Elämä on...

Miten se aina meneekin niin, että aina kun teen hienoja päätöksiä, elämä tekee kaikkensa kampittaakseen ne. Voisin väittää, että jossain siellä pilven reunalla on joku, jolla on umpikiero huumorintaju.

Kun päätin aloittaa huhtikuussa tarkan budjetin elämän, laihiksen ja kaappien tyhjennyksen, kutsuin taas kerran vaikeuksia elämääni. Ensimmäiset kampitukset järjesti äitini, joka halusi tarjota lapselleen herkkuja - ja minähän en sano koskaan letuille ei. Seuraavaksi tulivatkin sitten sekä meillä käyvät vieraat että vierailukutsut ystävien luona, jotka tarkoittivat paitsi tarjottavien (myös epäterveellisten sellaisten) myös tuliaisten hankintaa. Kun sitten kävin hakemassa tuliaisiksi lautapelin, en voinut välttyä kiusaukselta ostaa samanlaista myös itselle - aplodeja vaan taas kerran nappiin menneestä suorituksesta, mutta peli on kyllä loistava ja sille tulee käyttöä.

Seuraavaksi minulle tarjottiin mahdollisuutta ruokailla "firman piikkiin" lomaviikolla useammassa kuin yhdessä paikassa. Ilmainen ruoka on tämän köyhän kuolema - aina - eli se siitä laihiksesta ja kaappien tyhjennyksestä. Lisäksi ruokamenot kasvoivat reilusti, kun kävimme syömässä yhdessä ja Herra Kirjoituksen safkat menivät minun piikkiini.

Ikkunoiden pesuakaan ei päässyt harrastamaan, sillä hiekoitushiekkoja ei oltu vielä puhdistettu kaduilta ja jalkakäytäviltä ja ennen tuota on ikkunoita turha pestä.

Taidan unohtaa koko asian ja antaa elämän viedä omalla painollaan.

Jatko-osa eli huhtikuun kaksi jälkimmäistä viikkoa: Koska en päässyt pesemään ikkunoita, siivosin laatikoita ja kaappeja. Otin tavoitteekseni, että siivoaisin yhden hyllyn tai laatikon päivässä. Tämä takautuvasti huhtikuun alusta alkaen ja toukokuun loppuun jatkuen. Eli meillä tulisi siis vähintään 60 laatikkoa tai hyllyä käydyksi läpi tuona aikana. Aloitin kylpyhuoneesta ja makuuhuoneen pienistä kaapeista ja laatkoista (niitä isoja välttelen viimeiseen asti) ja siivosin useamman päivässä. Kannoin roskikseen ison muovikassillisen tavaraa, mikä mielestäni oli hämmästyttävän vähän.

Säästöjä päätin haalia ostamalla hiusvärin ja värjäämällä hiukset itse sen sijaan, että olisin mennyt suunnitelmieni mukaan parturiin. Koska paikallisessa halpaliikkeessä olivat hiusvärit tarjouksessa, säästö oli merkittävä, kun kaksi pakettia hiusvärejä maksoi 5€ eli 40€:n sijaan hiustenvärjäys maksaa 2,5€ kerta.

No juu, nuo säästöt kaatuivat sitten siihen, että shoppailin taas vähän lisää lankaa. Kun sitä ei muka koskaan voi olla liikaa. Täysin järjetöntä, koska ranteita särkee ja olkapää huutaa hoosiannaa - järki kertoo, että mä oon taas kohta leikkauspöydällä ja silloin ei todellakaan tarvita lisää lankaa. Nyt piilotin lankakauppa-kuvakkeen naamakirjasta ja jos se ei auta, eroan koko ryhmästä: poissa silmistä, poissa mielestä periaatteella. Noista saa kyllä melkoisen kasan sukkia - noin 25 kerää nallea.

Hukkasin aktiivisuusrannekkeestani lukon (jo toisen) ja jouduin tilaamaan uuden rannekkeen tai no tilasin samantien kaksi, maksoivat yhteensä 2€, joten hinta ei ollut paljon. Periaatteessa vaan ärsyttää, kun edellisenä päivänä hukkasin kultaisen korvarenkaan, sitten hukkui tuo lukko - onneksi kolmatta kadonutta ei tullut.

Ostin myös asuntomessuliput valmiiksi kesää varten ja kun halvalla sain, ostin myös "ylimääräisiä". Toivottavasti niille tulee käyttöä lahjoina tai saan niistä omani muuten pois.

Sen lisäksi osallistuin kosmetiikkakutsuille, mikä tarkoitti lisää shoppailua. Olin tosin varmasti illan niukkashoppailuisin asiakas ja ostin vain sitä, mikä oli tarpeellisinta eli meikinpoistolappuja. Yhden purkin pitäisi kestää noin pari kuukautta. Kynsilakan sai kaupan päälle - ilmainen on köyhän kuolema, en olisi todellakaan tarvinnut, mutta otin, koska sävy oli juuri sama kuin lempikesäpaidassani.
 

Metikköön siis mentiin ja rankasti. Tästä on sitten vaan se yksi suunta eli ylös päin ja toisaalta pahemminkin olisi voinut pielen mennä esimerkiksi sen suhteen, että meille olisi matkalla tonnin verran halpaa kiinakamaa tai kaapissa olisi uusia sopimattomia vaatteita.

Kukkaresorisukat

Jälleen uusi yirtelmä, kukkaresorisukat. Tällä kertaa olen trendin huipulla, tää on nyt kevään "the neulejuttu", mökkisukkien ja lehtikuvioiden lisäksi.

Lankana kaksinkertainen Novitan Tico Tico jostain vuosien takaa.
Loin 65 silmukkaa  EDIT: purkuun meni, tuo silmukkamäärä oli aivan liikaa, sopivampi ison miehen kuin naisen sukkiin, aloitin uudelleen 55 silmukalla. (silmukkamäärän pitää olla viidellä jaollinen), kolme ensimmäistä kerrosta kudotaan kaksi nurin, kolme oikein.

Sitten tulee ensimmäinen kuviokerros: neulotaan 2 nurin, sitten neulotaan lenkki (kukan lehti) keskimmäisestä oikeasta silmukasta kolme kerrosta alempaa, sitten kolme oikeaa normaalisti ja taas lenkki samasta kohtaa kuin ensimmäinenkin lenkki. Tätä toistetaan koko kerros.

Toisella kuvio kerroksella neulotaan 2 nurin, nostetaan lenkki neulomatta, neulotaan kolme oikein ja nostetaan lenkki neulomatta. Jälleen toistetaan tätä koko kerros.

Kolmannella kerroksella neulotaan 2 nurin, lenkki ja ensimmäinen silmukka takareunasta yhteen, 1 oikein ja lenkki ja oikea silmukka etureunasta yhteen. Tämän tein siis toisin kuin ohjeissa sanotaan, koska vasenkätiselle neulojalle se luontui paremmin näin. Pääasia on, että kukat jäävät päälle ja näkyville.

Neljännellä kerroksella jatketaan joustinneuletta 2 nurin ja 3 oikein.

Kuvio alkaa taas viidennellä kerroksella. 

Ja jotta kunnia tulisi sille, kenelle kunnia kuuluu, käytin mallina Hääräämö-blogin ohje videota, joka löytyy täältä: KLIK

Varren jälkeen jatkoin kaksin kertaisella langalla sileää neuletta. Kantatilkun kudoin 25 silmukalla, kantapohjaan jätin 11 silmukkaa, puoli eron kompensoin nostamalla toiselta puolen 14 ja toiselta puolen 13 silmukkaa. Lopulta tasasin määrän 14 silmukkaan per puikko.

Nämä ainakin olivat onnistuneet, sillä anoppi ilahtui kovasti nimipäivälahjastaan. Päätyivät heti jalkaan ja kiitoksia tuli kolmeen kertaan.

Vaatteiden huollosta

Meidän perheessämme on aina paitsi ommeltu vaatteita myös paikattu ja korjattu niitä. Olen imenyt tuon niin äidinmaidossa, että se on mielestäni täysin luontainen toimintatapa ja kuuluu perusvaatehuoltoon eli irronneet napit ommellaan, ratkenneet saumat korjataan ja reiät paikataan.

Minulla on kuitenkin myös rajani sen suhteen, mitä kannattaa paikata ja mitä ei. Jos vaate on ihan ehdoton lempivaate ja sen korjaamiseen on materiaalit olemassa, niin sitten voin fiksata huonompikuntoistakin. Sen sijaan nostan kädet pystyyn loppuun kulahtaneen perusvaatteen kohdalla, jos sen korjaamiseen menisi enemmän kuin vartti. Tuo vartti per vaate on kipurajani, sillä siinä ajassa ompelee puolet perusvaatteen saumoista uudelleen tai kiinnittää pari paikkaa. Jos vaate vaatii enemmän kuin tuon kertahuoltoa, on syytä miettiä, onko sen korjaaminen enää fiksua. Toinen raja on ostaminen, jos edelleen ei ole kyse super-lempivaatteesta, niin en ole valmis ostamaan korjaamiseen tarvittavia materiaaleja. Paikkaamiseen ja korjaamiseen tarvittavat materiaalit eli langat ja kankaat pitää löytyä omista tai äidin varastoista, jotta korjaaminen on järkevää. Kun ottaa huomioon kahden hamsterin varastojen laajuuden, on aika epätodennäköistä, että sopivaa lankaa tai riittävästi sinne päin olevaa paikka kangasta ei löytyisi. Ainoa, mikä toisinaan tuottaa ongelmia on kuminauha, jota tietenkin kärkyn naamakirjan jakopalstoilla aina kun sellaista vain on tarjolla.

Viimeisin "kokeillaan nyt tätäkin" korjaukseni kohdistui kainaloista rikkinäiseen yöpaita käytössä olevaan puuvillaiseen t-paitaan. Koska paita oli reilua kokoa, vetäisin sujuvasti saumurilla kummastakin sivusaumasta 5+5 senttiä pois, samalla leikkautuivat pois myös rikkinäiset kainalot. Aikaa meni viitisen minuuttia, paita istuu nyt paremmin ja on ehjä ja siistimmän näköinen. Lisäksi poistetuista saumakohdista sai vielä pari kestomeikinpoistolappua eli suurin osa leikkuujätteistäkin tuli hyötykäyttöön. Kun tiedän ostaneeni paidan käytettynä 4 euron hintaan liki 10 vuotta sitten ja lisänneeni paidan käyttöikää tällä pikakorjauksella ehkä vuoden, ainakin puoli vuotta, on nuukailija kovin tyytyväinen.

Puikoissa piisaa

Valitin ikuisuusprojektia eli noita "kennosukkia" työstäessäni, että minulla ei ole riittävästi sukkapuikkoja tai siis niitä ei ole oikeassa pituudessa. Mitenköhän se aina onkin niin, että löytyy 25cm, löytyy 20cm, löytyy 13cm ja tarve olisi 15cm pituisille. No, nyt on sitten nekin. Mutisin puikkojen puutetta mitä ilmeisimmin oikeassa paikassa, sillä sain ne kiitokseksi eräästä palveluksesta.

Nyt on sitten useampi setti, kaikkiaan viittätoista kokoa, 15cm pituisia puikkojakin, jotta varmasti riittää vaihtoehtoja.

Harmillisesti näistä puuttuvat sekä 2,5mm että 3,0mm puikot, mikä tuntuu uskomattomalta, kun kokoja on välillä 2,0- 10,0 ja juuri nuo kaivatut eivät kuuluneet pakettiin.

Joten seuraavalla kerralla, kun joku kysyy lahjatoivetta, niin kerron haluavani koivupuiset tai ruusupuiset puikot koossa 2,5 pituudet 20cm ja 15cm. Juu, tunnustan, olen ihastunut noihin luksushankintoihini, ne ovat käytössä osoittautuneet ihaniksi.

Ron miel - kakku

Koska keksipohjakakut ovat mulle jotenkin "se juttu", johtuen ehkä siitä, että olen kotikotona saanut enemmän kuin kyllikseni sokerikakkupohjaisista kermakakuista - niitä kun meillä on tehty kaikkina mahdollisina versioina.

Tällä kertaa vähän eksoottisempaa ainesoaa vaativa versio tai siis koska tunnen Alkon valikoiman niin huonosti, niin en osaa sanoa, löytyisikö Alkosta kanarialaista hunaja-rommia. Jos ei löydy, niin seuraava Kanarian matka on perusteltu leivontatarvikkeiden hankkimiseen.

Pohjaan:
250g Digestive keksejä
2rkl hunajaa
125g voita

Täyte:
4 dl kermaa
1 prk vanilja tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 tl sitruunankuorta
1½ dl hunajarommia (1 dl suoraan sekaan ja ½dl liivatteisiin)
5 liivatelehteä

Pintakerros:
1dl Ron Mieliä
2 liivatelehteä

Teko perinteiseen tapaan: Liivatteet likoamaan reiluun määrään kylmää vettä. Keksit murskaksi, voi ja hunaja sulatetaan ja kaadetaan keksimurskan sekaan. Levitetään pohjataikina kelmutettuun irtopohjavuokaan, joka laitetaan pakastimeen siksi aikaa, että muu täyte valmistuu. Kerma vaahdotetaan, lisätään mausteet, sokeri ja tuorejuusto. Viimeisenä mukaan 1 dl Ron Mieliä. Kuumennettaan ½ dl Ron Mieliä, johon laitetaan kuivaksi puristetut liotetut liivatteet ja tämä tasaisena nauhana muun täytteen sekaan. Täyte kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Kun varsinainen täyte on hyytynyt, valmistetaan pintakerros, liottamalla ensin liivatteita kylmässä vedessä. Tämän jälkeen ne lisätään kuiviksi puristettuina lämmitettyyn rommiin, seos kaadetaan kakun päälle ja annetaan hyytyä. Koristeeksi nomparelleja.

Melkein ikuisuuden kestänyt sukkaprojekti

Siinä ne nyt vihdoin ovat, sukat, joiden valmistuminen kesti melkein ikuisuuden (näiden valmistumiseen meni 9 kuukautta) ja jotka aiheuttivat aikamoisen sukkajumin.

Ongelmana ei niinkään ollut kuvion vaikeus, sillä näyttävyydestään huolimatta kuvio on varsin helppo, eikä mitenkään erityisen hidas neulottava.

Nyt ne sitten ovat päättelyä vailla valmiit, kesäkuuhun asti aikaa valmistella ne ja sitten rusettia päälle ja pakettiin.

Dominoefekti

Kävin eilen pitkästä aikaa parilla kirpputorilla, joista tein enemmän ostoksia muille tilauksesta kuin itselleni. Meille päätyi pari ilmaiskorin lankanöttöstä ja yksi virkattu tiskirätti samasta kopasta. Mukana ollut Herra Kirjoitus nauroi, koska rätti tuli valituksi ihan värin takia - olihan se puuteriturkoosi.

Tässä rätissä oli sellainen ikävä puoli, että sen viimeinen kerros oli jäänyt ilmeisesti langan loppumisen takia muutaman sentin verran kesken. Toisaalta rätistä roikkui kaksi pitkähköä päättelylankaa ja aloituslanka, joten nappasin sen mukaani luottavaisin mielin, että ne riittäisivät rätin viimeistelyyn.

Kun sitten hain virkkuukoukkua noita muutamaa puuttuvaa pylvästä varten, huomasin virkkuukoukkujeni säilytysrasian olevan rikki. Sen vetoketju näytti tältä.

Tuo kotelo on ollut rikki jo melkoisen kauan, en vain ole saanut aikaiseksi korjata sitä. Tai sanotaanko näin, että ensivaiheessa luulin korjaamista mahdottomaksi ja sitten kun netin ihmeellisestä maailmasta löysin sopivan vinkin, en vain jaksanut kaivaa koteloa esiin sen korjaamiseksi.

Nyt kun kotelo koukkuineen oli muusta syystä kaivettu esiin, päätin hoitaa korjaamisen nyt heti ennen kuin se siirtyisi taas tuntemattomaan ajankohtaan. Niinpä kaivoin omista varastoistani lähinnä sopivan vetoketjun ja langan, jotka molemmat osoittautuivat yllättävän sopiviksi valinnoiksi. Kotelon nuodosta johtuen päätin ommella uuden vetoketjun käsin, vaikka se veisikin enemmän aikaa.Tuskin ompeleminen olisi koneella onnistunutkaan. Kiinnitin siis vanhan vetoketjun alle uuden samalla tavoin kun kehotetaan tekemään takeissa, joissa vanhan rikkoutuneen vetoketjun purkaminen on äärimmäisen hankalaa.

Parin tunnin ahertamisen jälkeen sekä rätti että kotelo olivat kunnossa. Mieli oli tyytyväinen, kun olin saanut jotain valmiiksi, erityisesti tuo kotelon korjaaminen vihdoin ja viimein sai aikaan sisäisiä ylävitosia.

Jälkikäteen huomasin rätissä yhden virheenkin, olin jättänyt yhden pylvään virkkaamatta, minun olisi pitänyt virkata niitä 10 ja olinkin tehnyt vain 9, mutta eipä tuo käyttöä haittaa.

Kukkaleggingsit

Tämä teksti on jäänyt puolinaisena jonnekin matkainnostuksen ja lomalta paluun arkishokin jalkoihin, mutta ajatukset ovat yhä ajankohtaisia tai kenties minimaalisten hankintojen vuonna vieläkin ajankohtaisempia. 

Sain joulukuussa viimeisenkin marraskuun masennuksessa tilaamistani mekoista. Koska saapunut "aarre" oli esiteltävä heti, kiskaisin mekon päälleni, värväsin Herra Kirjoituksen nappaamaan valokuvan ja lähetin sen kummemmin sensuroimatta ystävälleni Ievuskaiselle.

Kuvassa minulla sattui olemaan jalassa kukkakuvioiset leggingsit, jotka tietenkin kirvoittivat Ievuskaiselta kommentin. Tämä kommentti puolestaan johdatti minut paremminkin miettimään vaatesuhdettani, joka on vähintäänkin kieroutunut. Nuo legendaariset kukkaleggingsit kun sattuvat olemaan jostain parinkymmenen vuoden takaa.

Ne ovat kuitenkin ehjät, paikatut toki, mutta reiättömät, missään tapauksessa ne eivät ole muodikkaat, mutta ne toimivat tehtävässään eli lämmittävänä näkymättömänä vaatekerroksena. Tiedän, että suurin osa muista olisi heittänyt nämäkin vaatteet roskiin jo vuosia sitten, minä vaan en osaa, kun ne ovat edelleen ihan käyttökelpoiset.

Tällä samalla käyttökelpoisuus-logiikalla mennään muunkin vaatevarastoni suhteen eli kun vaate mahtuu päälle, on ehjä tai sen saa järkevästi korjattua, niin se pysyy minulla edelleen käytössä - ihan sama onko sillä ikää vuosi, kaksi tai kaksikymmentä ja onko se trendikäs vai ei. Sitä paitsi viime vuosien kokemus on osoittanut, että ne kaksikymmentä vuotta vanhat tai sitä vanhemmat vaatteet on tehty huomattavasti paremmasta materiaalista kuin nämä nykyiset - ihan riippumatta siitä, mihin käyttöön ne on aikanaan tehty. Tiedän, että tämä on asia, josta olen paasannut täällä lukuisat kerrat. Tämän vakaumukseni takia on varmasti myös parempi, että pysyttelen näissä vanhoissa ikälopuissa retuissani.

Loppuunkäyttämisen-logiikka yhdistettynä aiempaan hamstraukseen tarkoittaa myös sitä, että vaatteita on kertynyt varastoon valtavasti ja eivätkä ne tunnu kuluvan loppuun kovin nopeasti. Eivät tietenkään, koska niitä korjataan, paikataan ja parsitaan, mikä lisää niiden käyttöikää merkittävästi. Tästä tietenkin seuraa kaappien täyttyminen ääriään myöden, minkä luonnollinen seuraus on vaatteidenostolakko ja itseni tuntien entistä tarkempi vaatteiden loppuunkäyttö, jotta ne eivät vaan lopu. Onneksi olen pystynyt kohtuullisen hyvin pitämään tuon vaatteiden ostolakkoni, joten uusia ei ole juuri minulle tullut. Uskon vahvasti, että kyllä sitten jossain vaihessa ollaan siinä tilanteessa, että vaatteet lopulta kuluvat loppuun tavalla tai toisella (loppuun käytettynä, uuteen muotoon tuunattuna tai eteenpäin jobattuna). Sen verran olen antanut itselleni luvan olla itsekäs, että jos varastoistani kaivautuu esiin päällä inhottavalta tuntuvasta materiaalista (lähinnä ajattelen täysmuovisia akryylivaatteita, jotka eivät toimi sen paremmin vaatteina kuin rätteinäkään) tehty vaate, pistän sen roskiin. Olen tullut siihen tulokseen, että jos vaate ei kelpaa minulle, joka en ole vaatteiden suhteen kronkeli, se tuskin kelpaa kenellekään muullekaan. Tuunaukseenkaan ei kannata käyttää huonoa materiaalia muuta kuin koevedoksiin, koska rajallista aikaa ei kannata haaskata.

Tiedän sekin, että monen muun ratkaisu tähän tilanteeseen olisi jätesäkki, roskakori ja uuden shoppailu. Minun tapani se ei ole. Tehkööt muut mitä haluavat, minä vaihdan rakkaisiin kukkalegginseihini (jotka muuten alkavat taas olla muotia) kuminauhan, jotta yhteinen taipaleemme jatkuu toivottavasti vielä muutaman vuoden verran. 

Tsemppaan tällä kirjoituksella itseäni välttämään jokakeväisen "tahtoo uusia vaatteita ja rakentaa pesän" boostin, mikä liittyy päivien pitenemiseen ja valon lisääntymiseen. Minulla on ihan riittävästi vaatteita, niitä uusia voi kaivaa esiin omasta kaapista ja pesäkin on jo rakennettu, eikä sekään kaipaa enää yhtään uutta risua (lue tavaraa).

Ruusujen sunnuntai

Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin "ruusutehtaalleni", ja aloin hifistelemään artesaaniruusujen kanssa eli tein useampaa väriä pieniä eriä sen mukaan, mitä kynttilöitä ja väriaineita sattui olemaan saatavilla. Erityisen herkullisena pidän tuota pinkkiä, jonka pohjana on yksi iso läpivärjätty kynttilä ja kasa sopivan sävyisiä huulipunia.

Herra Kirjoitus käytti kevään viimeiset lumet kuvataustana ja olin taas kerran kovasti otettu siitä, miten hän jaksaa nähdä vaivaa saadakseen blogiini kauniit kuvat.

Loppuvuoden odotusaika

Kun ensimmäinen neljännes vuodesta oon elettynä, jää jäljelle sellainen ihmistaimen mittainen 9kk odotus. Tämä ei koske itseäni muuten kun sikäli, että aion yrittää kehittää tänä aikana sitä peilistä katsovaa ihmistainta taas kerran enemmän vastuulliseksi ja järkeväksi.

Viime vuonna listasin asioita vuodelle 2018. Niitä olisi pitänyt olla 18, mutta sain puristettua listalleni vain 6.
1. Vähintään yksi oikea vapaapäivä/ kk
2. Kosmetiikkakaapin perusteellinen siivoaminen
3. Tunnelukot
4. Lankavaraston läpikäyminen
5. Kenkäkaappien läpikäyminen
6. Peli-ilta/2kk

Näistä olen onnistunut kolmessa kuukaudessa hoitamaan vain yhden eli lankavaraston läpikäymisen. Peli-iltoihin tulee korjaus huhtikuun aikana, sillä huhtikuussa niitä tulee olemaan kaksi.  Vapaapäivätkin ovat kyllä toteutuneet, ehkä liiankin hyvin.

Loppuvuodeksi ajattelin lisätä listalle seuraavatkin kohdat:

7. Pussidieetti, koska niitä kerran on ostettuna ja kroppa kaipaa kunnon potkaisua. Olen siirtänyt tämän aloittamista ties millä tekosyillä: "sitten loman jälkeen", "sitten kun oon parantunut flunssasta", viimeisin versio oli, että "sitten kun Herra Kirjoitus palaa töihin ja syö siellä". Kun tekosyyt jätetään sikseen, niin aprillipäivä on oikein hyvä päivä aloittaa. Eihän silloin kukaan usko, että olen tosissani aloittamassa.

8. Karkkien ostamisen sijaan herkuttelen jollain muulla ja pidän tiukasti kiinni siitä, etten päästä karkkiholismiani valloilleen.

9. Tekstiilipoistumien seuranta

10. Kasvisten lisääminen ruokavalioon

Tiedän, että kohdat 8-10 kuulostavat Arkijärjestä lainatuilta, mutta kun niissä on järkeä, niin miksi keksiä pyörää uudestaan. Karkkien kanssa pärjäsin varsin hyvin maaliskuun alkupuolelle asti, mutta sitten repsahti, kun sairashan saa syödä sitä, mikä maistuu ja olin tuonut Wienin tuliaisina mm. suklaata. Kuten kunnon holistilla, putki jäi päälle ja nyt on sitten darran ja katkaisun vuoro. 

11. Pesen ikkunat, ne ovat talven jäljiltä kamalassa kunnossa