Vihreän vastarannan kiiski

Vaikka olen jo pidemmän aikaa tietoisesti vähentänyt kuluttamista, jättänyt ne haaveilemani lankakerät ostamatta (ja sitä ennen ostanut vain kirppiskamaa), ostanut vaatteet kirpparilta, kuluttanut yhä enemmän tossun pohjia ja pyörän renkaita auton renkaiden sijaan, olen yhdessä asiassa periaattteellinen ympäristö-vastarannan kiiski.

Tämä periaatteeni koskee Suomessa tuotettuja elintarvikkeita erityisesti lihaa ja maitoa. Olen viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän lukenut siitä, miten ihmiset lopettavat lihan syönnin ja siirtyvät kauramaitoon. Ymmärrän asian ympäristötekona, mutta tajuaako kukaan noista vaihtajista, mitä siellä ketjun toisessa päässä on. Siellä on suomalainen maanviljelijä, joka jo nyt kituuttaa pienillä ansioilla, maanviljelijä, joka on tehnyt satojen tuhansien eurojen investoinnit tilaan, koneisiin ja navetoihin tai sikaloihin tuottaakseen suomalaisille maailman puhtainta maitoa tai lihaa, maanviljelijä, jolla ei ole työaikaa, vaan joka kelien tai poikimisten kohdalle sattuessa tekee ympäripyöreää työpäivää. Se, että me lopetamme maidon tai lihan käyttämisen vetää maton noiden viljelijöiden ja heidän perheidensä alta. Tänä päivänä maanviljely ei ole enää pienimuotoista kahden-kolmen lehmän hoitamista ja yhden possun kasvattamista jossain ladonnurkassa, se on isoja investointeja vaativaa suurten tilojen työtä.

Jokainen voi kuvitella itse, miltä se tuntuisi, jos ensin ryhtyisi yrittäjäksi ja hankkisi itselleen koneet ja tarvikkeet ja sitten ihmiset alkaisivat lällätellä, että ei me halutakaan sun tuotteita enää. Itku siinä tulisi itse kullekin - ihan varmaan.

Ihmettelen myös lehdistön kaksinaismoraalia; samassa lehdessä on juttu siitä, miten kaikkien pitäisi vähentää lihan ja maidon syöntiä ympäristön vuoksi ja toisaalta hehkutetaan jonkun reissubloggarin mahtavaa matkustamista, kun joka kuukausi lennetään johonkin ja miten perheen yksivuotiaskin on jo käynyt niin ja niin monessa maassa. Tästä viimeksi mainitusta jutusta oli muuten kommentointi estetty - ehkä siksi, että minä ja varmaan pari muutakin olisi käynyt jättämässä paheksuvan kommenttinsa sekä kyseisetä teosta että sen hehkuttamisesta.Tässä olisi se todellinen ympäristöteko - jättää kuukausittaiset, huvin vuoksi tehtävät, lentomatkat tekemättä.

Minun periaatteellinen ratkaisuni on siis se, että jätän kauppaan ne kaukomailta rahdatut avokadot ja ananakset, joita niin kovasti rakastan ja ostan sillä rahalla suomalaista maitoa ja lihaa - ja varmistan vielä kahteen kertaan, että kyseessä todellakin on suomalainen tuote. Enkä muuten periaatteesta osta yhtään sellaista tuotetta, jossa lukee liha tuotettu EU:ssa - sen kun tietää heti, että se ei ole suomalaista. Boikotoin myös näennäissuomalaisia firmoja, jotka väittävät käyttävänsä vain suomalaistalihaa, mutta joiden pihalla on takuuvarmasti bongattu Tanskasta lihaa tuova rekka. Mahdollisuuksien mukaan ostan lihani suoraan tuottajilta, silloin ainakin tiedän, mitä ostan ja mistä se on peräisin.

Olen taas kerran menossa eri suuntaan kuin muut, mutta pitäähän sitä joka porukassa se vastarannan kiiski olla.