Kosmetiikan tyhjentyneet 3/22

 Kolmannen vuosineljänneksen tyhjentyneen kosmetiikan lista on seuraavanlainen. 

 

Näytteissä Dermosilin Man-sarjan suihkugeeliä, vartaloöljyä, Yrian meikkivoidetta, Yves Rocherin Rose absolut ja Iris Noir- tuoksunäytteet, Dermosilin porkkanavartalovoidetta ja body night care- voidetta. Voiteet käytössä jalkarasvoina. Isommissa purkeissa on Nivean micellar wash puhdistusgeeliä, joka toimi paitsi kasvojen puhdistuksessa myös meikinpoistossa, aivan loistava supertuote. Jos varastoissani ei olisi kasvopesuja ja meikinpoistoainetta, ostaisin tätä ehdottomasti lisää. Luontevan ruusuntuoksuinen vartalovoide oli sekin Naamakirjasta saatu ja aivan loistava tuote, mikä ihana tuoksu ja upea imeytyvyys. Lisäksi parranajogeeliä purkki.

 

Seuraavassa setissä on kaksi minihajuvesipulloa, vasemman puoleinen  8e Jour on niin mausteinen, että en pysty sitä käyttämään ja tousen Orchideen käytin loppuun. Minihuulipuna on vanhaa Oriflamea, meikkivoide Lumenen. Näytteitä on kokonainen kasa. Niitä alkoi tyhjentyä, kun nostin näytepussin yöpöydälle sitä varten, että rasvaan niillä jalkani. Näytteitä on kaikkiaan 10, joista 9 erilaisia rasvoja ja yksi kasvopesu.
 

 

Pitkästä aikaa värjäsin myös hiukseni, koska oli isot juhlat tulossa. Poistoon meni myös kolme isoa huulipunaa, jotka olivat liisteröityneet käyttökelvottomiksi ja yksi minipuna, jonka käytin loppuun. Nämä menevät ruusujen värjäämiseen. Mustakorkkinen purkki on Dermosilin kulmaväri, jonka käytin aivan loppuun. Yritin etsiä blogista tietoa, milloin olen tämän käyttöön ottanut, mutta ainakaan vielä se ei osunut silmiini. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin 2 tai 2½ vuotta tuota on käytetty. Hammastahnaa tyhjeni myös tuubi. Näytteitä yhteensä kolme; yksi suihkugeeli ja pari vartalovoidetta.

 

Seuraavaksi tyhjenivät Yves Rocherin vanha vaalea huulipuna, hammastahana, keittiösaippua, kaksi Dermosilin dödöä ja rakastamani vihreä hileinen aikanaan Seppälästä ostettu rajauskynä. Niin kauan kuin kynää suinkin riitti käytin sitä, mutta jossain kohtaa on pakko lopettaa, kun jäljellä on vain luomea raapivaa puuta.

 

 Yhteensä   20 purtiloa ja 22 näytettä. Vuoden alusta 63 purtiloa ja 83 näytettä.

Bonsaiperunoita

Tyhjensimme maalla kellaria, jonne äidiltä oli keväällä unohtunut laatikollinen perunoita. Olin kysynyt asiaa häneltä aikaisemmin, mutta hän väitti, että kaikki perunat menivät siemeniksi ja kylvöön. Nyt sitten löysimme Herra Kirjoituksen kanssa kellarista yhden unohtuneen laatikon.

 

Tietenkin se oli itänyt. Eikä vain itänyt, vaan kasvannut jopa uusia perunoita.

Emme voineet kuin naureskella, että nyt meillä on sitten kasvatettu bonsaiperunoita.  Aika hauskannäköisiä nämä minipottuset ovat.

Vihdoin vyölaukku

Kesästä asti olen haaveillut juoksuvyöstä siis siitä sellaisesta, johon mahtuu juuri ja juuri puhelin, avaimet ja pankkikortti,  ja joka vapautttaa kädet pitelemästä mitään ylimääräistä liikkuessa. Tarkoitus oli kyllä tehdä sellainen ihan itse ja nollabudjetilla, mutta kun Lidlin tarjouksesta löytyi 4€ hintaan sellainen, joka myös toimii heijastimena, päätin ostaa sen.

 

Tuossa on siis myöskin reikä nappikuulokkeita varten, mistä serkkuni Sauma sai aiheen kysyä, että olenko minäkin niitä, jotka kulkevat joka paikassa napit korvissa, enkä kuule, näe enkä haista mitään liikkuessani. Ei, siitä ei ole kysymys, sillä huvittavasti liikkuessani en kuuntele yleensä mitään, vaikka melkein aina muulloin minulla onkin äänikirja kuuntelussa. 

 

Ostoslakosta ei siis ole jäljellä enää jälkeäkään, mutta koen tämän ostoksen silti hyvin perusteltuna, koska tuolla hinnalla en olisi saanut kunnollisia tarvikkeita vastaavan ompeluun puhumattakaan siitä, miten paljon aikaa siihen olisi mennyt. Roskalavalta tuollaista koetin etsiä, mutta koska tällaista ei sieltä löytynyt, niin on tämä paras ja mielestäni kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto.

Neuloissa löytyy

Olen alkanut tehdä "loppuelämän ostoksia" ikään kuin tietäisin, miten pitkä elämänlankani säie todellisuudesa on. En tiedä, en myöskään tiedä olevani sairas, niin että se jotenkin merkittävästi lyhentäisi elämäni mittaa. Silti tuo "riittää loppuelämäksi" on ollut teemana aika monessa asiassa viime aikoina. 

 

Tällä kertaa tähän loppuelämän kategoriaan tuli hankittua ompelukoneen neuloja. Koko ajatus lähti siitä, että minulla ei ollut nahkaneuloja ja ajattelin erään pitkään ajatuksen tasolla työstäni projektin olevan helpommin toteutettavissa kunnollisella nahkaneulalla ompelemalla. Selailin netin tarjontaa ja tajusin hyvin pian, että kohtuullisen ison määrän hankinta kerralla tulisi edullisemmaksi kuin ostaa muutama neula kerralla. Niinpä kyselin sitten löytyisikö joku muu kimppatilaukseen mukaan ja kun löytyi, niin tein tilauksen. 

 

Omaan tilaukseeni pistin ison (100kpl) paketin tavallisia perusneuloja ja niiden lisäksi erilaisia nahkaneuloja, farkkuneuloja, jerseyneuloja ja stretchneuloja, jotta olisi sitten kaikille mahdollisille kankaille omat neulansa. Olihan tuo kertalaakista ostaen kallis paketti, mutta helposti voisin väittää, että näillä tosiaan ompelen lopun elämääni. 

 

Seuraavaa vapaapäivää odotellessa, että pääsen toteuttamaan itseäni. 

Syksyn blues

Eilen taivaltaessani kaatosateessa läpimärkänä sen jälleen kerran muistin, mitä syksyssä eniten inhoan: kylmää, märkää ja pimeää. Syksyyn pätee sama kuin vanhaan opiskelijatotuuteen, vähintään yksi on liikaa. Tuo opiskelijatotuushan menee seuraavasti: lukuvuoden aikana voit opiskella, nukkua ja bilettää. Voit kuitenkin tehdä niistä vain kahta asiaa, joten täytyy valita. Jos haluat opiskella ja nukkua, et voi bilettää. Jos haluat opiskella ja bilettää, et voi nukkua. Jos haluat bilettää ja nukkua, et voi opiskella. 

 

Syksyn suhteen tuo menee seuraavasti: Kylmyys menisi, jos olisi kuivaa ja valoisaa. Märkyys menisi, jos olisi lämmintä ja valoisaa. Pimeys olisi ihan ok, jos olisi kuivaa ja lämmintä. Tuo kolmen kombo on vaan ainakin allekirjoittaneen mielenterveydelle erittäin tuhoisa, ei jaksa, ei tahdo, ei halua, on liian pimeää, liian kylmää ja liian märkää. 

 

Konkreettisesti sen huomaa siinä, että joutuu kantamaan mukanaan aina vaan isompaa kuormaa. Kun kesällä lähti töihin, riitti, että kiskaisi päälle shortsit ja t-paidan, potkaisi kengät jalkaan ja nappasi mukaan repun ja pyöräilykypärän. Seuraavaksi joutui lisäämään sukat, sitten pitkälahkeiset housut, niiden jälkeen takin, heijastinliivin, pyörän valot, pitkähihaisen paidan. Tämän jälkeen aletaan lisätä sormikkaita, pitkiä kalsareita, pipoa, kaulahuivia, paksumpaa takkia ja niin edelleen ja niin edelleen. Puhumattakaan siitä, että sadekelillä pitää tietysti ottaa mukaan sadevarusteet ja toisenlaiset kengät. Eikä kestä kauaakaan, kun olo on kuin Michelin ukolla kaikkine renkaineen ja siitä sitten vaaput töihin. Pukemiseen ja riisumiseen menee aikaa, joka on pois nukkumisesta, kun täytyy herätä aikaisemmin, jotta saa kaikki valmiiksi. Kulkemiseen menee enemmän aikaa, kun tuollainen Michelin etenee paljon hitaammin ja sekin täytyy aamulla laskea mukaan, jotta ehtii töihin ajoissa. 

 

Juuri tänään on taas sellainen fiilis, että antaisin melkein mitä tahansa, jos voisin vain kiskoa peiton korvilleni ja jäädä sänkyyn. Nukkua seuraavat 3, 4 tai 5 kuukautta ja jatkaa elämää vasta keväästä. Tämän kirjoitettuani taikauskoinen minäni kuiskasi kyllä korvaani, että mieti mitä toivot, haluatko maata koomassa seuraavat kuukaudet? En, sitä en halua. Haluan vain vetäytyä talviunille, ohittaa syksyn ja talven ja siirtyä taas uuteen ihanaan kevääseen.