Kosmetiikan tyhjentyneet 2/21

Tarkoituksellisella pyrkimyksellä olen koettanut löytää loputtomasta näytevarannostani mahdollisimman monenlaiseen tilanteeseen käytettävää, jotta saisin sitä vähän vähenemään. Suurista mieliteoista huolimatta olen ostanut vain yhden ripsivärin ja senkin työkaverilta - oli ostanut useamman ja tehnyt hutiostoksen. 

 

Kulutus on siis ollut pullojen tyhjentämistä omista varastoista, mikä ihme kyllä ei edelleenkään oikein näy missään. En vaan voi ymmärtää, pari vuotta on muka oltu ostamatta juuri mitään ja silti vaan noita jemmoja piisaa.

 

Perussettiähän nämä kulutetut hyvin pitkälle ovat: käsisaippuaa, hammastahnaa, minihuulipunia, huulikiiltoa ja huulten rajauskynä. Ripsareitakin on mennyt normaalia enemmän kun tämä yks meni suoraan kuivahtaneena ruusutehtaalle, jos siellä vaikka irtoaisi vielä vähän väriä. Saippua pullo tosiaan on kuvassa täysi, mikä johtuu siitä, että se tyhjeni ja täytettiin ennen kuin pääsin kuvaamiseen asti. 

 

Näytteitä olen pyrkinyt käyttämään isomman kasan. Kulutetuissa on kasvovoidetta (jalkoihin), keittiösaippuaa ja käsisaippuaa, meikinpoistoainetta, kasvoöljyä (meikinpoistoon sekin) ja misellivettä.

 

 

Seuraavaksi tyhjentyi puuteri Yves Rocherin "mallistoa",  Cleon shampoo, system 4 shampoo, Urban Vedan kasvovesi on tehokas, mutta minulle aivan liian voimakkaan tuoksuinen, joten jäänee käyttämättä, jälleen yksi minihuulipuna, yksi puhdistusaine näyte ja L'orealin hiustenhoitoaineen minipullo.
 

 

Jälleen peruskauraa tai ainakin melkein. Herra Kirjoituksen Dermosil Challenger dödö ja minun Cien-merkkinen (tämä Lidlistä, todella edullinen, mutta ei puhettakaan 48 tunnin raikastuksesta, joka purkissa luvataan). CanoDermillä on pehmitetty jalkapohjia, hotellitaustaista Botanicia on käytetty vartalon rasvaamiseen. Puuterirasia pääsi kuviiin jo toisen kerran, en näköjään sittenkään muistanut lupaustani roskista ja niiden jemmaamatta jättämisestä. Edessä olevat lehdenmuotoiset pullot ovat nekin hotellista mukaan napattuja, merkkiä Mugler cologne, tässä suihkugeeli ja vartalovoide. Hammastahna perus Colgatea ja ripsiväri Acon. Minihuulipunat Oriflamea numerot 25 ja 24. Näytteet ovat Dermosilin Vitamin E kasvovoide ja Harmonizing facial cleanser. 

 

 

Samaa tuttua tavaraa on tarjolla edelleenkin tyhjentyneissä: Erittäin hienoa suomalaista shampoota, 3 litran kanisteri saunasaippuaa, jota meillä on käytetty käsien pesuun, käsisaippuaa täyttöpullossa, omenantuoksuista men allover pesuainetta, Mugler-hoitoainetta ja minihuulipuna 20.

 Yhteensä 32 purtiloa ja 17 näytettä. Vuoden alusta 76 purtiloa ja 42 näytettä

Puolen vuoden lankaraportti

Lupasin itselleni, että seuraan tämän vuoden ajan myös sitä, miten paljon kudon eli miten paljon meiltä lähtee lankaa pois. 

 

Tammikuussa 180g setterisukkien muodossa

 

Lonkerosukkiin meni yhteensä 650g lankaa (3 paria 42, 43 ja 47)

Raitasukkien uudellen kudonta 30g

 

Luonnonvalkoiset sukat 140g

 

Pannuliinat 110g

 

Kaikkiaan siis yhteensä 1110g

 

Se ei toki ole paljon, mutta lämpötilojen noustessa on myös kudonta innostus jokakesäiseen tapaan kadonnut jonnekin. 

 

Kilon kulutus ei ikävä kyllä näy lankavarastoissani juuri missään, mutta jos loppuvuoden aikana saisi käytettyä toisen kilon eikä ostaisi yhtään lisää lankaa, niin ehkä viiden vuoden kuluttua lankavarastoiden tyhjentymisen jo huomaisi.

Käänteinen kasvopuhdistus

Joskus, ehkä jokunen vuosi sitten, oli muotia tehdä käänteistä hiustenpesua eli ensin hoitoaine ja vasta sen jälkeen shampoopesu. Minä olen nyt jalostanut tämän saman idena kasvojen puhdistukseen. Oikeasti syynä oli ilmaiseksi saamani kasvovesi, joka oli kyllä todella tehokas, mutta myös todella voimakkaan yrttisen tuoksuinen, mutta epävirallisesti voin toki väittää vain olevani innovatiivinen ja idearikas.

Tuo kasvovesi päätyi tosiaan minulle naamakirjan roskalavan kautta ja heti testattuani sitä, uskoin keksineeni syyn, miksi siitä oli luovuttu. Kyseinen kasvovesi oli jotain ayurvedaan perustuvaa luonnonkosmetiikkasarjaa ja todellakin voimakkaan tuoksuinen, niin voimakkaan, että kasvoille jätettynä siitä sai melko helposti päänsäryn - tai ainakin minä sain. Yritin kaupitella sitä ilmaiseksi eteenpäin, mutta ei kelvannut kenellekään. En kuitenkaan kyennyt laittamaan sitä roskiinkaan, koska silloinhan se olisi ollut todellista haaskausta. 

Ihan vahingossa tulin kokeilleeksi sitä "väärään kohtaan" kasvojenpuhdistusrutiinissani ja totesin toimivaksi. Väärään kohtaan siis sikäli, että yleensähän kasvovesi on kasvoille jätettävä tuote ja niin ollen puhdistusrituaalin viimeinen osa. Poistan kasvoiltani meikin oliiviöljyllä, ihan tavallisella ruokakaupan oliiviöljyllä. Tämä siksi, että pelastin yhden pullon menemästä roskiin, ruoanlaittoon se ei enää soveltunut, mutta meikinpoistoon vielä ihan hyvin. Öljy on kuitenkin no öljyistä eli sen peseminen kasvoilta normaalisti käyttämälläni kasvojenpuhdistusaineella on hankalaa ja tuntui, että kasvot jäivät öljyisiksi edelleen. Päätin koittaa, mitä öljylle tapahtuisi, jos pyyhkäisisinkin naamani ensin tuolla kasvovedellä. Kokeilu osoittautui menestykseksi, kasvovesi nappasi kasvoilta sekä öljyn että mahdolliset meikin jämät. Kun vielä kasvot pesi kevyellä puhdistusaineella kasvovesikäsittelyn jälkeen, laimeni tuoksukin sellaiseksi, että sen kanssa ei enää ollut ongelmia. 

Tämä on todellinen win-win tilanne sikäli, että tuo ongelmallinen kasvovesi tulee käytettyä ja toisaalta kasvot saavat osansa sen tehosta, sillä tuoksustaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, kasvovesi on todella tehokas. 

Miten sitten jatketaan, kun tuo pullo tyhjenee, en osaa sanoa. Joka tapauksessa oliiviöljy tulee riittämään paljon pidempään kuin tuo kasvovesi. Ehkä vaihdan pesuvaahdon tilalle varastoistani voimakkaamman pesuaineen, pesuvaahtoakaan kun ei kovin paljon ole enää pullossa jäljellä. 

Parsintatakuu

Antaessani sukat jollekin, olen aina luvannut niille parsintatakuun. Joskus silloin tällöin saan muiltakin kuin kälyltä sukkia parsittaviksi. Tällä kertaa minulle palautuivat vuonna 2018 kutomani helavyösukat, joiden varpaille oli ilmestynyt reikä. 

Nyt ne ovat taas ehjät ja käyttöön sopivat.

Pannuliina

Serkkuni jakoi pinterest linkin, jossa oli pannuliinoja, vinkaten, että käyttöä olisi. Alkuperäinen ohje löytyy Kotiliedestä, klik. Pannuliinan tarkoitus on mahdollistaa paistinpannujen pinoaminen päälekkäin ilman, että pinnat raappiintuvat.

 

Malli on vähän erilainen kuin se, jota käytin vuosia sitten tiskikukkia neuloessani, mutta siinä on kuitenkin paljon samaa eli ympyrä, joka on toteutettu lyhennetyin kerroksin. Serkulleni ilmoitin myös, että teen vain, jos jämälangat kelpaavat - kun ne kelpasivat, ryhdyin kokeilemaan. En katsonut tuota linkattua ohjetta, vaan päätin tosiaan käyttää tuota vanhaa ohjetta.

Ensimmäinen versio on iso, paksusta luonnon valkoisesta langasta neulottu. Sakarassa on 25 silmukkaa ja lyhennetyjä kerroksia vaihteleva määrä - tässä kohtaa voin todeta, että enemmän on enemmän. Liina olisi ollut kauniimpi, jos kaikkissa sektoreissa olisi lyhennettyjä kerroksia enemmän siis vähemmän sektoreita ja enemmän kerroksia per sektori. Tämän halkaisija on n. 30cm.

Toisen version tein marjapuuronvärisestä langasta. Silmukoita laitoin 22, koska lanka oli ohuempaa ja tarkoitus oli saada liinasta pienempi. Lyhennetyt kerrokset näkyivät mielestäni turhan löysinä, joten päätin kokeilla toimisiko neule paremmin, jos nostaisin lyhennetyillä kerroksilla langankierron, jotka kutoisin sitten pois kuvion viimeisellä täyspitkällä kerroksella.

Kolme seuraavaa ovat vielä pienempiä. Kahden pienimmän silmukkamäärät ovat 15 (marjapuuron punainen) ja 16 (vihreä), näiden halkaisija on n. 20cm.  Kaikkiin käytetty jämiä, mutta en silti saanut yhtään kerää tyhjäksi, vaan kaikkia jäi vielä vähän. Kuninkaan keltaiselle ja vihreälle minulla on jo suunniteltu käyttö, johon palaan myöhemmin.

Nämä viisi kuulemma riittävät ja päätyvät aikanaan joulupakettiin. Uskallan julkaista tämän jo nyt, koska tiedän, ettei saaja ole blogini lukija.

Monserivaimo ja sitkukengät

Teen tunnustuksen: olen monsterivaimo ja häpeän sitä.

Tämä julma monsterivaimo ei suonut antamaan miehelleen kaapista uusia kenkiä käyttöön, vaikka Herra Kirjoitus nätisti sellaista ehdotti. Syynä tähän kieltoon olivat nykyiset käytössä olevat arkipopot. Rakas puolisoni olisi nimittäin jemmannut ne kaappiin "sitku-kengiksi". Perustelut olivat, että "kyllä mä niitä vielä pidän, sitten kun..." Tähän monsterivaimo tietysti kysymään, että miksi ne eivät kelpaa nyt pitoon, jos ne kelpaavat käyttöön "sitku", ja millä todennäköisyydellä ne tulevat käyttöön myöhemmin, kun eivät kelpaa käyttöön nytkään. Lisättäköön, että lupasin heti kaivella kaapeista Herra Kirjoitukselle uudet kengät käyttöön, jos vanhat päätyvät roskiin.

Minusta on nykyään tullut loppuunkäyttäjä ja tuollaisten melkein loppuun käytettyjen juttujen "sitku-jemmaamisen" vihaaja. Melkein loppuunkäytetty tavara kulutetaan loppuun ja poistetaan, sitä ei jemmata mihinkään odottamaan sitä "sitku-hetkeä", jota ei kaikella todennäköisyydellä tule koskaan.

Herra Kirjoitus harkitsi asiaa hetken ja totesi, että kyllä hän sittenkin vielä jatkaa noilla vanhoilla kengillä hetken ja pistää ne sitten vasta roskiin. Tietyllä tavalla nuokin muuttuivat "sitkuiksi", mutta tuollaisen sitkuilun olen valmis paremmin hyväksymään - tavaralla ei ole enää kuin yksi "sitku"-tie: sitten kun se on riittävän rikki, se menee roskiin.

En todellakaan halua, että puolisoni kulkee läpirikkinäisissä kengissä, mutta en myöskään hyväksy turhan tavaran jemmaamista ja mielestäni tuollainen melkein loppuun käytetty tavara on turha jemmattava. Se vie enemmän tilaan kuin siitä on tulevaisuudessa koskaan vastaavaa hyötyä. On enemmän kuin todennäköistä, että sitä pallotellaan paikasta toiseen, koska se ei kuitenkaan kelpaa käyttöön, ja lopulta se päätyy roskiin. Yhtä hyvin roskiinlaiton voi hoitaa ilman hilloamista saman tien tai sitten käyttää tavaran todella loppuun ja pistää roskikseen sitten edelleenkin ilman "sitku"-hilloamista.

Nyt odotankin innolla, missä kohtaa Herra Kirjoitus on kypsynyt eroamaan kengistään lopullisesti, jotta minä voin pistää ne roskiin, ja hän saa käyttöön uudet. Tästä voi tulla mielenkiintoinen kilpajuoksu, sillä myös minulla on käytössä jalkineet, joiden taru mitä todennäköisemmin päättyy tähän kesään. Nyt sitten kisataan siitä, kumman jalkineet hajoavat ensin. Meillä on kummallakin lukuisia pareja kenkiä, minulla toki jokunen kymmenen paria enemmän kuin hänellä, mutta paljasjaloin ei tarvitse kulkea, vaikka yhden loppuunkäytetyn parin pistääkin roskiin.