Lisää lautapelejä

Lautapelivarantomme on tässä viime aikoina täydentynyt taas kahdella pelillä, eivätkä ne ole vielä ne tämän vuoden voittajapelit. Sen sijaan Timanttipeli täydensi kokoelmaamme sieltä toisesta päästä - se on pitkään ollut ainoa vuoden peli-palkinnolla aikuisten tai perhepelisarjassa palkittu peli, jota meillä ei ole ollut. Timanttipeli on siis vuoden 1994 perhepeli eli ihan ensimmäinen ko. palkinnon saanut peli.

Meille kävi näiden palkittujen pelien kanssa niin, että nälkä kasvoi syödessä. Ensin hankittiin 2000-luvun palkitut pelit, ajatuksena, että hankitaan vain ne. Sitten tuli kirppiksellä vastaan joku 1990- luvun peleistä ja se ostettiin. Sitten "huomattiin", että välistä puuttuu joku peli ja metsästettiin sitä, mutta löydettiinkin taas joku aiemmin palkittu edullisesti ja ostettiinkin se jne. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että puuttui enää tuo yksi ja nämä ihan uudet (2010 palkitut)

Pitkään ja hartaudella sitä on haettu järkevän hintaisena niin kirpputoreilta, huuto.netistä kuin lautapeliseuran foorumiltakin ja nyt se sitten tuli kohdalle. Tätä ei vielä ole testattu eli ei viihdyttävyys raporttia saatavilla.Toinen peli on myös ollut pitkään hakusessa. Tämän lasten versio palkittiin viime vuonna vuoden pelin lasten sarjan voittajana, mutta syy hankintaan ei ollut se. Hankkimisen syynä oli oikeastaan kolme seikkaa, joista tärkeimpänä se, että olin kuullut kehuttavan peliä sekä lasten että aikuisten versiona. Toisekseen minulla on joku ihmeellinen fiksaatio Q-alkuisiin peleihin (hyllystä löytyy mm. Quackle, Qwirkle ja Quarto ja nyt sitten tämä Quoridor) ja ko.lmanneksi minulla on myös fiksaatio kauniisiin puusta tehtyihin peleihin, jollainen tämäkin on. Tätä on testattu ja kaksin pelinä hauskaksi ja haastavaksi todettu.

Miinusvirus

Paikallisessa kauppakeskuksessa jyllää miinusviirus - aion kiertää kaupat kaukaa vielä tänään ja huomenna, jotta ei vain tulisi hankittua mitään tarpeetonta. Nyt on taas jotenkin ostavainen olo eli on syytä pysyä poissa kaupoista, joissa olisi ylimääräisiä kiusauksia.

Muuallakin on miinusviirus, nimittäin minun vaakalukemissani.
Siitä kun aloitin painonpudotuksen tosissaan, on vaakalukema pienentynyt 6,2 kiloa ja edellisestä punnituksestakin 3,5 kiloa. Nuo ovat kuitenkin niin pieniä määriä, etten ole huomannut mitään ihmeellistä vireystason nousua tai itsetunnon kohoamista. Mutta suunta on hyvä joka tapauksessa - lisää tätä.

Kirppistelyä

Siivosin eilen olohuoneessa ja nyt meillä on ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen olohuone jotenkin kuosissaan. Syynä tuohon epäjärjestykselliseen olotilaan olivat kirppistavarat, jotka sijoitin olohuoneeseeme - se sattui sillä haavaa olemaan se huone, jossa ne olivat vähiten tiellä.

Olohuoneessa oli eilen sekä kirpparilta takaisin tuotuja tavaroita että sinne koskaan päätymättömiä tavaroita. Meillä oli kirppispöytä paikallisella kirpparilla kahden kuukauden ajan. Tuotto ei ollut mikään ihmeellinen ja syitä oli monia - kyllähän niitä syitä ja selityksiä löytyy joka asiaan, mutta tällä kertaa nämä ovat mielestäni aika hyviä.

Ensimmäisen kuukauden aikana pöytätilan jako ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut eli tilaa oli käytettävissä vähemmän ja eri paikassa kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Toisekseen kaksi kuukautta oli liian pitkä aika, minulta ainakin loppui into kesken. Jälkimmäisen kuukauden aikana ei tullut käytyä kirppiksellä niin usein järjestämässä pöytää kuin olisi pitänyt ja toisekseen olisi pitänyt myös vaihtaa tavarat vaikka viikon välein, jotta pöydällä olisi ollut aina uutta houkutinta. Joissakin kohtia sorruin, se on pakko myöntää näin jälkikäteen ajatellen, vähän ylihinnoitteluun, mutta jos vaate on uusi, käyttämätön ja maksanut kaupassa 100e, en millään malttaisi antaa sitä 2-3e hintaan.

Niin huonoa kokemusta ei jäänyt, ettenkö voisi vielä joskus koettaa uudelleen, mutta seuraavalla kertaa mieluummin varmaan jossain peräkontti tai myy se itse- kirppiksellä, jotta pääsee sitten lennosta tinkimään hinnoista, jos joku on kiinnostunut.

Pakatessani kirppislöytöjäni pois, tein taas löydön. Olin pistänyt tuonne kasaan jo muutama vuosi sitten ostamani kesämekon. Olen ostanut sen aikanaan huuto.netistä, se on vaatepaketista, jonka vaatteet maksoivat n. 1e kappale. (Se oli vielä sitä aikaa, kun huuto.netistä saattoi tehdä huippulöytöjä, nyt ovat hinnat karanneet pilviin sielläkin.) Tuossa paketissa oli kaksi mekkoa, joiden takia koko paketin ostin, mutta kumpikaan ei sitten loppupeleissä sopinut minulle. Niinpä pistin paketin lihoiksi ja myin sieltä melkein kaikki sellaiset, jotka eivät minulle sopineet. Joitakin unisex t-paitoja siirsin herra Kirjoituksen käyttöön mm. aivan uudenveroisen puna-mustan Adidas paidan. Toisen mekon myin, mutta tästä toisesta en malttanut millään luopua, en vaikka tiesin, ettei se todennäköisesti koskaan sovi minun päälleni. Nyt sitten tänä keväänä toivosta luopuneena siirsin mekon kirppiskasaan ja hinnoittelinkin sen jo, mutta kirppikselle asti se ei koskaan päätynyt.

Tuon mekon kuosi on luonnonvalkoista ja vaaleaa beigeä kukkatehostein. Se materiaali on pehmeää ja suloista ja tuntuu kuin ei olisi mitään päällä, se on kuin toinen iho (enkä tässä tarkoita tiukkuutta). Leikkaus on y-vartaloa (siis sellaista, jolla on leveät hartiat, isot rinnat ja kapea lantio) imarteleva, sillä kaula-aukko on avara, vartalo-osa tyköistuva ja puku leviää vasta lantion kohdalta. Mekossa vain on sitä jotain ja se on siirtynyt kerta toisensa jälkeen ohi hävitettävien vaatteiden, ajatuksella, että jos sitten joskus.

Nyt sitten oli se joskus päivä - eilen mekkoa sovitellessani totesin, että mekko on edelleen tiukka, mutta se menee päälle, napit eivät tursota ja se näyttää siedettävältä. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että miinus muutama kilo niin se näyttää vielä paremmalta.

Tässä tämä löytöni omasta kirppiskasasta nyt sitten on:

Penkojaiset

Pidimme eilen penkojaisia vaatekaapissa. Alun perin niiden oli tarkoitus kohdistua rakkaan mieheni vaatevarastoon, mutta se vähän lipsahti...Herra Kirjoituksen vaatteita piti katsottaman sillä silmällä, että tarvitaanko syksyksi jotain uutta ja sopivatko matkalle tarvittavat vaatteet vielä päälle.

Penkojaisissa tuli pari mukavaa ylläriä. Ensimmäinen se, että Herra Kirjoituksen housuhyllyiltä löytyi neljä paria uusia farkkuja, joiden olemassa oloa minä en muistanut ja hän vielä vähemmän. NELJÄ PARIA uusia farkkuja, missä ihmeen välissä olen saanut puhuttua vaatekauppakammoisen mieheni sovittamaan niin montaa farkkuparia. Osalle löytyivät vähän käytetyt tuplakappaleet eli ilmesesti on sitten tehty se perinteinen eli ostetu kahdet kerralla, kun on löydetty hyvät. Uusia housuja siis ei tarvinnut lähteä hankkimaan ja muutenkin matkalle aiotut vaatteet sopivat päälle eli ei tarvitse kuin siirtää ne matkalaukkuun.

Sitten puolittain vahingossa ja puolittain pari viikkoa sitten tapahtuneen löydön innoittamana tutkailin vähän omaakin puoltani meidän vaateiden säilytystiloistamme. Minulla on valitettavasti muistikapasiteettia kaikille turhille asioille eli yleensä tiedän hyvinkin tarkkaan (lähes) kaikki vaatteeni, milloin ja mistä olen ne ostanut ja mitä niistä maksanut (ja blogi auttaa viimevuosien hankintojen tarkistamisessa). Pari viikkoa sitten tarvitsin päälleni jotain muuta kuin ainaiset työmatkojen ulkoiluhousut ja minulle tyypilliseen tapaan kiire oli hirmuinen. Iskin käteni mustien housujen koriin ja sain käteeni jotain vaaleaa denimiä, jota tuossa korissa ei siis kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla. Sieltä ilmestyivät vaalean siniset bootcut leikatut boyfriend-tyyliset farkut, joiden olemassa olosta minulla ei ole ollut mitään tietoa, ei sen paremmin siitä, koska ja mistä ne ovat meille tulleet. Kiskoin ne kuitenkin päälle ja niinhän ne istuivat kuin olisivat olleet minulle tarkoitetut. Se, etten muista, mistä ne ovat tulleet vaivaa minua edelleen, mutta kai ne minun ovat, kun kerran minun kaapissani olivat.

Tämä löydän innoittamana kaivelin sitten vähän lisää kaappeja ja sovittelin muutamia vaatteita. Kuukauden ajasta johtuen sovitukset rajattiin koskemaan yläosia ja yllätys oli melkoinen kun lukioaikana hankkimani vaatteet menivätkin päälle. Kyllä, minulla on vaatekaapissani edelleen lukioaikana hankkimiani vaatteita - klassikoita, jotka eivät koskaan ole muodissa, mutta aina tyylikkäitä kuten valkoinen paitapusero. Olin tosi, tosi onnellinen, kun tajusin, että tosiaan ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen puseroista menevät napit kiinni, eivätkä ne näytä siltä kuin olisin käynyt varkaissa pikkusiskon kaapilla. Voin siis jatkossa keskittää vaatehankinnat omaan vaatekaappiini ja kaivella sieltä uusia vaatteita itselleni - hykertelen tyytyväisyydestä ;-).

Muutama tavoitevaatekin vielä jäi kaappiin - ne ovat sellaisia, jotka olen tarkoituksella ostanut jo valmiiksi liian pieninä, enkä sittemmin ole mahtunut niihin. Nyt näyttää lupaavalta ensimmäistä kertaa vuosiin. Pellavainen jakkupuku, jonka jakku ei ole koskaan tullut kiinni, meni kiinni, mutta näyttää vielä hiukan liian tiukalta - ehkä sitten ensi kesänä. Toiveissa ja haaveissa on lupa elää vai mitä?

3 päivää takana

Takana kolme päivää Nutrilett diettiä- omana sovelluksena. Olen sallinut itselleni muutaman hedelmän, porkkanan tai marjoja sekä rajoittamattoman määrän maitokahvia Nutrilettien lisäksi. Herkkuna olen saanut yhden voileivän per päivä. Toisaalta minulta on sitten jäänyt kaikki Nutrilettin pääruoat syömättä eli se varmaan jonkin verran tasapainottaa kalorimäärää.

En ole ehtinyt kovasti liikkumaan tällä viikolla, vain yksi kahvakuulatunti ja kävelylenkkejä lisäksi.

Mikä siis on lopputulos?

Kolme päivää ja miinus 1,2kg! Kyllä! Painoni on pudonnut 1,2kg kolmessa päivässä!

Tämä on siis loistavaa, huonona puolena on se, että olen väsynyt, tarvitsisin ihan tolkuttoman määrän unta. Tämä voi johtua paitsi dietistä, myös syksystä- vaivaahan minua krooninen jokasyksyinen syysväsymys.

Asiakaspalvelua kerrakseen

Valitettavan usein minäkin sorrun vain valittamaan ja jakamaan negatiivista palautetta tai tekemään reklamaatioita, se positiivinen palaute jää usein vain kytemään oman mielen päälle, eikä sitä tule kuulutettua julkisesti.

Nyt on kuitenkin mainostamisen paikka. Kerroin aikaisemmin, että löysin kirppikseltä Samsoniten laukun hintaan 5e. Laukusta puuttuivat avaimet, joten päätin yrittää hankkia jostakin sellaiset.

Ensimmäiseksi surffasin netissä, mistä Samsoniten sivuilta selvisi hyvin nopeasti, että laukku on liian vanha siihen, että avaimet saisi sitä kautta.

Seuraavaksi menin paikalliseen laukkuliikkeeseen BeBagiin laukkuni kanssa. Sain erinomaisen ystävällistä palvelua (ja jäin kaipaamaan pari ihanaa laukkua, jotka sinne jäivät, kun ehdin hypistellä niitä odotellessani eli täytynee käydä kotiuttamassa ne jossain vaiheessa...). He eivät voineet auttaa asiassani, mutta antoivat kullanarvoisen vinkin, mistä voisin seuraavaksi kysyä. Arvostan tällaista palvelua - jos ei voida itse auttaa, kerrotaan kuka mahdollisesti voisi, eikä pimitetä tietoa asiakkaalta.

Tämä kullanarvoinen vihje johdatti minut viereiselle ovelle - jossa lukee BeMaster, suutari. Sain tästä liikkeestä aivan loistavaa palvelua, jota haluan nyt tässä hehkuttaa. Soitin liikkeeseen ensin ja he kovasti pahoitellen pyysivät minua tulemaan käymään laukun kanssa, kun eivät voineet olla aivan varmoja, että pystyisivät tekemään avaimet, eivätkä ainakaan ilman laukkua.

Vein siis laukun liikkeeseen ja muutaman päivän kulutta sain tekstarin, että avaimet olivat valmiina. Kävin tänään hakemassa avaimet ja koin kaksi posiitista yllätystä -ensimmäinen oli se, että todellakin sain avaimet (en uskonut, että noin vanhaan laukkuun saisi enää avaimia) ja toinen oli hinta. Kaksi avainta maksoi vain 15e. Lisäksi palvelu oli huippuluokkaa - tosi ystävällistä ja rentoa. Suosittelen siis BeMasteria kaikille. Olen ennenkin käynyt ko. liikkeessä ja kaikki kokemukseni ovat olleet positiivisia, jaan siis kerrankin positiivista palautetta.

Uudet ruskeat

Useamman kerran olen lupaillut kirjoittaa kellokokoelmastani, mutta jotenkin se on vain jäänyt ja jäänyt. Nytkään ei ole luvassa koko satsin esittelyä, vaan vain parin uusimman jäsenen.

Jossain kohtaa olin kai mutissut, ettei minulla ole ruskeisiin vaatteisiin sopivaa kelloa tai jotain sinne päin, koska herra Kirjoitus oli tehnyt ebaysta hankintoja. Sain torstaina häneltä kaksi (2!) uutta Casion kelloa ruskeilla rannekkeilla.

Nämä ovat ihania! Pidän ruskeista rannekkeista, mutta ennen kaikkea rakastan kullanväristä kellotaulua kullanvärisillä kehyksillä. Jos jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää perusruskeat rannekkeet, näihin voi hankkia sitten jotain hehkuvan sähäkkää vaihtorannekkeeksi.

Jossain vaiheessa uhrasin ajatuksen pattereille ja mietin kauhulla, että saan kohta kantaa kellosepälle puolenkuun palkkani, kun joudun vaihdatuttamaan noihin kaikkiin patterit. Pitäisiköhän ottaa ensi vuoden urakaksi se, että vaihdatuttaa patterit kahteen kelloon kuussa ja jatkaa sitä sitten seuraavana vuonna toivoen, että se riittäisi pitämään tiu'ut käynnissä.

Ensimmäinen päivä

Tänään se sitten alkoi - 5 päivää Nuttrilettia.

Sen verran paljon on kuitenkin liikunnallisia harrastuksia luvassa, että en uskalla lähteä liikkeelle pelkillä jauheilla ja patukoilla. Lupasin itselleni lisäksi kahvia rasvattomalla maidolla (kukaan ei jaksa olla kanssani, jos en saa päivittäistä kahviannostani) ja hedelmiä.

Aamiaiseksi nautittua pirtelö ja kaksi kupillista maitokahvia. Tällä hetkellä olo on hyvä, ei yhtään nälkäinen tai huono. Hermoja kiristää jostain talon syvyyksistä kuuluva jatkuva poran ääni - se on jatkunut jo kaksi tuntia eli aika lähteä kaupungille.

Lounaaksi natustettu toffeenmakuinen patukka. Aamupala vei kyllä ihan kiitettävästi nälän, mutta tämän jälkeen jäi vain tunne - tässäkö kaikki? Enkö saa mitään muuta? Lupasin itselleni extraksi greipin ja kahvikupin ja koetan selvitä välipala-aikaan asti.

TJ 28

Matkaan aikaa allle kuukausi, matkadokumentit (loput) tulivat viime viikolla ja matkakuume on miinuksen puolella. Siis ihan oikeasti - ei minkäänläista innostusta aiheeseen, oikemminkin ärsytystä lukuisista lentokentistä, koneessa istumisesta jne. En muista koskaan tällaista fiilistä ennen. Ja pohdin ihan vakavasti, eikö seuraavalla kerralla voisi jäädä kotiin - ihan vaan omaan sänkyyn makaamaan säästyisi kaikelta tuolta vaivalta ja hosumiselta. Ja siis viettää kesälomakuukauden suljettujen verhojen lukitun oven takana kotona.

Yritin sytytellä itseäni pohtimalla kivoja shoppailumahdollisuuksia ja hyvää ruokaa ja lopputulos oli. "Ei siellä ole mitään kivaa ostettavaa kuitenkaan ja vaikka olisikin, niin en mä mitään tarvi ja sitä paitsi ruoasta saa vain mahataudin..." Onkohan mulla joku asennevamma siis oikein pahemman sorttinen asennevamma. Eikö tässä kohtaa pitäisi oikein nautinnolla miettiä, mitä kivaa voi ottaa mukaan ja miettiä, miten paljon kaikkea kivaa tuolla maailmalla voi nähdä ja eihän sitä koskaan tiedä, miten ja millaisia löytöjä vastaan tulee. En silti saa innostusta päälle, jos tunnelta jatkuu tällaisena heittelen neljän viikon kuluttua matkalaukkuun pari kymmentä satunnaista vaatekappaletta, 10 pakettia hapankorppuja ja lähden "haistakaa home"-asenteella maailmalle.

Miten muuten voi olla niin, että kun reissua on pohdittu reilu vuosi ja matka on ollut maksettuna yli puoli vuotta - kaikki innostus on kadonnut, eikö sen pitäisi tässä kohtaa vain nousta. Pitäkää kaikki peukkuja, että mielialani muuttuu ennen lokakuuta, muussa tapauksessa herra Kirjoituksella on edessään ikävät viikot.

Tylsiä tuunausaloitelmia

Viikonloppu meni taas kerran maalla ja niin tiiviissä seurustelussa perunamaan ja mustikkametsän kanssa, että jäivät jälleen kerran kaikki ompeluhommat ja muut näperrykset lähes olemattomiin.
Sen verran ehdin, että yhden vaatekappaleen purin kappaleiksi. Uusi rätti, mutta kaikille lähipiirisämme sopimaton, joten päätyy sitten palasina hyödynnetyksi jotenkin ja jossain pikkutyössä.

Tämän verran jäi minulle hyödynnettävää uusiin projekteihin:

Työvoitto

Sain viime viikolla käsiini Oriflamen viimeisimmän kuvaston ja sen jälkeen sitä ei oikein saanutkaan näpeistäni irti. Selasin, kuolasin, selasin ja kuolasin lisää. Miten joku on voinut pakata yhteen kuvastoon niin valtavan määrän kaikkea sellaista, mitä juuri minä välttämättä haluan ja kuvittelen tarvitsevani. Selasin katalogin koirankorville ja tein suunnitelmia, jos ottaisin tämän ja tämän tai ehkä sittenkin tuon ja tuon...

Tosi asia on, että todellisia tarpeita oli nolla, mutta mielihalut iskivät päälle sitä suurempina, koska olen onnistunut melko pitkään välttämään ylimääräisiä kosmetiikkaostoja. Nyt pääkoppani yritti synnyttää tarpeita sinne, missä niitä ei todellisuudessa ollut.

Jouduin tekemään kovan työn ja käyttämään ison kasan psyykkausta ja viimeisessä vaiheessa istumaan käsieni päällä, jotta sain itseni estettyä tekemästä tilausta. Kova työ kuitenkin kannatti ja onnistuin ohittamaan tilauspäivän, vaikka - se on pakko myöntää - koville se otti. Saavutin siis työvoiton ja onnistuin jättämään Oriflamen tilauksen väliin - tällä kertaa.

Kangasvarasto kasvaa

Sain viime viikolla Ievuskaiselta aivan ihanan vihreän kankaan. Hän oli päässyt penkomaan todelliseen aarreaittaan ja saanut sieltä kasan kankaita ja muistanut sitten ystävällisesti minuakin.Saamani kangas on ihanaa, vihreää laatuneulosta. Nyt vain yritän keksiä, mitä kivaa siitä voisi tehdä. Materiaalissa on ilmeisesti osa villaa, osa jotain muuta ja se ei rypisty eli siitä tulisi esimerkiksi aivan ihana neulemekko, siis jos mekkoja käyttäisin.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy ehkä hitusen paremmin neuleen kuvio, jälkimmäinen on väriltään lähempänä oikeaa, mutta ei ihan presiis sekään. Nuo tuollaiset tummat kankaat ovat vaikeita kuvattavia, jos kuvittelee saavansa sävyn toistumaan oikein. Todellinen sävy on siis tumma sinivihreä.

Pyttymäisiä terveisiä

Joskus tuossa aikaisemmin taisin nimetä meidät "ammattimaisiksi valittajiksi", kun olimme pienellä aikaa joutuneet tekemään valitusta/ reklamaatiota useammasta asiasta.

Nyt on pakko kertoa yhdestä erittäin onnellisesti päättyneestä valituksesta. Kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsin, wc-pöntön kansi aiheutti meillä lähes aviokriisin, vaikka sen rikkominen ei ollut tahallista, vaan suurtakin suurempi vahinko. Olin siis etsinyt kylpyhuoneeseemme sopivaa wc pytyn kantta siitä asti kun tähän muutimme siis noin viiden vuoden ajan. Kuten yleensäkin, minulla oli elämää suurempi visio asiasta - tiesin täsmälleen, mitä halusin ja ennen kaikkea, minkä värisenä sen halusin ja tiesin myös sen, mitä en ollut siitä valmis maksamaan. Haluamani kaltaisia istumareiän peitteitä olisi kyllä ollut saatavilla, mutta minä en maksa 120-200e moisesta kapineesta - en ihan periaatteesta, vaikka siinä olisi mikä logo ja vaikka se olisi miten hienoa suunnittelutyötä tahansa.

Keväällä siis löysin Lidlistä juuri halaumani kaltaisen wc-pöntön kannen ja hintakin oli kohdallaan - vaatimattomat 20e. Iloiten kiikutin sen siis kotiin ja herra Kirjoitus asensi sen paikalleen. Kansi ehti olla paikallaan ja saavuttaa ihailua reilun kuukauden päivät, kunnes se valitettava vahinko sattui... Herra Kirjoitus istui sen päälle ja kansi halkesi. Paketissa ei missään lukenut, että älä käytä tätä istumiseen, valumuovi ei kestä vääntöä tai mitään vastaavaa varoituksen sanaa siitä, että kantta on kohdeltava silkkihansikkain. Vahingon jo tapahduttua oli helppo todeta, että siihen ei olisi kannattanut istua, koska yläkannessa oli tukitapit vain etu- ja takareunassa, ei lainkaan keskellä eli istuttaessa kannen keskiosaan kohdistui hurja vääntö ja se halkesi keskeltä kahtia. Jälki oli tämän näköistä.
Ymmärrettävästi oli vihainen ja harmistunut tilanteesta, en herra Kirjoitukselle, koska tapahtuma oli puhdastakin puhtaampi vahinko. Minua harmitti se, että kun vihdoin ja viimein löydän jotain todella haluamaani, menetän sen melkein samantien...

Koetimme liimata kantta - kahdesti. Aivan turhaan, ei ole olemassa sellaista liimaa, joka pitäisi painavan valumuovikannen koossa kosteissa tiloissa. Painonsa takia se olisi vaatinut tapit tai laattatuet tai jotain ja sitten sen ulkonäkö olisi ollut pilalla. Koska kannen koko näyttävyys perustuu läpikuultavuuteen. Suunnittelin myös lisäsimpukoiden liimaamista sauman peitteeksi, mikä oli turhaa pohdintaa, koska ei syntynyt mitään saumaa, jonka olisi voinut peittää.

Kuin vahingossa löysin vintistä kyseisen tuotteen laatikon ja olin äimistynyt. Laatikossa luki, että tuotteella oli kolmen vuoden takuu - kannattaa siis säästää kaikki alkuperäiset laatikot, niistä voi olla arvaamaton hyöty. Lisäksi piirongin perukoilta löytyi vielä ko. tuotteen ostoskuittikin.

Nämä löydettyäni suuntaisin Lidliin, jossa palautus otettiin vastaan ja luvattiin toimittaa eteenpäin tutkittavaksi ja korjattavaksi. Kesti kuukauden, eikä mitään kuulunut. Laiton sähköpostia, johon sain vastauksen, että he olivat vast'ikään vasta saaneet palautetun wc-pytyn kannen. Kului vielä viikko ja sain taas postia, uusi kansi toimitettaisiin minulle postitse seuraavan viikon aikana. Tuotetta ei toimittanut posti vaan UPS-kuriiri, joten uuden kannen saaminen oli luku sinänsä.

Eräänä päivänä, kun raahauduin kotiin neljätoistatuntiseksi venähtäneen työpäivän jälkeen, toi puolisoni minulle lapun, jossa kerrottiin kuriirin käyneen päivällä ovemme takana. Lapussa sanottiin myös, että tuotetta koetetaan jakaa kolmesti, jonka jälkeen sen voi noutaa lähimmästä varastotoimipaikasta (lähimmät olivat Tampere ja Turku). Samaisssa lapussa sanottiin myös, että jos haluaa muuttaa toimituspaikkaa, pitää muutokset tehdä ennen klo 19:ta. Siihen aikaan päivästä kello oli jo likemmäs kymmenen illalla eli tiesin heti, että toinenkin jakelukerta menisi oven takana käynniksi.

Seuraavana aamuna soitin heti kahdeksalta kyseisen firman toimistolle, että josko mitenkään sitä kolmatta jakelua saisi työpaikalleni, annoin osoitteen ja puhelinnumeron, mistä minut tavoittaa. Olin tosi yllättynyt, kun puhelin samana päivänä vähän vailla kaksi soi, ja kuriiri kertoi olevansa matkalla työpaikalleni tuomaan pakettiani. Firma oli kuin olikin saanut muutettua toimitusosoitteen jo samaksi päiväksi. Oli iki-iki-onnellinen...ja kävin noutamassa työpaikkani pääovelta uuden entistäkin ehomman ja aivan vastaavanlaisen kannen (työkaverit olivat jo ehtineet pelotella, että paketissa on kuitenkin vääränvärinen tai mallinen kansi).

Uusi kansi on edelleen paketissa, odottamassa kotiviikonloppua ja asennusta. Tässä kuitenkin koko kuvaa siitä rikkinäisestä, tältä sen pitäisi näyttää.

Sadonkorjuu smoothiet

Koska näpertelyt, hankinnat ja poistot ovat vähissä, täytyy tallentaa välillä reseptejä. Olen hurahtanut smoothieihin tässä viime aikoina - lienisivätkö syynä tuoreet marjat, joita luontoäiti anteliaasti kasvattaa.

Tässä kaksi smoothie-reseptiä, jotka ovat suosikkejani.
Ensimmäinen on pehmeämpi, toisessa on enemmän potkua. Mustikkasmoothie

2-2,5 dl mustikoita
1 banaani
1-1,5 dl rahkaa3-4 dl maitoa
(2-3 rkl auringonkukan siemeniä)

Kaada mustikat kulhoon, pilko banaani perään ja lisää rahka. Jos teet tuhdimpaa juomaa, lisää auringonkukansiemenet mukaan. Soseuta. Lisää maito ja vaahdota. Maitoa voi käyttää enemmän tai vähemmän maun mukaan - minä haluan juomani paksuna, herra Kirjoitus tykkää maitoisemmasta versiosta.


Mustaherukkasmoothie

2 dl mustaherukoita
0,5 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
2 banaania
200g rahkaa
6 dl maitoa

Jos marjat ovat pakastettuja, sulata niitä ensin vähän mikrossa. Sitten vain marjat isohkoon kulhoon, pilkottu banaani ja sokeri seuraksi, samoin rahka ja vähän maitoa. Loput maidosta lisätään soseuttamisen jälkeen ja vaahdotetaan. Sokerin tilalla voi käyttää hunajaa. Terveellisin vaihtoehto tehdään ilman sokeria, vain tipalla hunajaa, rasvattomasta rahkasta ja rasvattomasta maidosta. Ja ei kun syömään...

Elokuun kosmetiikkahankinnat

Elokuussa olen tainnut päästä kosmetiikkahankinnoista "tosi vähällä". Ostin eräältä puolitutulta edustajalta kasvovoiteen extrasuperhyperalennuksella. Voide on merkitään Mary Kay, näitä tuotteita minulla on pari muutakin. Tiedän, että pitäisi käyttää niitä säännöllisti, mutta jotenkin vain olen pihistellyt noita hyviä, mutta ärsyttävän kalliita, tököttejä aina parempiin tilaisuuksiin.
Köyhdyin siis tästä voidepurkista kokonaiset 2€.

Tuon voidepurkin lisäksi tuli päivitettyä peruskosmetiikkavalikoimaa "peruskaupastani" eli dermoshopista. Ilman heidän keittiösaippuaansa en kerta kaikkiaan tule toimeen - sitä tuli tilattua sekä pumppupullo että täyttöpussi:
Lisäksi dödöä minulle ja herra Kirjoitukselle. Miespuoliselle nuo mustakorkkiset, yhteensä 5 pulloa ja kahta eri sorttia. Saapi hän sitten verrata, kumpi tuntuu paremmalta. Itselleni tilasin maltilliset kaksi pulloa ja kumpikin erilaista, jotta pääsen minäkin testaamaan.
Aurinkovoidetta tulevaa matkaa varten, tämän verran aion viedä mukanani ja loput ostetaan sitten Locas Americanisista (ja kirjoitin kaupan nimen varmaan väärin, mutta minulle riittää, että löydän sen paikan päältä;-) ):
Lisäksi käytin tästä ja aikaisemmasta tilauksesta saamiani bonuspisteitä ja hankin jalkavoiteen ja vielä yhden deodorantin. En ole aikaisemmin malttanut kokeilla tuota Deo Stick E:tä, koska mielestäni 6€ dödöstä on vaan liikaa. Nyt sen sain kerätyillä bonuspisteillä "ilmaiseksi", joten päätin testata.
Tähän tilaukseen paloikin sitten jo enemmän rahaa, koska pelkästään aurinkovoide maksoi 9,90€, kokonaissumma oli siinä 35€ kieppeillä. Eli elokuun kosmetiikkahankintoihin meni kokonaisuudessaan vajaa 40€, mutta toisaalta noilla tuotteilla pärjää sitten pitkään.

Viikonlopun satoa

Ohessa kuvia jo melkein kahden viikon takaa, edelliseltä ranchi vierailultamme.
Mamman mansikkamaa tuottaa edelleen satoa, tässä todisteet siitä.
Tässä taas todisteet siitä, että porkkanamaamme on kieroutunut, vai mitä ajatuksia nämä toisiinsa kietoutuneet porkkanat herättävät.

Mustikkasato jäi kuvaamatta, vaikka sitäkin saimme koottua ihan kiitettävästi. Ilmojenhatija ei suonut meille kuin puolitoista tuntia aikaa metsässä oloon sunnuntai iltapäivällä, mutta silti saalis oli hyvä. Siitä suurin kiitos kuuluu herra Kirjoitukselle ja hänen noukkurilleen, sillä hänen saldonsa oli 6 litraa kontra minun vaatimaton 1,5 litraa käsin noukkien.

Kanttarelleja löysimme myös, mutta niistäkään ei ole kuvaa, sillä ne päätyivät heti puhdistuksen jälkeen pannulle.

Auringonkukkapelto hehkui kauniin kirkkaissaväreissä parhaimmillaan eli lisätään vielä kuva siitä tähän lopuksi.