Lohduton lokakuu

Tein hyvissä ajoin lokakuulle bujoon taulukot siitä, mitä seuraan lokakuun aikana.

Mielessäni olen valmis myöntämään, että olemme onnistuneet, jos selviän kuukauden ostamatta lainkaan lankaa, jos syömme ulkona vain kerran viikossa ja saan suursiivouksen tehtyä lokakuun aikana.

Olen yrittänyt keskittää ostamiseni järkeviin kohteisiin, sillä ostohimoista en todellakaan ole päässyt. Ensimmäisellä viikolla hankin puhtautta ja raikkautta; käytin 12 euroa ostamalla wc-raikastimen täyttöpatruunoita 4 kpl (juu, olihan niitä vanhoja vielä jäljellä, mutta tarjoukset näistä ovat viime aikoina olleet harvassa eivätkä nämä mene huonoksi), 3 WC duck stripe-pakkausta (koska pidän näistä enemmän kuin niistä muovisissa kehikoissa olevista WC kukista), 3 pakettia siteitä niihin päiviin kun ei vaan voi käyttää kestoja (pitäisi ihan oikeasti hankkia se kuukuppi...) ja 2 pulloa astianpesuainetta. Jos ollaan täysin rehellisiä, mikään ei ollut välttämätön, mutta jokainen noista hankinnoista helpottaa elämääni paljon. Turhin noista oli ehdottomasti oranssinvärinen astianpesuaine, sen kun ostin vain ja ainoastaan värin vuoksi - halusin  täyttää sillä kylpyhuoneeseen  elokuussa ilmaiseksi löytämäni pumppupullon. Pumppupullo on kurpitsannäköinen ja oranssinvärinen, joten sininen tai vihreä sisältö olisi näyttänyt tyhmältä. Astianpesuainetta puolestaan käytän uniapneamaskin  ja pinkin meikkisieneni pesemiseen ja siksi halusin kylppäriin oman pullon.

No nyt on varastot noilta osin täytetty. Seuraavan ostohuuman iskiessä hankin ripsentaivuttimet ja  palan sugrua (jota tilasin sitten ebaysta, kun en kahdesta paikallisesta kaupasta löytänyt oikeaa väriä). Näistä jälkimmäinen pyörän lukon korjaamiseen.

Joskus jemmaamisesta on arvaamatonta hyötyä, vaikka ei uskoisi. Jälleen kerran ongelmana ovat ripsentaivuttimet. En pidä niistä metallisista, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi hankkia sellaisia, vaikka ne olisivatkin kestävät. Muovisten kanssa taas alituisena ongelmana on muovin väsyminen ja rikkoutuminen. Nuukuuksissani ostin yhdet - ensimmäiset ja viimeiset - Kiinasta, lelun kaltaiset pikkuhärpäkkeet hajosivat viikossa. Sitten olinkin pulassa, mistä uudet, kun vanhat halkesivat? Onnekseni olin jemmannut kaappiin yhdet muutoin ehjät, mutta niiden silikoniosa oli rikki. Kun nämä kaksi (toisista silikoni rikki, mutta muutoin ehjä ja toisista muoviosa halki, mutta silikoni ehjä) yhdisti, niin lopputuloksena oli yksi toimiva ripsentaivutin. Tällä viritelmällä toivottavasti pärjään pitkään ja voin siirtää hankinnan ensi vuoteen.

Meikinpoistoaineet eivät ainakaan hetkeen lopu, lokakuun alussa sain kaksi ilmaista purkkia, joista toinen on ihan oikeaa Lumenen meikinpoistoainetta ja toinen oliiviöljyä. Noilla pärjätään varmasti ensi vuosikin. Pitää siis vetää yli shoppailuhimolistalta meikinpoistoaine.

Tässä kuussa kirjanpidon ongelmaksi ovat osoittautuneet "siirtorahat", miten kirjataan kuitit, joiden menoista itselle maksettavaksi jää vain osa, kun loppu korvataan myöhemmin. En ole oikein edelleenkään osannut ratkaista asiaa, mutta laitoin nyt menoihin koko summan, vaikka osa siitä palautuukin myöhemmin takaisin. Tietysti nämä summat myös nostavat menojen määrää aika tavalla, mutta se nyt on vain hyväksyttävä. Eikä toki ole mikään ongelma, jos kulut muuten pysyvät järkevissä rajoissa.

Puolen kuun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, kun tajusin, että suursiivous ei tule toteutumaan itsekseen - se pitää ihan oikeasti tehdä. Kaksi aamua ja kaksi iltaa tehokasta puunaamista muutti sikolätin taas asumiskelpoiseksi ihmisasumukseksi. Samalla tuli hoidettua loppuun useampia roikkuneita projekteja; kiikutin patterit teipattuina keräykseen, hoidin yhden jo kesäkuusta odottaneen lahjan eteenpäin ja palautin pari lainattua tavaraa. Puhumattakaan niistä jo syyskuussa poistuneiksi listatuista tavaroista, joita en ollut saanut vintistä eteenpäin. Nyt nekin ovat oikeasti siellä, mihin kuuluvat.

Viimeisen siivousrupeaman tein Panadol Hot-muki toisessa kädessä, kun kurkku oli kipeä ja nenä vuoti. Sain sitten kunnon flunssan, mikä johti siihen, että vaikka siivous tuli valmiiksi ja koti siistiksi, sillä viikolla syötiin ulkona tai tilattua ruokaa kolme kertaa. 

Menot olivat mielestäni aika huimat. Ensimmäisellä viikolla 123,96€, toisella viikolla 126,61€, kolmannella viikolla 83,82€ ja neljännellä viikolla sekä viimeisillä päivillä 119,94. Yhteensä siis noin 450€. Ensimmäinen kuukausi, kun jaksoin koota koko kuukauden kauppakuitit talteen, plussaa siitä. En kyllä sitten jaksanut erotella herkkuja omaksi osakseen ja laskea niiden summia yhteen. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että vähemmän kuin viime kuussa.

Sitten ne selitykset, ensimmäisen viikon laskuissa on se iso ravintolalasku (yli 70€), josta sain suurimman osan takaisin, toisen viikon laskuissa on tankillinen bensaa (55€), kolmannella viikolla ostin kotiparturisetin, koska isä ei sairaalassa päässyt parturiin ja hoidin parturoinnin itse (Setti maksoi 20€ ja sen hinta säästyi heti ensimmäisessä leikkauksessa - jatkossa säästöä kertyy paljon enemmän, koska voin siistiä myös Herra Kirjoituksen).  Noista menoista puuttuvat vallan maksettavat laskut eli vastikse, vesilasku, sähkölasku ja puhelinlaskut, kaikkiaan olin maksanut laskuja pankista (sisältäen oman osuuteni vastikkeesta yms.) n. 350€ edestä. Kuukauden menot siis luokkaa 800€.

EDIT: Tajusin juuri, että eihän nuo kulut noin mene. Maksoin esimerkiksi tuon ravintolalaskun tarkoituksellisesti Visalla ja kirjasin menoksi niin kuin kuuluukin. Maksoin myös Visa-laskun ennen kuun vaihdetta ennakkoon ja kirjasin senkin summan menoihin eli silloin tuo kulu on laskettu tuplana. Kun Visan käytön tuplaukset vähentää noista, niin todellinen kuukausi kulutus on hiukan yli 700€. Hullua, mutta tuntuu paljon paremmalta.

Ulkona syöminen kerran viikossa ei toteutunut ihan suunnitelmien mukaan, syynä sitkeä syysflunssa, joka vei kaiken halun ruoanlaitosta ja mehut kropasta, joten oli paljon helpompi syödä jonkun muun valmistamaa ruokaa. Eli neljännellä viikolla roskaruokaa/ulkoruokaa nautittiin  kolme kertaa ja lisäksi yksi ateria korvattiin sipseillä ja irtokarkeilla. Kuun viimeiselle viikolle kokkasin sitten taas kunnon kotiruokaa, josta riittää sekä eväisiin että kotisyöntiin.

Ruokahävikkiäkin tuli vähän; yksi omenahyveen loppu, josta molemmat luulimme, että toinen söisi sen ja yksi päärynä, joka jäi flunssan jalkoihin. Määrä on kuitenkin varsin maltillinen, mutta nollahan tuon pitäisi olla - otetaan tavoitteeksi ensi kuussa.

Saapuneissa tavaroissa on edellä lueteltujen kodin puhdistus ja raikastustavaroiden lisäksi kolme lautapeliä (Skull king, Carcassonne etelämeri ja Scotland yard), kotiparturisetti, ilmainen takki, eväspussi kylmäpinnalla ja kasa ilmaista kosmetiikkaa. Meikinpoistoaine löytyi facesta ja muut Dermosililtä vanhentuvilla bonuspisteillä.

Poistoja oli sitten vastaavasti myös; myin pari hyllykköä, 3 kpl rannekelloa, lankakerän ja yhden kaatimen. Maitoon vaihdoin 2kpl laatikoita ja jouluisen fleeceviltin. 8 kpl saumurilankaa ja mopin  lahjoitin uuteen kotiin.  Roskiin menivät kaksi ripsentaivutinta ja yhdet tennarit. Taas kerran onnistuin kävelemään kengistäni pohjat puhki.

Eli ei oikeastaan mitenkään lohduton lokakuu vaan ihan loistava lokakuu. Ostoksettomia/kulutuksettomia päiviä oli vain 13, mikä on tietenkin turhan vähän, mutta aika monena päivänä on ostettu vain ruokaa, pahimmillaan vain yksi maitopurkki. Sekä mikä uskomattominta, myös langaton lokakuu - kokonainen kuukausi ostamatta lankoja, en olisi uskonut selviäväni tuosta, mutta niin vain onnistuin.

Vihreän vastarannan kiiski

Vaikka olen jo pidemmän aikaa tietoisesti vähentänyt kuluttamista, jättänyt ne haaveilemani lankakerät ostamatta (ja sitä ennen ostanut vain kirppiskamaa), ostanut vaatteet kirpparilta, kuluttanut yhä enemmän tossun pohjia ja pyörän renkaita auton renkaiden sijaan, olen yhdessä asiassa periaattteellinen ympäristö-vastarannan kiiski.

Tämä periaatteeni koskee Suomessa tuotettuja elintarvikkeita erityisesti lihaa ja maitoa. Olen viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän lukenut siitä, miten ihmiset lopettavat lihan syönnin ja siirtyvät kauramaitoon. Ymmärrän asian ympäristötekona, mutta tajuaako kukaan noista vaihtajista, mitä siellä ketjun toisessa päässä on. Siellä on suomalainen maanviljelijä, joka jo nyt kituuttaa pienillä ansioilla, maanviljelijä, joka on tehnyt satojen tuhansien eurojen investoinnit tilaan, koneisiin ja navetoihin tai sikaloihin tuottaakseen suomalaisille maailman puhtainta maitoa tai lihaa, maanviljelijä, jolla ei ole työaikaa, vaan joka kelien tai poikimisten kohdalle sattuessa tekee ympäripyöreää työpäivää. Se, että me lopetamme maidon tai lihan käyttämisen vetää maton noiden viljelijöiden ja heidän perheidensä alta. Tänä päivänä maanviljely ei ole enää pienimuotoista kahden-kolmen lehmän hoitamista ja yhden possun kasvattamista jossain ladonnurkassa, se on isoja investointeja vaativaa suurten tilojen työtä.

Jokainen voi kuvitella itse, miltä se tuntuisi, jos ensin ryhtyisi yrittäjäksi ja hankkisi itselleen koneet ja tarvikkeet ja sitten ihmiset alkaisivat lällätellä, että ei me halutakaan sun tuotteita enää. Itku siinä tulisi itse kullekin - ihan varmaan.

Ihmettelen myös lehdistön kaksinaismoraalia; samassa lehdessä on juttu siitä, miten kaikkien pitäisi vähentää lihan ja maidon syöntiä ympäristön vuoksi ja toisaalta hehkutetaan jonkun reissubloggarin mahtavaa matkustamista, kun joka kuukausi lennetään johonkin ja miten perheen yksivuotiaskin on jo käynyt niin ja niin monessa maassa. Tästä viimeksi mainitusta jutusta oli muuten kommentointi estetty - ehkä siksi, että minä ja varmaan pari muutakin olisi käynyt jättämässä paheksuvan kommenttinsa sekä kyseisetä teosta että sen hehkuttamisesta.Tässä olisi se todellinen ympäristöteko - jättää kuukausittaiset, huvin vuoksi tehtävät, lentomatkat tekemättä.

Minun periaatteellinen ratkaisuni on siis se, että jätän kauppaan ne kaukomailta rahdatut avokadot ja ananakset, joita niin kovasti rakastan ja ostan sillä rahalla suomalaista maitoa ja lihaa - ja varmistan vielä kahteen kertaan, että kyseessä todellakin on suomalainen tuote. Enkä muuten periaatteesta osta yhtään sellaista tuotetta, jossa lukee liha tuotettu EU:ssa - sen kun tietää heti, että se ei ole suomalaista. Boikotoin myös näennäissuomalaisia firmoja, jotka väittävät käyttävänsä vain suomalaistalihaa, mutta joiden pihalla on takuuvarmasti bongattu Tanskasta lihaa tuova rekka. Mahdollisuuksien mukaan ostan lihani suoraan tuottajilta, silloin ainakin tiedän, mitä ostan ja mistä se on peräisin.

Olen taas kerran menossa eri suuntaan kuin muut, mutta pitäähän sitä joka porukassa se vastarannan kiiski olla.

Homma etenee

Pikkuhiljaa alkaa tulla valmista ainakin jossain suhteessa. Vielä vähän aikaa sitten pöydällä oli 5 paria sukkia, joista osaa ei oltu edes aloitettu.

Nyt ollaan tilanteessa, että valmiita sukkapareja on 3 siis yhteensä 6 sukkaa ja ne toiset keskeneräisetkin ovat aika hyvässä vaiheessa - molemmat sukat puolessa välissä tai yli.

Nämä kaksi pientä paria valmistuivat juuri ja ovat siis keskeneräisten valmistuneiden parit 2 ja 3. Materiaalina kirjavaa nallea sekä nallen paksuisia jämiä toisissa sukissa ja ticoticon loput toisissa sukissa.

Sukat ovat noin yksi vuotiaalle. Nallesukissa silmukoita puikolla 11 ja Ticotico sukissa 12. Muut mitat Novitan taulukosta. Toivottavasti ovat edes sinne päin sopivat.

Jämälankainnostuksen ongelma

Jämälankojen ongelmana on se, että kun keksii kivan idean, penkoo esiin juuri siihen sopivan langan ja puolittaa sen huolellistakin huolellisemmin, joutuu kutoessa toteamaan, että se lanka ei riitäkään. Siinä sitten kiristellään hampaita ja mietitään, miten korvataan puuttuva osa. Usein se menee enemmän ja vähemmän säätämiseksi - eikä lopputulos ole mitenkään täydellisen onnistunut.

Olen kuitenkin onnistunut olemaan aloittamatta uusia keriä, mistä voin onnitella itseäni. Onnittelun paikka ei kuitenkaan ole se, että minulla on tälläkin hetkellä vallalla varsinainen sukkakaaos. Keskeneräisiä sukkia on monta - no joo, kun oikein lasken, niin niitä on viisi paria. Kuulostaa paljon paremmalta kuin 10 sukkaa, mikä on se todellinen totuus. Tai oli pahimmillaan. Nyt olen jo hiukan paremmassa tilanteessa; tällä hetkellä valmiina on yksi kokonainen pari ja sen lisäksi kaksi kokonaista sukkaa eri pareista eli vain kuusi sukkaa on tällä laskuopilla kesken. Näistä keskeneräisistä sukista yhteen pariin olen kutonut varret kokonaan ja toiseen jopa aloittanut teriäkin ja vielä yksi sukka  (tälle on siis pari valmis) on siirtymässä kantapäähän. Kokonaan aloittamatta on vain yksi sukka. Tämä on juuri tuollainen jämäongelma - ehkä se siksi on aloittamatta, vaikka se olisi työnalla olevista ehkä se nopein loppuun kudottava.

Tämä on siis yksivuotiaan kokoa ja alku menee helposti, se on yhtä lankaa tuohon  ensimmäiseen valkoiseen raitaan asti, mutta sitten... loppu on varsinainen pätkien aarreaitta. Onpa mukana muutama kerros purkulankaakin, kun muualta ei tahtonut millään löytyä sopivaa sinistä ja nuo toisista sukista korjauksen tieltä puretut pätkät olivat jemmassa. Ne oli siis alunperin ajateltu siihen pariin, joka on terävaiheessa, mutta nyt täytyy sitten löytää siihen taas uudet. No, onneksi jämiä riittää...

Autuas häpeä

Tänä syksynä olen aloittanut liikuntaharrastuksen pieni muotoisesti uudelleen - ihan niinkin rajulla toiminnalla kuin käymällä venyttelytunneilla. Turha sanoakaan, että syvävenyttelyn jälkeen on autuas olo ja ehkä hiukan liikkuvammat paikat. Otsikon atuutta tuskin tarvitsee sen enempää selittää.

Sen sijaan häpeän aiheuttaja - no ehkä sekin on helppo arvata. Liikuntavaatteeni kun ovat peräisin jo useamman vuoden takaa, sieltä edelliseltä suurelta (tai oikeammin pitäisi ehkä sanoa pienemmän vaatekoon ja aktiivisemman) harrastuneisuuden ajalta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että vaikka vaatteet muuten ovatkin ihan ok käyttää, ovat niiden kuminauhat jo siirtyneet vähemmän joustaville jumppamaille.

Edellisen kerran jälkeen korjasin jo yhdet pökät jumpattuani niiden kanssa ponnarikiristys vyötäröllä. Tänään oli taas mukava kuunnella pukkarissa kuminauhan rätinää, kun en aamukiireessä ollut tajunnut tarkistaa asiaa ennakolta. Housut sentään pysyivät menossa mukana, mutta taas on ompelukoneelle ja kuminauhan pujottamiselle tarvetta.

Kuinkahan käy ens viikolla, joko taas on häpeän aihetta, kun kaapissa olis vielä muutamat testaamattomat pökät, joiden kuminauhan kestävyyden vois tarkistaa.

Kuminauhojen suhteen en ole kronkeli - ihan sama mitä mallia ja minkävärinen, joten sen vuoksi niitä saa aina silloin tällöin työsuhde etuna ilmaiseksi. Tämä on minun onneni, niin voin päivittää koko jumppahoususton uusiin kuminauhoihin ilman suuria kuluja.

Syyskuun saavutukset

Tässä kohtaa voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Syyskuun alkuun ei paljon ostoksettomia päiviä tullut, toki olin ekan viikon lomalla ja toisen sitten melkein asuin töissä. Lomallani ostin 15€:lla lankaa ja yhdet noista haaveilemistani sukkapuikoista. Nyt minulla on kaksi paria sekä Ergonomicseja että Cubicseja eli voin molemmilla kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa. Langat toki ovat jämäkeriä, mutta niitä on kilo, joten pidin hintaa edullisena ja tarvetta on sekä punaiselle, valkoiselle, keltaiselle että mustalle.

Yhden lautapelin ostinkin, Skull kingistä on esittelyä tuolla jo aiemmin. Mutta siinäpä ne hankinnat sitten ovatkin; lankoja, lautapeli ja ilmaiseksi saatu laukku, jonka vetoketjua edellinen omistaja ei ollut osannut korjata. Tässä kohtaa totean, että vanhoilla Kuningaskuluttajan vinkeillä vetoketjun korjaaminen onnistui minuutissa - näitä samoja vinkkejä olen useasti mainostanut täälläkin. Ne löytyvät täältä, klik.

Vastaavasti sitten myös onnistuin poistamaan tavaroita melko runsaan määrän. Myin yhden lautapelin ja kasan lankoja, vaihdoin maitoon ja kahviin useamman parin kenkiä sekä lahjoitin erinnäisiä tavaroita mm. vaatteita uusille omistajille.

Kokosin ja laskin kauppakuitteja kolmen viikon ajan, mikä on aikamoista edistystä verrattuna aikaisempiin kuukausiin. Samoin herkkujen määrä on pienempi kuin aikaisempina kuukausina, sen sijaan ulkona olemme syöneet tavallistakin enemmän. Koska kuukauden viimeinen viikko meni miten meni, en ole laskenut koko kuukauden summia.

Kohtuullinen kuukausi kuitenkin, tällä linjalla kun jatkaa, että saapuvat tavarat pysyvät minimissä ja lähteviä on enemmän, niin eiköhän se lokakuustakin tule ihan ok kuukausi.

Carcassonne Etelämeri

Carcassonne perheemme täydentyi uudella jäsenellä, kun saimme ystäviltämme lahjaksi Carcassonne Etelämeren.

Kyseinen peli on osittain perinteistä Carcassonnea eli laatoilla rakennetaan siltoja, saaria, toreja ja meriä.

Pistemekaniikka on kuitenkin varsin erilainen kuin muissa Carcassonne-peleissä. Tässä kun ei ole pistelautaa, vaan pisteet hankitaan kaupankäynnillä. Kerta pelaamisen jälkeen voi todeta, että tässä ei kannata pyrkiä rakentamaan mitään mahdottoman suurta, vaan mahdollisimman nopeasti hankkia riittävä määrä resursseja ja käydä kauppaa laivoista, joista sitten pelin lopussa saa pisteitä.

Erona on myös se, että seuraajia on vain neljä väriä kohti. Ainakin meillä tuli pelatessa vastaan tilanne, jossa kaikki seuraajat olivat käytössä ja tarvetta vielä yhdelle olisi ollut.

Erot perinteiseen Carcassonneen tekevät sen, että tätä on hauska pelata silloinkin kun perinteistä Carcassonea on tahkottu kyllästymiseen asti.