Jotkut aamut vaan ovat sellaisia, että olisi parempi kiskoa peittoa korville ja jäädä nukkumaan. Tämä kuului juuri sellaiseen kategoriaan. Edellinenkin yö tuli nukuttua huonosti ja lyhyesti, nyt olin muka menossa kohtuuajoissa nukkumaan, mutta sitten tuli avunpyyntö mailiongelmissa ja sen kanssa tuhtattiinkin sitten tunti - ja sitten ei enää tullutkaan uni silmään niin helposti.
Aamulla sitten väsyneenä sängyssä tajusin, että emme olleetkaan käyneet kaupassa illalla. Olimme lähteneet suoraan töistä iltavisiitille ystävän mökille ja vielä hakeneet äidin mukaan, siellä saunottiin, uitiin ja grillattiin ja kivaa oli. Ilta oli siis mitä onnistunein, joten siksi varmaan ei muistunut se kaupassa käynti mieleen. Aamulla sen sijaan heti herättyäni sen muistin ja harmistuin - ei ole kunnon aamua ilman aamukahvia. Kahvia taas ei voi juoda kuin maidon kera. Eli aamu oli siitä hetkestä pilalla.
Infernaalisiin sfääreihin vitutus nousi sillä kohtaa, kun näin keittiön pöydälle jääneen Herra Kirjoituksen mukin. Siellä oli maitoa - maitoa, joka oli ollut eilisestä aamusta pöydällä happanemassa. Aika monta kirosanaa sillä kohtaa tuli kyllä päästettyä, joista "se ahne paska" oli sieltä lievimmästä päästä. Voin antaa anteeksi sen, että hän hounii kaiken maidon jääkaapista, mutta en todellakaan sitä, että hän hounii viimeiset maidot jääkaapista eikä sitten juo niitä. Varsinkin kun mukiin jemmattu maito olisi riittänyt kahteen mukilliseen kahvia eli olisimme kumpikin saaneet aamun kohtuudella käyntiin. Prkl.
Tiedän olevani maidon käytön suhteen kamala akka, koska minua ärsyttää siinä kaksi asiaa. Jos maitopurkkeja on kaapissa useampia, inhoan sitä, että purkin pohjalle jätetään tippa. Kyllä sen silloin voi juoda pois, kun maitoa on riittämiin. Mutta minua ärsyttää myös puolisoni tapa "juoda pois" viimeiset maidot silloin kun jääkaapissa ei ole sitä lisää. Tunnustan, että jonkun kerran olen sanonut, että et muuten juo, tai jos juot, niin sitten haet kaupasta heti uutta. Kaikkein pahinta on se, että hän saattaa kaataa ne viimeiset maidot mukiinsa ja unohtaa juomatta - ei ollut siis tämä aamu ensimmäinen kerta, mutta nyt vaan joku raja ylittyi ja sain maitoraivarin. Ja kaipa se harmitti Herra Kirjoitustakin, sen verran ankea on kahviton aamu hänellekin.
Minut pelasti onneksi ihana työkaveri, jonka maitopurkille pääsin työpaikalla ja sain kuin sainkin mukillisen kahvia. Ei ihan voi sanoa, että elämä hymyilee, mutta kääntyivät ne alaspäin olevat suupielet sentään jo vaakatasoon.
Jotta maitostroofissa ei olisi ollut riittävästi vastusta päivälle, onnistuin myös alusvaatteissa. On kahdenlaisia kamalia alushousuja; niitä, jotka eivät pysy jalassa, vaan valuvat ja niitä, jotka hinkkautuvat pikkuhiljaa persvakoo. Tämän aamun kunniaksi onnistuin tietenkin nappaamaan tuollaiset "ei pysy jalassa"- malliset kalsongit jalkaan. Tajusin asian vasta töissä, sillä eivät ne juuri pyöräillessä vaivaa. No nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin tulla niiden kanssa toimeen ja tietenkin odottaa, mitä muuta kivaa tällä päivällä on allekirjoittaneelle varattuna, kello kun on vasta kymmenen aamulla.
Onneksi päivällä ei ollut enempää ikäviä yllätyksiä tarjolla, vaan loppu meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä.
