Yllättävä, että löydän itseni sittenkin asettamassa tavoitteita - jos mä kuitenkin tämän ja tän toisen pistän listalle, ei sitten muita. Paitsi ehkä kuitenkin vielä tämä kolmas jne.
Löin itseäni virtuaalisesti kynsille ja totesin, että tämänhän piti olla tavoitteeton vuosi, minkä vuoksi poistin listalta useimmat tavoitteet. Kahdessa asiassa päätin antaa itselleni periksi. Nämä kaksi "tavoitetta" tai ehkä paremminkin seurattavaa asiaa otan listalle: kengät ja langat. Nämä molemmat kahdessa merkityksessä: niitä ei saa tulla lisää ja niitä pitää poistua. Ajatuksenani olisi, että saisin vuoden aikana kulutettua kolme kenkäparia loppuun. Kolme on ihan hyvä määrä, mahdollinen, mutta ei liikaa. Myönnän, että minulla on jo ajatuksissani, mitkä kolme paria todennäköisesti tulevat kulumaan loppuun: parit työkengät ja yhden kropsut. Jos enemmän kuluu loppuun tai poistuu, niin hyvä, mutta kolmen parin uskon olevan järkevästi mahdollista.
Lankojen suhteen mietin vakavasti, että sallisinko itselleni "ilmaisten lankojen" takaportin ja olen sen suhteen edelleen kahden vaiheilla. Alustavasti voisin antaa sen itselleni ajatuksella, että jos lankoja tulee, pitää vastaavan määrän myös poistua siis poistua "tavoitteeni" lisäksi. Koska ajatuksenani on vähentää somea ja ruutuaikaa merkittävästi, ei riski törmätä ilmaisiin lankoihin ole kovin iso. Sallittakoon siis tämä takaportti. Se varsinainen tavoitteeni on siis kilon lankapoistuma vuoden aikana, mikä toki on aika paljon, mutta ei mahdottomasti, jos muistan punnita kaikki kutomukseni.
Näillä tavoitteilla siis vuoteen 2022.
Äärimmäisen ironisesti tänään on sitten ilmestynyt Naamakirjan roskalavalle jo parikin lankasatsia tyrkylle, kohtalo osaa nauraa päin naamaa. Varsinkin kun myöhästyin toisen varaamisesta ihan minuutin. Hupaisaa sinänsä, että lankoja ei ole ollut tarjolla kuukausiin ja nyt heti, kun sovin itseni kanssa rajoituksista, niitä tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti