Lottokokoelma

Lehdet, tv ja mainokset ovat toitottaneet jo viikon verran sitä, että huomenissa arvotaan maamme toistaiseksi suurin lottopotti. Useimmat 15-vuotta täyttäneet kansalaiset ovat muistaneet oy Veikkaus ab:tä lähettämättä miljoona-anomuksensa siihen suuntaan, minä tietysti muiden muassa.

Mitä sitten tekisin, jos voittaisin tuo maagisen summan?
En aio aloittaa sitä perinteistä ritiripsua siitä, miten maksaisin velat pois, ostaisin auton, matkustelisin jne., vaikka niin toki tekisin, mikäli tuon voiton saisin. Sen sijaan aion kertoa parista kokoelmasta, jotka hankkisin, mikäli saisin tuon lottovoiton.

Ensimmäiseksi täydentäisin Mauri Kunnas - kirja kokoelmani täyteen mittaan. Olen jämähtänyt sille asteelle, että rakastan Koiramäkeä ja muitakin kunnaksen hahmoja.



Toinen kokoelman täydennys olisi ihan yhtä aikuismainen, nimittäin Disneyn klassikkopiirrettyjen kokoelman kasvattaminen niillä puuttuvilla kolmellakymmenellä levyllä.


En ole siis mitenkään kasvanut aikuiseksi, vaan haaveksin lapsen omaisesti piirretyistä ja lastenkirjoista, mutta kaipa lottovoittajalla olisi varaa olla lapsellinenkin ;-)

Herkkureseptejä

Yleensä sovellan luovaa kokkausta, joten resepteistäni ei juuri riitä jakoon, koska ne eivät koskaan ole kahta kertaa peräkkäin samanlaisia.

Tällä kertaa kuitenkin tarjolla reseptit banoffeehen ja mutakakkuun.

Nämä kaksi ovat nyt viimeaikoina nousseet ylitse muiden, joten näitä voin suositella herkkuhetkiin. Työkaverini kehui banoffeen maasta taivaaseen, joten sitä oli pakko kokeilla, vaikka en ollut koskaan siitä aiemmin kuullutkaan. Reseptejä on varmaan miljoona erilaista, mutta samainen työkaveri oli kokeillut hesarin reseptiä, joten se ainakin tiedettiin toimivaksi. Sen verran olimme töissä laumasieluja, että en ollut ainoa, joka reseptin halusi, mutta olin ensimmäinen, joka sitä ehti kokeilla, muut tekevät sitten perässä.

Tähän on sitten pakko mainita, että käytin vanhustyövoimaa eli isäukko keitteli tuon kondensoidun maidon toffeeksi sillä välin kun minä tuskailin jo mainittujen hautahavujen kanssa. Ja tuota kolmen tunnin keittoaikaa ei kannata hätkähtää, sillä muuhun valmistamiseen ei mene aikaa kuin pari kymmentä minuuttia ja keittäminen sujuu muiden hommien ohessa.

Sen verran sovelsin reseptiä, että käytin kaurakeksejä (oli toisena vaihtoehtona reseptissä) ja banaanien tilalla purkkimangoa (seuraavaan laitan sitten purkkigreippiä tai sitruunatahnaa, jotta saan täytteeseen enemmän potkua). Työkaveri oli käyttänyt kerman tilalla vaahtoutuvaa vaniljavaahtoa ja sekin oli toiminut loistavasti.

Sitten MUTAKAKKU:

150g tummaa suklaata (viimeksi käytin Pandan beach passionia ja antoi upean lisäaromin)
150g voita
2,5 dl sokeria
4 kananmunaa
1 rkl peruna-/maissitärkkeystä tai maissijauhoa (myös perunajauhot ja ohrakas toimii)

Suklaa ja voi sulatetaan joko vesihauteessa tai kattilassa, lisätään sokeri sekoitetaan hyvin ja jäähdytetään huoneen lämpöiseksi. Seoksen jäähdyttyä lisätään kananmunat yksi kerrallaan hyvin sekoittaen, sitten lisätään jauhot voimakkaasti puuhaarukalla tai lusikalla sekoittaen. Paistetaan irtopohjavuoassa (halk. n. 20cm) uunin alatasolla 200 asteessa noin 25 min. Kun otetaan uunista pois on pinta kypsää= kovaa ja sisus höllyy, mutta niin kuuluu ollakin. Tarjoillaan esim. vaniljajäätelön ja hedelmien/marjamelban kanssa. Ja ON HYVÄÄ!!!

Herkuttelemisiin!

aamulla varhain

Tapahtumaaika ja -paikka: Tavallinen keskikokoinen suomalainen kaupunki, kerrostalovoittoisella asuinalueella keskustan läheisyydessä sijaitsevassa kerrostaloasunnossa arkiaamuna herätyksen aikaan

Päähenkilöt: mies ja nainen, aviopari, iällä ei merkitystä

Tapahtuu seuraavaa:
Herätyskello soi.
Nainen mutisee ärtyneesti: "paljonko kello on?"
Mies hamuillen kelloa: "5:30, niin kuin pitäiskin. Mites olis yks torkku?"
Nainen unen rajamailla: "Joo, laita vaan..."

Kymmenen minuutin kuluttua aamuäreät suomalaiset kömpivät vuoteesta, raahustavat keittiöön ja laittavat kahvin tippumaan, nainen laittaa eväitä, mies valmistaa aamupalaleipiä ja hakee lehden. Kommunikointi on minimaalista, joten järkevää dialogia ei synny. Jossain vaiheessa käyvät vessassa, pesevät kasvot, laittavat dödöä, partavettä, hajuvettä ja käyttäytyvät kuten kuka tahansa keskivertopariskunta. Lopulta keskittyvät aamupalan syömiseen.

Kesken aamupalan nainen hihkaisee: "tuo kello, se on jätättää, ei kello voi olla noin vähän. Patteri jäi varmaan löysälle, kun sitä siirrettiin."
Mies nousee samantien ja kääntää kelloa tunnilla eteenpäin, kello näyttää puolta seitsemää.

Aika kuluu, puuhailevat kaikenlaista, kello näyttää joitakin minuutteja vailla seitsemän, kun mies alkaa vetää ulkotakkia päälle ja huutelee lähetevänsä. Nainen antaa eteisessä miehelleen suukon ja menee vessaan. Kaikkien pahojen hetkien tapaan hänen vessassa ollessaan alkaa puhelin soida.
Puhelin soi ja soi, mutta vaikenee lopulta. Nainen alkaa vetää päälleen ulkovaatteita ja laitaa pyöräilykypärää päähänsä pohtien, että vilkaisee kännykkäänsä sitten matkalla rappuja alas. Juuri kun nainen napsauttaa kypärän leukahihnan lukon kiinni, hän kuulee ulko-ovelta avainten rapinaa.

Ovi aukeaa ja mies työntyy sisään. Mies on kylmän kostea sateisen aamun jäljiltä ja tuijottaa vaimoaan hämmentyneen oloisena: "tiedätkö, mitä kello on?"
Nainen poimii eteisen lipaston päältä kännykän käteensä ja mutisee: "pari minuuttia yli seitsemän..." Ääni hiipuu ja nainen jää tuijottamaan kännykän näyttöä, mies nappaa taskustaan oman kännykkänsä ja näyttää sitä naiselle. Molempien kello näyttää aikaa 06:04.

Tuijottavat toisiaan, sanattomina, hämmentyneitä mies vettä valuen, nainen eteisessä täysissä ulkovaatteissa pyöräilykypärä päässä. Sitten vastustamaton nauru alkaa kuplia kummankin suusta, kun he ymmärtävät tilanteen. Herätys oli laitettu siihen ainoaan puhelimeen, jota ei oltu vaihdettu talviaikaan...

Sanattomasta sopimuksesta mies riisuu takin, nainen pyöräilykypärän ja ulkovaatteet. "Miten olis puolen tunnin torkut?" kysyy mies.

Mikä on tarinan opetus: varmista aina, että olet vaihtanut kaikki kellot ja kännykät kesä/talviaikaan, äläkä ainakaan juuri ajanvaihdonaikaan käytä poikkeuksellista herätysvälinettä, kuten kännykkää, jota ei juuri muuten käytetä!

mummot ja kansantanssi

Olen jostain lukenut, että kaikkea muuta pitää elämässä kokeilla - paitsi mummoa ja kansantanssia. Niinpä niksi-Pirkassa esitetty kierrätysniksi sai minut tarttumaan siihen tarkoituksena todistaa sen toteutus mahdottomaksi.

Omilla konsteilla se olisikin ollut mahdotonta, mutta lainasin Ievuskaiselta hänen mummonsa perintövirkkuukoukkua ja sitten vain kävi niin, että mahdottomasta tulikin mahdollinen. Ilman mitään kaavoja ja suuria suunnitelmia syntyi kierrätysveska.

Tässä ensin työvaiheen kuvia
Sitten valmis lopputulos, jossa yksityiskohtana sulkemiseen käytettävän napin korvikkeena kukka. Kassi on sellainen mummo ankka-tyylinen, jossa alaosa muodostaa kauniita laineita ja kapenee yläosaan päin. Suuosa on suora. Kiinnityksenä kukka ja lenkki, lyhyet olkahihnat.


Minusta tämä on hauska -mitäs mieltä te olette? Valitettavasti kuvat eivät oikein tuo pussukkaa kunnolla esille, jälleen kerran näitä "tämä on nähtävä livenä" - juttuja

Viimeisenä kuva materiaalista, josta se on tehty eli neljän tunnin kasetista purettu videonauha ja virkkaamiseen käytetty kympin koukku.

havuja ---kele!

Maalla vuodenkiero pyörii vielä osittain tiettyjen vanhojen ajanmääreiden ja riittien mukaan. Niinpä isä aloitti tämän aamun kysymällä, kuka laittaa haudat talvikuntoon. Perheessämme näet eletään edelleen sen vanhan mallin mukaan, että haudat on laitettava kuntoon viimeistään viikkoa ennen Pyhäin miesten päivää, sillä huono oli se talo ja kelvoton sellainen emäntä, joka ei ollut tuosta asiasta ajoissa huolehtinut. Työnjako on meillä vaihdellut eri vuosina - joinakin vuosina äiti ja isä ovat huolehtineet haudat kokonaan, joinakin vuosina minä yksin kokonaan ja joskus taas on tehty porukalla jopa neljän kimpassa.

Perinteiseen tapaan meillä laitetaan haudoille kanervia ja havuja. Nuo havut ovat aiheuttaneet perheessämme useita mieleen painuvia tapahtumia, on niiden takia joskus ollut jopa melkein perheriitoja. Lähin jälkimmäiseen kategoriaan liittyvä tapaus on joidenkin vuosien takaa, jolloin metsätöissä ollessamme satuimme kaatamaan kuusen, jossa oli erittäin erikoiset oksat ja havut. Ne muistuttivat vähän käärmekuusen oksia ja havuja, mutta eivät olleet aivan sellaisetkaan. Oksanhaarat kasvoivat vain yhdellä puolella oksaa hentoina ja pitkäneulasisina eli ne olivat kuin suunnitellut hautahavutuksen pohjaksi. Isä ei voinut ymmärtää, miksi minä jemmasin itselleni sylillen noita oksia ja aloin raahata niitä päättäväisesti autolle takametsien viimeisestä kolkasta. Kymmenen kertaan sain matkan aikana kuulla, että havuja löytyy lähempääkin ja ei nuo nyt mitään erikoisia ole jne. jne. Pässinpäisesti kuitenkin raahasin oksakasan kotiin ja haudalle ja olen edelleenkin sitä mieltä, ettei meillä ole koskaan ollut niin kauniita hautahavuja.

Tänä vuonna isä haki havut metsästä ja minä menin äidin ja herra Kirjoituksen kanssa laittamaan hautoja - näyteltiin havut episodi kaksi. Jos joku kuvittelee, että kaikki kuuset ja kaikki kuusenoksat ovat samanlaisia kerrottakoon tässä, että niistäkin jokainen on yksilöllinen niin oksarakenteen kuin värinkin puolesta. Siinä minä sitten seisoin haudalla edessäni kottikärryllinen havunoksia, jotka olivat eri sävyisiä, vihreitä toki kaikki, mutta toiset vaaleampia, toiset tummempia, jotkin hivenen enemmän siniseen vivahtavia, toiset aavistuksen kellertävämpiä. Tee niistä sitten nätti havutus, kun siitä tulee kirjava! Oksat oli toki huolellisesti valittu ja sopivaan pituuteen pätkitty, kaikki olivat tuuheita ja runsaita, mutta siltikin eri sävyisiä ja erilaisella neulasrakenteella varustettuja. Äidilläni ja herra Kirjoituksella riitti tuijottamista, kun he tulivat katsomaan aloittamaani työtä. Käytetyn ajan peruteella olisi pitänyt olla jo melkein valmista ja minä olin vasta alkutekijöissä, kun lajittelin havuja niin, että saisin edes vähän samansävyiset ja tyyliset oksat lähekkäin. Raidallinenhan lopputuloksesta tuli, sille ei voinut mitään. Ensi vuodeksi tilasin kotiin päästyämme kaikki havut yhdestä ja samsta puusta, sillä havun kokoojamme ilmoitti ylpeänä käyttäneensä näihin tämän vuotisiin ainakin kymmentä puuta - arvatkaa tekikö mieli kommentoida jotakin siihen suuntaan, että tuli huomattua, kun epätoivoisesti yritin niitä järjestää...

Siis tulevaisuutta ajatellen, muistakaa varastaa kokonainen joulukuusi, sen kokoaminen oksista ei onnistu - ei ainakaan silloin, jos ne ovat peräisin useammasta kuin yhdestä kuusesta!

Hulluksi tullut

Rakas herra Kirjoitukseni on täysin seonnut! Valittelin tässä joskus, että minulla ei ole turkoosinväristä kelloa (melkoinen liuta kaikkia muita värejä on, jossain vaiheessa rakas serkkuni kysäisi, että onko minulla kello joka paitaan. Olin edellisellä tapaamisellamme käyttänyt valkoista paitaa ja valkoista kelloa ja tällä kertaa minulla oli viininpunainen paita ja samanvärinen kello), joten hän sitten päätti hankkia sellaisen minulle.

Tässä uusi aarteeni Fossilin animoidulla sydänefektillä varustettu turkoosi ihanuus. Olen myyty, sanaton, järkyttynyt ja pohdin juuri missä ihmeessä voin käyttää noin kallista kelloa, etten vain hukkaa sitä.

Tämä on aivan ihaaaanaaa! Olen noin seitsemännessätoista taivaassa, varsinkin kun sävy on täsmälleen petroolinvärisen neulemekkoni värinen.

Nyt vain pohdin, miten maltan jättää sen pois ranteestani edes hetkeksi. Voitte uskoa, että meillä on vietetty viimeiset pari tuntia tippa linssissä kiitollisuusjuhlia. Luvassa siis seuraavan puolen vuoden ajan hehkutusta ja Fossilia edestä, takaa, kädessä, käynnissä ja kaikki mahdolliset pukeutumiskombinaatiot, joihin sen voi yhdistää.

Suloinen syksy

Nyt käsi sydämelle, muistaako kukaan näin ihanaa syksyä moniin, moniin vuosiin?

Normaalisti inhoan syksyä eniten kaikista vuoden ajoista, on pimeää, kylmää, märkää ja sataa aina. Viime syksy oli Brasiliassa vietettyä kolmea viikkoa lukuunottamatta aivan hirveä, ja niin oli 2008 kesäkin ilmojen puolesta. Eli jos minulta kysyttäisiin, niin voisin aivan hyvin elää kolmella vuodenajalla ilman syksyä, tämä syksy on kyllä saanut minut uusiin mietteisiin - en sittenkään vaihtaisi syksyä mihinkään.

Voiko oikeasti olla mitään ihanampaa kuin viileän kirpakka syyspäivä, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti ja puut hehkuvat kirkkaan keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Jalkakäytävillä saa kahlata nilkkaa myöten kahisevissa lehdissä auringon lämmittäessä suloisesti. Ilma on kirpakka, mutta ei vielä niin kylmä, että täytyisi pukeutua michelinukoksi.

Upeita syyskuvia löytyy kaikkialta, joten en höystä kommenttejani kuvilla, mutta varmasti jokainen tietää senkin, miten upeita valokuvia syksyllä saa.

Toivottavasti tämä jatkuu tällaisena vielä pitkään ja myös ensi vuonna.

Tuunauksia työstetty

Voisin oikeasti vaihtaa koko blogini pelkästään käsittelemään tuunauksia, sillä niihin olen viime aikoina keskittynyt. Syytän tästä tuota tautiani, sillä sen kourissa ei yksinkertaisesti jaksanut/ jaksa tehdä mitään raskasta. Siivoukset yms. on hoidettu kimppatyönä murusen kanssa tällä viikolla - pakko mainita, että olemme saaneet vintinkin siivottua! Sen suhteen saa siis onnitella, syksyn siivoukset on siis tehty. Kirpparitavaraa kertyi kolme laatikollista minun kamoistani ja pari herra Kirjoituksen tavaroista ja vaatakaappini ovat vielä siivoamatta.

Niin... parin viimeisen viikon aikana olen tosiaan keskittynyt tuunaamaan vanhasta uutta. Ensimmäisenä uuden kuosin sai isän vanha villapaita, josta parransänki oli syönyt kauluksen rikki. Saksin kylmästi vanhan repaleen pois ja nostelin kaulussaumasta silmukoita puikoille ja kudoin uuden kauluksen. Haasteensa kaulukselle asetti se, että sen piti olla avattava ja sen reunaan piti siis saada kiinni toiselle puolelle napit ja toiselle napin reiät. Suurimman työn oli kuitenkin tehnyt äiti valitessaan oikean vahvuiden ja sävyisen kauluslangan. Hyödynsin kaiken sen, mitä vanhasta voi eli napit ja nappilenkit käytettiin uudelleen. Ilmeisesti lopputulos oli kohtuullisen onnistunut, koska paita on nähty useampaan kertaan isän päällä. Lisäplussaa saimme isältä siitä, että uusi hivenen entistä laajempi ja pidempi kaulus pidensi myös paidan hihoja tuuman verran, mikä toi lisäsuojaa paleleville ranteille.

Seuraavaksi uuden elämän saivat fleecet, jotka tosin olivat kokemassa vasta ensimmäistä elämäänsä (siis ei tuunaus vaan kankaasta uutta), tein niistä isälle parit lämpimät välihousut. Toivottavasti kukaan vieras ei pääse vilkaisemaan isän päällyshousujen sisään, sillä villin kirjavat pohkeet tummansinisissä housuissa saattaisivat herättää hilpeyttä. Tähän päädyttiin sen takia, että tummansininen kangas oli sen verran lyhyt, että tarvitsi jatkoa ja kirjava paksumpi fleece toi lisää lämpöä pohjeosaan.

Isän työpaitoja ja äidin villatakkia muokkasin myös vaihtamalla uusia resoreja hihansuihin ja uusia hihoja kuluneiden tilalle sekä kääntämällä ja korjaamalla kauluksia.

Vanhat jo käytöstä pois joutuneet lakanat saivat uuden elämän tyynyliinoina ja pussilakanan paikkana. Lopuista tulee mitä imukykyisintä kuivausrättimateriaalia. En ole vielä hurahtanut kestovaippoihin, mutta näistä saisi kyllä oikeasti mitä loistavinta imumateriaalia sinne väliin. Pitäisiköhän harkita seuraavaksi sitä alue valtausta?

Valitettavasti näistä ei ole kuvia, sillä mielenkiintoisimmat, kuten isän villapaita, jäivät kotiin vanhempieni luokse ja tavallisia tyynyliinoja ilman mitään ekstraa en ajatellut tässä kuvina esitellä. Ehkä seuraavat jutut sitten kuvien kera.

kirppiskierros

Se on hyvä suorittaa kuukausittainen kirppiskierros näin päivää ennen tilipäivää, tulee vältyttyä suuremmilta hankinnoilta, kun mihinkään ei varsinaisesti ole tarvetta.

Juu, niinhän sitä luulis, että tuo toimii, vaan kun ei se noin mennyt eikä mene. Oli tilipäivä tai ei, kirppikseltä tarttuu mukaan saman verran tavaraa - ainakin silloin kun minä olen liikenteessä.

Tämän kuun kirppiskierroksen löytöjä ovat:
pikkuinen musta peruslaukku hintaan 2€, korvaa sen edellisen pikkumustan laukun, joka jostain syystä säilytyksessä sotkeentui vaaleanpunaisen silkkipukuni sävyiseksi maalatusta laukusta vaaleanpunaiseen maaliin, eikä koskaan puhdistunut kunnolla, vaikka mitä yritettiin.

Lenkkarit, merkkiä ÖÖÖÖ, tuntuivat jalkaan hyviltä, niissä oli kunnon nauhat ja hyvät heijastimet, mikä on minulle tärkeämpää kuin merkkiuskollisuus. En harrasta maratonjuoksua tai kilpakävelyä, joten nämä kelpaavat ihan hyvin työmatkoille. Näillä korvataan vanhat lenkkarini, jotka olivat hienoa merkkiä ja palvelivat yläasteen seitsemänneltä tähän päivään (ja palvelevat vielä jonkin aikaa tämän jälkeenkin). Nämä siis olivat aivan iskemättömät eli olisivatko olleet esittelykenkinä tai jämäpareina jossakin liikkeessä, hintaa popoille tuli 5€.


Tilapäisessä mielenhäiriössä tuli hankituksi myös valkoinen niittivyö -sitä älkää kysykö, missä tätä käytän, tuskin käytän koskaan, mutta en voinut jättää sitä kirpparillekaan. Hintaa 1€.

Vaaleansinisen jakun kutkuttava väri oli se, joka sai minut sitä sovittamaan ja kun se oli sopivan kokoinen ja istuvan mallinen päätin ottaa sen. Kuvittelin yhdistäväni sen johonkin ruskeaan tai hiekansävyiseen. Hintaa oli vain 2€. Jakun pistin saman tien pesuun eli en saanut kuvaa tähän hätään.

Koska en ollut varustautunut ostamaan mitään, jouduin vielä investoimaan shopperiin, jolla kuljettaa tavarat kotiin. Helmillä koristeltu laukku kustansi huikeat 3€.

Toiselta kirpparilta mukaan tarttui vielä ruskea kaulakoru, jota ajattelin tuon vaaleansinisen jakunkin kanssa käytettäväksi sekä korvakorut. Kaulaketju 2€, korvikset 1€.

Uusien niittisaappaideni "mätsi-mätsiksi" näin ensi hätään nappasin mustan lyhythihnaisen pikkulaukun, joka ei ole ihan sitä, mitä olin niiden kanssa ajatellut, mutta kelpaa ennen kuin löydän sen 110-laukun. Hintaa oli vian 1,50€.

Ievuskaisen haltuun päätyi viuhkapari, jolla voi sitten kesänlämpöisillä viilentää itseään hienon naisen tapaan. Ne kustansivat ihan 0,50€.

Kokonaisshoppailut siis 18€

vihreä viettelys ja pinkki pörhellys

Huolimatta siitä, että tauti voi edelleen hyvin ja muistuttaa minua (ja valitettavasti myös naapureita ) yskän merkeissä olemassa olostaan vähintään joka aamu ja ilta ja väliin päivälläkin, olen saanut valmiiksi jotain itsellenikin.

Olen saanut käytettyä tarjouksesta kahden euron kerähintaan hankkimani Novitan Malibut. Lehmuksen vihreää minulla oli 5 kerää siis 500g ja sain sen kaiken kulutettua kolmiohuiviin. Ensimmäiseen tekemääni, enkä ole varma yritänkö koskaan tehdä toista vai jätänkö nämä Ievuskaisen riemuksi. Käytin nimittäin suoraan Pirkassa 1-2/2006 ollutta ohjetta, joka ei löydy enää Pirkan sivuilta, vaan Sonera Plazan Elleistä ja en ollut ihan tyytyväinen, mielestäni huivi on liian pitkä suhteessa leveyteen. Jos kokeilen seuraavan kerran, korjaan ohjetta Ievuskaisen vinkkien mukaan.

Valitettavasti rakas herra Kirjoitukseni ei ehtinyt ottaa minulle kuvia (koska keksin hänelle liikaa muuta tekemistä), joten jouduin ottamaan kuvat itse ja laatu on sitten sitä mitä on.

Tässä huivi kokonaisuudessaan:Tässä kuvaa reunasta ja hapsuista. Päädyin sitten kuitenkin laittamaan huiviin hapsut. Koska tuo lanka on erittäin herkästi purkautuvaa, jouduin laittamaan solmut jokaisen langan molempiin päihin, jotta hapsut eivät ensimmäisen käytön jälkeen ole entiset.Lankaa jäi jäljelle sen verran, että virkkasin lopusta vielä kaksi nyöriä, joita voi käyttää huivin kiinnittämiseen joko yksin tai yhdessä.
Samasta Novitan tarjousmalibusta syntyi myös malvanvärinen poncho, johon lankaa kului reilu 300g. Ensimmäisestä kuvasta näkyy paremmin malli ja toisesta oikea väri.Lopusta vajaasta kerästä minun on tarkoitus virkata hakaneulalla kiinnitettäviä kukkia, joita voisi sitten käyttää sekä huivin että ponchon koristeena. Katsotaan saanko niitä koskaan aikaan...

Tauti tarttuu

Kyllä vain, olen onnistunut saamaan ilkeän syysflunssan, yhden niistä kahdestasadasta pöpöstä, joita on sikainfluenssan lisäksi liikkeellä. Possunuhaa tämä ei ole, sen on minulle lääkäri todistanut eli syvä helpotuksen huokaus! Tämä helpottaa ainakin osittain nuukuuskuukauttani, olo on sellainen, ettei tee mieli kotoa lähteä kuin pakon edessä!

Netistäkin olen pysynyt poissa eli kiusaukset ovat aika pienessä - sen verran olen huomannut kohteen siirtoa tapahtuneen, että tämän hetkinen shoppailumielenkiintoni kohdistuu kirjoihin!
Kävin perjantaina hakemassa Suomalaisen kirjakaupan alesta kassillisen lahjakirjoja ja huomasin, että Sokoksella olisi Mauri Kunnasta tarjouksessa. Emme keräile niitä hullun kiilto-silmissä, mutta pikku hiljaa olisi tarkoitus täydentää kirjahyllyä niillä...

Sen verran piristin itseäni, että aloitin nuukuuskuukauden syömällä parturin leipää. Kävin hakemassa eilen alesta, kun oli pakko muutenkin käydä kaupassa, kaksi purkkia hiusväriä vitosella ja länttäsin ensimmäisen päähäni eilen. Olen nyt sitten sävyä mahonkikupari eli jonkin verran punaisempi kuin ennen. Herra Kirjoitukselle naureskelin, että paluu entiseen on alkanut - suunnilleen tämän värinen olin silloin kun ensi kerran tapasimme ;-).

Voinen onnitella itseäni. Säästin eilen noin 80e, sillä värjäsin ja nypin itse myös kulmakarvani ja tuossa summassa on sitten jo huomioitu molemmat hiusvärit! Kuukausi alkaa hyvin, miten paljon säästänkään, jos ensimmäisenä päivänä jo tuon verran.