Matosta aktiivileluksi

Sain tässä yövuorojen välillä ja niitä seuranneena vapaapäivänä vihdoin ja viimein inspiraation valmistaa pitkään haaveilemani tilkkumaton kuramatoksi oven alle. Varastoistani löytyi kasa loppuunkäytettyjä trikoovaatteita, äidin vanha yöpaita, Herra Kirjoituksen vanha aluspaita ja isän vanha college, jotka silppusin tilkuiksi. Pohjaksi otin palasen vanhaa käytöstä poistettua pussilakanaa, mihin aloin noita tilkkuja ommella. Tarkoitus oli myös lisätä hyvin palvellut vaaleansininen kylpyhuoneenmatto tukevoittamaan pohjaa.

Tein useampia erilaisia suunnitelmia siitä, miten tilkut tuohon sijoittaisin. Päädyin vihreään kehykseen ja kirjavaan sisukseen.

Sain aikaiseksi noin kymmenen riviä tilkkumattoa, viidenneksen pohjan alueesta. Siinä vaiheessa ymmärsin sovittaa mattoa oven alle paikkaan, johon olin sitä laittamassa. Ovi ei tietenkään mahtunut aukeamaan maton kanssa - kirouksien kiropus, olisi pitänyt tajuta, että tuosta tulee liian paksu.

Ystäväni tuli juuri sopivasti käymään kuulemaan kiroiluani maton epäonnistumisesta. Hän halusi heti matonraakileen itselleen, mistä olin ylen hämmentynyt. Hän kertoi käyttävänsä mattoa lemmikkinsä aktivoimiseen. Maton hapsujen sekaan piilotetaan herkkuja ja koira päästetään etsimään niitä.  Tarjouduin ompelemaan mattoon lisää hapsuja, mutta ystäväni halusi maton juuri tällaisena. Hänen hauvansa rakastui heti mattoon. Kuten kuvan ilme kertoo, tää on mun matto, sä et sitten ota tätä pois.

Tillkuja jäi vielä jäljelle, samoin materiaalia, mistä tilkkuja leikata. Ehkä toteutan vielä toisen maton ja sijoitan sen kylpyhuoneeseen ja käytän nykyisen kylpyhuoneenmaton tuohon kynnysmatoksi.

Matossa olevan tummansinisen paidan vaaleankeltainen sisar on vielä jäljellä. Paidan logo kertoo karua kieltä siitä, miten kauan tekstiilejä perheessämme käytetään, sininen paita on vuodelta 1990. Vihreä pussilakana olisi kohta täyttänyt 60 vuotta, mutta ei selvinnyt ihan sinne asti, joka tapauksessa 55 vuotta käyttöä on pussilakanalle paljon.