arkiaamuna herätyksen aikaan

Päähenkilöt: mies ja nainen, aviopari, iällä ei merkitystä

Tapahtuu seuraavaa:
Herätyskello soi.
Nainen mutisee ärtyneesti: "paljonko kello on?"
Mies hamuillen kelloa: "5:30, niin kuin pitäiskin. Mites olis yks torkku?"
Nainen unen rajamailla: "Joo, laita vaan..."

Kymmenen minuutin kuluttua aamuäreät suomalaiset kömpivät vuoteesta, raahustavat keittiöön ja laittavat kahvin tippumaan, nainen laittaa eväitä, mies valmistaa aamupalaleipiä ja hakee lehden. Kommunikointi on minimaalista, joten järkevää dialogia ei synny. Jossain vaiheessa käyvät vessassa, pesevät kasvot, laittavat dödöä, partavettä, hajuvettä ja käyttäytyvät kuten kuka tahansa keskivertopariskunta. Lopulta keskittyvät aamupalan syömiseen.

Kesken aamupalan nainen hihkaisee: "tuo kello, se on jätättää, ei kello voi olla noin vähän. Patteri jäi varmaan löysälle, kun sitä siirrettiin."
Mies nousee samantien ja kääntää kelloa tunnilla eteenpäin, kello näyttää puolta seitsemää.

Aika kuluu, puuhailevat kaikenlaista, kello näyttää joitakin minuutteja vailla seitsemän, kun mies alkaa vetää ulkotakkia päälle ja huutelee lähetevänsä. Nainen antaa eteisessä miehelleen suukon ja menee vessaan. Kaikkien pahojen hetkien tapaan hänen vessassa ollessaan alkaa puhelin soida.
Puhelin soi ja soi, mutta vaikenee lopulta. Nainen alkaa vetää päälleen ulkovaatteita ja laitaa pyöräilykypärää päähänsä pohtien, että vilkaisee kännykkäänsä sitten matkalla rappuja alas. Juuri kun nainen napsauttaa kypärän leukahihnan lukon kiinni, hän kuulee ulko-ovelta avainten rapinaa.

Ovi aukeaa ja mies työntyy sisään. Mies on kylmän kostea sateisen aamun jäljiltä ja tuijottaa vaimoaan hämmentyneen oloisena: "tiedätkö, mitä kello on?"
Nainen poimii eteisen lipaston päältä kännykän käteensä ja mutisee: "pari minuuttia yli seitsemän..." Ääni hiipuu ja nainen jää tuijottamaan kännykän näyttöä, mies nappaa taskustaan oman kännykkänsä ja näyttää sitä naiselle. Molempien kello näyttää aikaa 06:04.

Tuijottavat toisiaan, sanattomina, hämmentyneitä mies vettä valuen, nainen eteisessä täysissä ulkovaatteissa pyöräilykypärä päässä. Sitten vastustamaton nauru alkaa kuplia kummankin suusta, kun he ymmärtävät tilanteen. Herätys oli laitettu siihen ainoaan puhelimeen, jota ei oltu vaihdettu talviaikaan...

Sanattomasta sopimuksesta mies riisuu takin, nainen pyöräilykypärän ja ulkovaatteet. "Miten olis puolen tunnin torkut?" kysyy mies.

Mikä on tarinan opetus: varmista aina, että olet vaihtanut kaikki kellot ja kännykät kesä/talviaikaan, äläkä ainakaan juuri ajanvaihdonaikaan käytä poikkeuksellista herätysvälinettä, kuten kännykkää, jota ei juuri muuten käytetä!