Juhannustaudit

Palataan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen vähän vanhoihin aiheisiin, nimittäin juhannukseen.

Kyllä tuo otsikko on ihan oikein ja kysessä ovat todellakin juhannustaudit eikä juhannustaiat niin kuin asiaan perehtymätön voisi tuosta lukea.

Juhannuksena meillä tosiaan sairastettiin. Minä hankin tautini viikkoa aikaisemmin, sillä perkasin viikkoa ennen juhannusta maalla kasvimaata, täsmällisesti sanottuna porkkanapenkkiä, jos se jotakuta kiinnostaa. Kasvimaata vartioi noin miljoona hyttystä ja pari miljoonaa mäkäräistä, jotka olivat sateen edellä tavallistakin ärhäkämpiä. Varustauduin kyllä pitkähihaisella hupparilla ja jopa hyttysverkolla, mutta tein yhden taktisen virheen; pistin hyttysmyssyn alle ja hupparin hupun päälle ajattelematta, että sillä tavoin hyttysverkko tulee kovin lähelle kasvoja. Aivan liian lähelle, sillä lähellä ollessaan se ei estä mäkäräisiä puremasta.

Periaatteeni mukaisesti perkasin kasvimaan loppuun, vaikka vähän naamassa kirvelsikin - ei se niin vakavaa ole ajattelin. Todelliset vauriot paljastuivat vasta kun suihkun jälkeen vilkaisin peiliin. Naamaani koristi toista sataa hyttysen ja mäkäräisen puremaa, joista valtaosa keskittyi kasvojen alaosiin. Leukapielissä puremat olivat todella ärtyneitä ja äkäisen punaisia.

Seuraava päivä tarjosi sitten lisää herkkua, kaulani turposi yön aikana oikein kunnolla. Oikeastaan minulla ei ollut kaulaa lainkaan, vaan kirkuvan punainen kurkkupussi, jossa oli violetteja pisteitä. Tuo leuanaluspussuka oli kuumottava, kivikova ja kosketusarka, itse asiassa pelkkä hengittäminen sattui ihan tuskaisesti. Otin kortisonia suun kautta ja rasvasin naamaani kortisonivoiteella, vaikka sen levittäminen tuntui siltä kuin joku olisi vedellyt veitsellä naamaani. Melkein olisi tehnyt mieli itkeä, sillä ei tämä naama ennenkään kaunis ole ollut, mutta nyt se näytti vielä hirveämmältä.

Useampaan kertaan pohdin, kehtaanko lähteä maanantaina töihin. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kaivoin esille parhaat Joe Blascon ja Grimasin meikkini. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ne kyllä ovat totisesti hintansa väärtejä. Parilla kolmella eri sävyllä tehty meikki, johon käytettiin vähintäänkin triplasti aikaa normaaliin nähden, sai minut näyttämään suunnilleen ihmiseltä jo maanantaina, vaikka meikin levittämisestä aiheutunut kipu saikin kyyneleet nousemaan silmiini, eikä meikki tietenkään pystynyt poistamaan turvotusta.

Juhannuskin meni onneksi töissä, ei tarvinnut pohtia, mihin kehtaa tuon näköisenä lähteä. Töissä kun kukaan ei välitä ja pikku hiljaa viikon aikana nuo jäljet alkoivat haalistua. Kuukausi "vammautumiseni" jälkeen kaksi pahinta läiskää poskessa on jäljellä, mutta nekin haalistumassa.

Jos hyttyset sairastuttivat minut, niin minä sitten sairastutin muut. Maalle mennessämme minulla oli vähän kurkkukipua ja pikkuisen yskää, en mitenkään osannut ajatella sen olevan tarttuvaa. Niin kuitenkin kävi, sillä sunnuntaina alkoi herra Kirjoitus valittaa kurkkuaan ja yskiä kuin keuhkotautinen. Tiistaihin mennessä hän oli jo petipotilas. Sitten tulivat ne vielä huonommat uutiset, isä ja äiti sairastuivat myös. Kummallekin tuli kurkkukipua ja muita flunssaoireita, isälle vain vähän kuumetta, mutta äidin kuume nousi yli 39 asteen ja sai minut vakavasti harkitsemaan hänen toimittamistaan sairaalaan. Juhannus meni siis sairastaessa meiltä kaikilta. Viikon verran kesti toipuminen heiltä, juhannus siis puolikuntoisena meiltä kaikilta.

Puolikuntoisena, mutta ahneena, tein vielä pari ylimääräistä työvuoroakin - niitä rahoja shoppaillaan sitten joskus :-)