Hyvästi Kynäruusu

Viime yönä se sitten tapahtui, kaksi ja puoli vuotta elämääni runsasta viihdettä tarjonnut Harry Potter Wizards Unite peli loppui tai siis lopetettiin. Olihan tämä ollut tiedossa marraskuusta asti, mutta jotenkaan siihen ei silti jaksanut uskoa, että se todella loppuu.

Nyt kun se sitten todellakin on tapahtunut, niin on vain pakko hyväksyä tosi asia. Se oli siinä, on siis pakko jättää jäähyväiset Percivaline Penroselle. 

Käyttämättömiä resurssejakin jäi runsaasti, vaikka viimeisinä aikoina yritin tuhlata niitä urakalla.

 

Vaihdoin kyllä Pokemon Gon tuohon tilalle, mutta se ei ole mitenkään yhtä houkutteleva, joten voin siis alkaa miettiä, mitä teen pelaamisesta vapautuneella ajalla ja alkaa muistella ihanaa aikaa Kynäruusuna.

Viitta

Rakkaat sukulaiseni olivat pohtineet tilannettani sen suhteen, että miten kipsi ja takit sopivat yhteen. Sitten kummitätini  ja Serkkuni Hiiva olivat muistaneet jälkimmäisen vaatevarastosta löytyvän viitan. Niinpä serkkuni lainasi viitan minulle. 

 

Viitta oli loppujen lopuksi aika yksinkertainen malliltaan, mutta varsin toimiva, joten päätin haluta sellaisen itsellenikin. Niinpä otin kuvat ja mitat talteen, toteutus on vielä sitten mietinnässä. Idean hautuminen saattaa kestää tovin. Materiaali on paksuhkoa villaa.

Viitan leveys on 145cm, pituus 2 x 87cm. Huivin koko on 30 x 200cm. Viitta on toteutettu halkaisemalla etuosa ja tekemällä siihen käänteet. Muutoin viitassa ei ole juuri muotoiluja, mutta  etuosaan on tehty pienet "kaulakolot" käänteiden lisäksi.

 

 

Edessä on neljä nappia 35cm:n matkalla. Ylin kauluskäänteeseen ommeltu nappi on saanut oman vahvikkeensa, lopuille kolmelle on käytetty yhteistä vahvinkaitaletta.

Huivi on ommeltu niskaan kiinni 30cm matkalta. Viitta on osin huoliteltu yliliottelemalla, osin normaalein saumoin.

Tossujen korjaus

Mulla paha tapa pitää tossuja kotona jalassa läpi vuoden ja koska kävelytyylini on päkiöitä kuluttavaa, niin ei ole ihme, että tossunpohjat alkoivat reikiintyä päkiästä. Tämänhetkiset tossuni tuunasin joskus aikaa sitten muuttamalla säädettävät nyörit kuminauhoiksi, sillä nuo nyörit olivat sellaiset, että niihin tahtoi kompastua. Päältäkatsoen näyttävät siistiltä tai näyttävät niin siisteiltä kuin tällaiset pussukat voivat olla.

Sisäpohja on kuitenkin rikki, ei vielä kokonaan puhki, mutta selkeästi tuosta puuttuu pala.

Jemmoista löytyi vuosi(a) sitten talteenottamani  Hankisten varret. Niiden pohja oli vuosia sitten muuttunut liisteriksi, mutta pinta oli kuin uusi, mikä ei tietenkään yllättänyt, koska kengät olivat jääneet käyttämättä. 

Ihan hiukan jouduin ompelemaan ompelukoneella, mikä ihmeekseni onnistui jopa kipsin kanssa yllättävän hyvin. Ompelun tarve oli ihan omaa tyhmyyttäni, sillä leikkasin alkuun liian lyhyet ja leveät pohjat. En nuukuuksissani malttanut kuitenkaan pistää niitä roskiin, vaan hyödynsin liian leveyden pituudeksi. Varsista jäi siis vielä seuraavaankin projektiin.

Tossut tuntuvat saumoista huolimatta oikein mukavilta ja pehmoisilta jalkaan. Näillä pärjätään taas pitkään.

Taas yksi vuosi

Jälleen on hurahtanut vuosi ja ikälaskurin mittariin on tulut yksi pykälä lisää. Vielä hetken olen kuitenkin lähempänä neljää kuin viittäkymmentä. Virallisesti en juhlinut, mutta sain silti kukkia.

 

Tämän puskan lisäksi sain todella kauniin keväisen keltaisen tulilatvan.

Hullun hommaa

Äiti oli löytänyt maalla kaapin perukoilta edesmenneen mummuni villatakin. Takin ikää voi päätellä siitä, että mummun kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40-vuotta. Takki on väreiltään ehtaa 1970-lukua, materiaaliltaan suomalaista kampavillaa ja lähes käyttämätön. Ikävä kyllä koi oli päässyt haukkaamaan siitä "vähän". Tuo "vähän" oli äidin ilmaisu, joka oli löytänyt takista pari reikää ja ajatteli parsia ne, jotta saisi takin käyttöön.

 

Lupasin hoitaa parsimisen, koska uskoin selviäväni siitä nopeammin kuin äiti. Yllätys oli, että niitä reikiä ei ollut vain pari, vaan niitä koin haukkaamia oli vähän siellä ja täällä, sillä takki oli tehty ohuen ohuesta langasta kaksinkertaisena. Osa rei'istä oli päälisessä, osa pohjassa. Käytin kaksi päivää parsiakseni tuon takin paraatikuntoon. 

Ajattelin kyllä, että oli hullun hommaa, tuon ajan olisi voinut käyttää tehokkaamminkin. Toisaalta kuitenkin ajattelin, että kyseessä on sukupolvien ekoteko, jolla saadaan käyttöön superlaadukas vuosikausia kaapissa marinoitunut takki. 

Minulla oli varastossa ikivanhaa Atlas-merkkistä villaparsintalankaa, josta käytin lähimmän sopivan värin parsimiseen ja sitten ompelulankaa lisäksi. Takin väri on vaan niin erikoinen, että ihan vastaavanväristä parsintalankaa ei löytyänyt, mutta saa kelvata nyt näillä.

 

Onneksi parsimukset ovat sen verran pieniä, että takki näyttää yleisilmeeltään siistiltä.

Keltainen korona

Työkaverin perheeseen iski korona, toinen tytöistä oli saanut sen koulusta ja tartutti myös siskonsa. Tätä kirjoitettaessa vanhempien testit ovat edelleen negatiivisia. Vanhempi sisaruksista oli se, jolle kudoin ne vaaleanpuna-harmaat sukat. Äitinsä oli jossain vaiheessa kysellyt sukkia myös pienemmälle. Nyt lupasin kutoa ne "parane pian"- lahjaksi, jos langoiksi kelpaavat ne, mitä minulta valmiina löytyy. Tytön lempiväri on kuulemma keltainen. 

 

Löysin jemmoistani kolmea erilaista keltaista nallenvahvuista lankaa, joten päätin tehdä sukat niistä. Puikkoina kolmosen cubicsit. Alkuun 56 silmukkaa, 15krs 2o 2n joustinta, sen jälkeen vaihdoin yhden kerroksen spiraalineulokseen kahdella värillä. Nilkkaan 12 krs 2o 2n resoria. Kantalappu 28 silmukkaa, oikealla kaikki oikein, nurjalla * 1n 1 nostettu*, kantapohjaan  14 s. Kantalapun reunasta nostettu 19 silmukkaa. Kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä 15 silmukkaa puikolla.

 

Kärki nopeasti kavennettuna 5o, 2 yhteen, 6 o 2 yhteen, 3krs väliin, 4o 2 yhteen, 5o 2 yhteen 2krs väliin. Jatketaan kunnes puikolla 7 silmukkaa. Vaihdetaan välikerrosten määrä yhteen. 3 silmukan kohdalla kudotaan kavennukset ilman välikerroksia. Viimeiset kuusi silmukkaa päätellään vetämällä lanka läpi. 

 

 

Langankulutus 80g 

Jos sittenkin...

Yllättävä, että löydän itseni sittenkin asettamassa tavoitteita - jos mä kuitenkin tämän ja tän toisen pistän listalle, ei sitten muita. Paitsi ehkä kuitenkin vielä tämä kolmas jne. 

Löin itseäni virtuaalisesti kynsille ja totesin, että tämänhän piti olla tavoitteeton vuosi, minkä vuoksi poistin listalta useimmat tavoitteet. Kahdessa asiassa päätin antaa itselleni periksi. Nämä kaksi "tavoitetta" tai ehkä paremminkin seurattavaa asiaa otan listalle: kengät ja langat. Nämä molemmat kahdessa merkityksessä: niitä ei saa tulla lisää ja niitä pitää poistua. Ajatuksenani olisi, että saisin vuoden aikana kulutettua kolme kenkäparia loppuun. Kolme on ihan hyvä määrä, mahdollinen, mutta ei liikaa. Myönnän, että minulla on jo ajatuksissani, mitkä kolme paria todennäköisesti tulevat kulumaan loppuun: parit työkengät ja yhden kropsut. Jos enemmän kuluu loppuun tai poistuu, niin hyvä, mutta kolmen parin uskon olevan järkevästi mahdollista. 

Lankojen suhteen mietin vakavasti, että sallisinko itselleni "ilmaisten lankojen" takaportin ja olen sen suhteen edelleen kahden vaiheilla. Alustavasti voisin antaa sen itselleni ajatuksella, että jos lankoja tulee, pitää vastaavan määrän myös poistua siis poistua "tavoitteeni" lisäksi. Koska ajatuksenani on vähentää somea ja ruutuaikaa merkittävästi, ei riski törmätä ilmaisiin lankoihin ole kovin iso. Sallittakoon siis tämä takaportti. Se varsinainen tavoitteeni on siis kilon lankapoistuma vuoden aikana, mikä toki on aika paljon, mutta ei mahdottomasti, jos muistan punnita kaikki kutomukseni. 

Näillä tavoitteilla siis vuoteen 2022.

Äärimmäisen ironisesti tänään on sitten ilmestynyt Naamakirjan roskalavalle jo parikin lankasatsia tyrkylle, kohtalo osaa nauraa päin naamaa. Varsinkin kun myöhästyin toisen varaamisesta ihan minuutin. Hupaisaa sinänsä, että lankoja ei ole ollut tarjolla kuukausiin ja nyt heti, kun sovin itseni kanssa rajoituksista, niitä tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista.

Suunnitelmia 2022

Vuoden vaihtuessa yritän taas miettiä, mitä uutta ja mitä vanhaa elämääni on tarkoitus tulla vuonna 2022. Yksi suurimmista muutoksista on tietysti tammikuun lopussa tapahtuva HPWU:n sulkeutuminen, mikä vapauttaa jonkin verran aikaa käytettäväksi muuhun. Olen edelleen varsin tyytyväinen tästä muutoksesta, sillä itse tuskin olisin ymmärtänyt lopettaa pelaamista - tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, että mitään uutta peliä en ole lataamassa. Jos jotain viihdykettä tarvitsen, käytetään sitten Pokemon Go:ta, se ei kuitenkaan ole niin koukuttava kuin HPWU. 

 

Vuonna 2022 aion kirjata ylös kaikki vaatekaapistani poistuvat vaatteet. Tämä siksi, että haluan nähdä määrällisesti, miten paljon vaatteita runsaasta, mutta kuluneita vaatteita sisältävästä vaatekaapista poistuu. Ihan tukkimiehen kirjanpidolla olen ajatellut asiaa lähestyä: sukkapari pois, yksi viiva, aluspaita pois=viiva, rintaliivit pois = viiva. Sen verran aion jaotella, että kirjaan sukat, joita poistuu oletettavasti eniten, erikseen, alusvaatteet erikseen ja muut vaatteet erikseen. 

 

Koska tässä on jo pari vuotta harjoiteltu yhä pienenevää kulutusta ja ostamatta olemista, ajattelin, että vuonna 2022 voisin todellakin olla ostamatta mitään. Vain se mikä on välttämätöntä ja mielellään vielä niin, että siihenkin käytetään lahjakortteja yms. eli vältetään viimeiseen asti rahalla ostamista. Sallittuja ostoksia ovat tuotteen käyttöiän lisäämiseen tähtäävät tuotteet eli rintaliivien uudet kaarituet, vetoketjut vaatteisiin, kengännauhat jne.

 

En jaksa enää edes ajatella pusseja tai kosmetiikkanäytteitä, kumpiakin on edelleen jäljellä, mutta määrät ovat selvästi vähentyneet. Kyllä ne sieltä pikkuhiljaa katoavat - tai sitten eivät, mutta olkoon, jotkut asiat eivät vaan muutu.

 

En myöskään jaksa miettiä kaappien siivoamista, kierrättämistä tai mitään muutakaan kestoasiaa. Kierrättämisen olen hionut liki äärimmilleen, joten siinä ei juuri ole petrattavaa. Ruokahävikki on edelleen hyvin kausiluontoista, useimmiten 0, mutta joskus sitä edelleen tulee - kasviksista tottakai.

 

Tulevalle vuodelle otan kuitenkin yhden tärkeän teeman, johon aion keskittyä koko vuoden. Se teema on "minä, M-I-N-Ä, MINÄ". Täysin itsekkäästi paskaillen aion keskittyä itseeni, sillä haluan voida paremmin, keskittyä siihen, että minulla on hyvä olla, jaksan enemmän ja tunnen voivani hyvin. Minun ei ole pakko suorittaa mitään, ei pakko piiskata itseäni päivästä toiseen eteenpäin, ei olla täydellinen kaikessa, ei ajatella muita, vaan keskityn ajattelemaan sitä, mikä tuo minulle hyvää oloa ja auttaa jaksamaan paremmin. Tiedän sen kantavan hedelmää myös muiden suuntaan, kun minä voin paremmin, on muillakin mukavampaa. 

Taidanpa heittäytyä virran vietäväksi ja antaa vain elämän kuljettaa. Katsotaan sitten vuoden päästä, missä ollaan.