Minusta elokuu on kuin toinen vuoden vaihde. Tiedän, että monet jakavat kanssani tämän ajatuksen syksyn uudesta alusta ja arkeen palaamisesta lomakauden jälkeen. Se tarkoittaa samalla myös paluuta tavallisen arjen rutiineihin, joista on niin helppo luistaa lomakaudella, kun on loma, kun on kesä, no kun vaan on niin vapaus.
Olen jo pitkään miettinyt tuota ainaista kauppakuittiasiaa. Miksi minun pitäisi kerätä niitä ja seurata pilkuntarkasti, montako senttiä meiltä menee mihinkin? Tekeekö se minusta jotenkin paremman ihmisen? Olen päättänyt antaa asian kerta kaikkiaan olla. Mitä väliä sillä oikeastaan on, paljonko me käytämme rahaa ruokaan? Olennaisempaa on se, että pistän ylös mahdolliset "lankeemukset" eli herkuttelut ja niistäkin lähinnä sen, milloin käytiin ja missä syötiin, jotta kuukausittainen määrä pysyy järkevänä. Ruokakulumme ovat varmasti ihan kohtuulliset, hävikki hyvin pientä ja budjetissa pysytään ilman suuria ongelmia. Miksi siis pistäisin paukkuja turhaan ja hankkisin itselleni huonoa omaatuntoa, kun en kuitenkaan jaksa seurata asiaa. Panostan oleellisempaan eli budjetissa pysymiseen ja tavaroiden hankinnan seuraamiseen. Tämä korona-aika on tosin kyllä karsinut ostohaluja aika reippaasti ja mieliteot ovat jääneet vähemmälle, kun ei käy muualla kuin ruokakaupassa (kyllä vaan, isoissa markeiteissa pyrin ohittamaan muut paitsi ruokatavaraosastot läpijuoksemisella). Ainaisesta kassakuittirumbasta vapautuneen ajan yritän kanavoida terveellisemmän ruoan valmistamiseen.
Arjen rutiiniksi olen ajatellut myös ottaa jälleen päivittäisen työlistan. Joka päivälle 5-10 kotiarkiasiaa, jotka tulee hoitaa, laiskotti miten paljon tahansa. Tällä tavoin ei pitäisi päästä kertymään mitään mahdottomia hoitamattomien asioiden vuoria ja samalla saa motivoitua itsensä tekemään sellaistakin, jota ehkä muuten tulisi välteltyä - sinne voi siis myös salakavalasti sujauttaa lenkin tai kuntosalikäynnin, joka muuten jäisi välistä. Tätä olen käyttänyt paljon ennenkin ja toimivaksi todennut, mutta yleensä aina hautaan listan kesän ajaksi vedoten siihen, että Suomen kesä on niin lyhyt ja siitä kuuluu nauttia.
Herra Kirjoituksella on nyt takana kaksi arkiviikkoa ja minulla yksi, koti on siivottu kuntoon ja pyykivuoresta huolehdittu - melkein. Haen vielä viimeiset pyykit kuivumasta ja tarkistan, tarvitsevatko ne huoltoa. Arjen työlistalle täytyy myös lisätä syysvaatteiden esiin kaivelu, sillä vaikka vielä on päivisin suhteellisen lämmintä ja ihanaa, syksyn aamut alkavat olla jo viileitä. Samalla voisi myös miettiä, josko kasaisin vielä toisen kassillisen poistettavaa tavaraa kirppistä varten, yhden Herra Kirjoitus vei jo sinne jokunen päivä sitten.
Vaikka ajatus ikuisesta kesästä ja laiskasta vapaudesta houkuttaa, on arjessa silti puolensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti