Elokuu on aikaa, jolloin joutuu heittämään hyvästit kesälle, mutta toisaalta silloin vielä pääsee ehkä vähän nauttimaankin kesästä. Tässä kohtaa päässäni pyörii Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Yritän tosissani uskoa, että elokuu on vielä kesäkuukausi.
1.viikko
Elokuu alkoi yövuoroilla, jotka olivat tavallistakin rankemmat. Niiden jälkeen jatkoin vielä ihan suunnitellusti pitkän päivän töissä, joten ei varmaan ollut ihme, että lauantai meni lähinnä koomaillessa ja kotitöitä tehdessä, niitä kun ei viikon aikana juuri jaksanut tehdä. Roskaruoalla elettiin, kun ei vaan jaksanut. Tämä oli se hinta, jonka jouduin maksamaan pyytämistäni muutoksista työvuoroihini - ja sen olin valmis maksamaan, jotta pääsin ystäväni tueksi hänen lääkärikäynnilleen. Sunnuntaina lähdettiin sitten maalle ja marjan keruuseen sekä tietenkin sen perinteisen puupinon kimppuun.
2.viikko
Maanantai ja tiistai piti olla vapaata, mutta lupasin paikata sairastuneen ystävän sairasloman. Keskiviikkona alkoi sitten uusi vastuualue ja uuden laitteen käyttöönotto. Yllättävän raskasta, vaikka toisaalta äärimmäisen mukavaa. Yksi ylimääräinen työvuoro ja viikonloppu töitä. Ja kyllä vaan, rasituksen ja väsymyksen huomasi sisään kannettujen roskaruokapussien ja -laatikoiden määrästä. Kun ei vaan jaksanut, oli pakko antaa periksi. Lauantaina kävimme kaupassa ja siirryttiin seuraavaksi parempaan vaihtoehtoon eli valmisruokiin ja porkkanapussiin. Lisäksi tein omenahyvettä, syksyn ensimmäinen on aina paras.
Viikko tarjoili tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Masennuksen ja tylsistymisen tunteet liittyivät kyllä aika pitkälle "punaisiin päiviin", joita inhoan vuosi vuodelta enemmän ja niiden lisäksi ärsyttävän sateisiin keleihin. On äärimmäisen ärsyttävää saada sade niskaan pari sataa metriä ennen kotia ja kaatosade 10 metriä ennen kotia. Ainoa positiivinen asia tuossa on se, että läpikastuminen tapahtui kotimatkalla. Toisaalta silloin kun paistoi aurinko myös elämä hymyili ja tuntui edelleen kesältä.
3.viikko
Lupasin tehdä heti maanantaina ylimääräisen työpäivän. Vahingosta viisastuneena olin hankkinut valmisruokia, jotta en olisi vaatimassa burgeria heti työpäivästä selvittyäni. Rankka, mutta antoisa työviikko. Viikonlopuksi lähdettiin maalle, jossa ilmat ja luonto antoivat parastaan, voi kun joka kerta ilmat suosisivat noin. Ehdimme siistiä nurmikot, poimia marjoja ja sieniä, laittaa osan marjapuskista valmiiksi odottamaan leikkausta ja talven tuloa sekä tietenkin vielä puuhastella puupinon kanssa, uskomatonta kyllä, se pienenee pikkuhiljaa, vaikka vaikuttikin ihan mahdottomalta ajatukselta vielä keväällä.
Palkkapäiväviikko, maksoin laskut ja siirsin käyttötilille rahaa, josta se tuntuu katoavan silmissä. Pitäisikö oikeasti siirtyä käyttämään käteistä, jotta sen kulumisen huomaisi helpommin. Tai ehkä vaan pitäisi lakata syömästä ulkona, sillä pari kertaa ulkoruokinnassa teki kyllä ison loven budjettiin. Tai sitten pitäisi alkaa noudattaa Herra Kirjoituksen ohjetta ja päivittää hintatietous tähän päivään ja tajuta se, että kaikki nyt vaan maksaa nykyään enemmän, eikä aikaisempi budjetointi vaan päde.
4.viikko
Yövuoroviikko, joten ei siinä sitten paljon muuta ehtinyt ja jaksanutkaan kuin töitä ja töitä. Paitsi tietenkin suursiivouksen, jonka aloitin heti yövuoroista päästyä. En saanut siivousta tehtyä kokonaan tällä viikolla, sillä viikonloppua vietimme taas maalla. Lauantaina oli onneksi kaunis päivä, ja hommia saatiin eteenpäin mukavasti, sunnuntain sadekelit eivät niin mukavat olleet, mutta tulipa sitten silloinkin siivottua ja tehtyä sytykeruusuja valmiiksi talvea varten. Äitiäkin kävimme katsomassa tavalliseen tapaan maalta tullessa, tällä kertaa oli taas sellainen päivä, että hän kyllä muuttaa tuonne takaisin ja selviää siellä. No ei kyllä selviä, vaikka muuta luulee. Hankalaahan tuo on, mutta jälleen kerran oli pakko selittää, että kyllä sinä nyt vaan kuulut tänne, etkä voi enää asua tuolla maalla.
5.viikko
Sataa, sataa, sataa ja mua ketuttaa. On äärimmäisen ärsyttävää mennä töihin märkänä ja palata töistä märkänä. Sain sentään suursiivouksen tehtyä valmiiksi, joten kun ulkona sataa, on kiva nauttia sisällä siististä kodista. Aikaa moiseen on kyllä luvattoman vähän, sillä lupasin tehdä yhden ylimääräisen työpäivän ja muutenkin suursiivouksen lopettelu ja kaupassakäyminen veivät koko alkuviikon illat tehokkaasti.
Onnistuin polttamaan leukani kiehuvalla tomaatilla - siis täsmällisemmin roiskeella, joka lähti tomaatista ja se tosiaan paloi yllättävän pahasti. En ikinä olisi uskonut sitä, miten kuumaa se oli ja että ihan ruvelle asti palaisi nahka moisesta. Nyt sitten vaan odotellaan paranemista ja toivotaan, että ei jäisi arpea.
Kutominenkaan ei ole oikein maistunut. En tiedä johtuuko se noista "pakkopullista", jotka menin lupaamaan serkulleni vai miksi ei ole nyt innostanut. Taas on mennyt varmaan jo pari viikkoa, enkä ole kerrostakaan kutonut. Äänikirjat sen sijaan kuluvat tasaiseen tahtiin, ainakin ne kevyemmät - tällä kertaa kuuntelussa Takamäki-dekkarit.
Elokuun kassakuitit kippasin roskiin laskematta niitä. Ihan liikaa herkkuja, roskaruokaa ja kaikkea muuta. Päätin olla itselleni armollinen sen suhteen ja todeta, että olkoot, kun kerran palkka riitti menoihin, niin turha niitä on laskea. Jatketaan sitten syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti