maanantai 8. lokakuuta 2018

Jämälankainnostuksen ongelma

Jämälankojen ongelmana on se, että kun keksii kivan idean, penkoo esiin juuri siihen sopivan langan ja puolittaa sen huolellistakin huolellisemmin, joutuu kutoessa toteamaan, että se lanka ei riitäkään. Siinä sitten kiristellään hampaita ja mietitään, miten korvataan puuttuva osa. Usein se menee enemmän ja vähemmän säätämiseksi - eikä lopputulos ole mitenkään täydellisen onnistunut.

Olen kuitenkin onnistunut olemaan aloittamatta uusia keriä, mistä voin onnitella itseäni. Onnittelun paikka ei kuitenkaan ole se, että minulla on tälläkin hetkellä vallalla varsinainen sukkakaaos. Keskeneräisiä sukkia on monta - no joo, kun oikein lasken, niin niitä on viisi paria. Kuulostaa paljon paremmalta kuin 10 sukkaa, mikä on se todellinen totuus. Tai oli pahimmillaan. Nyt olen jo hiukan paremmassa tilanteessa; tällä hetkellä valmiina on yksi kokonainen pari ja sen lisäksi kaksi kokonaista sukkaa eri pareista eli vain kuusi sukkaa on tällä laskuopilla kesken. Näistä keskeneräisistä sukista yhteen pariin olen kutonut varret kokonaan ja toiseen jopa aloittanut teriäkin ja vielä yksi sukka  (tälle on siis pari valmis) on siirtymässä kantapäähän. Kokonaan aloittamatta on vain yksi sukka. Tämä on juuri tuollainen jämäongelma - ehkä se siksi on aloittamatta, vaikka se olisi työnalla olevista ehkä se nopein loppuun kudottava.


Tämä on siis yksivuotiaan kokoa ja alku menee helposti, se on yhtä lankaa tuohon  ensimmäiseen valkoiseen raitaan asti, mutta sitten... loppu on varsinainen pätkien aarreaitta. Onpa mukana muutama kerros purkulankaakin, kun muualta ei tahtonut millään löytyä sopivaa sinistä ja nuo toisista sukista korjauksen tieltä puretut pätkät olivat jemmassa. Ne oli siis alunperin ajateltu siihen pariin, joka on terävaiheessa, mutta nyt täytyy sitten löytää siihen taas uudet. No, onneksi jämiä riittää...

Ei kommentteja: