Vähissä ovat...

...tämän vuoden tekstit.

Olen tuntenut itseni kovin vetämättömäksi tässä viimeisen reilun viikon ajan ja syykin selvisi sitten viime yönä. Joku oli käynyt vetelemässä kurkkuani raastinraudalla muuttaen sen kirkuvan punaiseksi veriseksi massaksi. Eli kropassani on ilmeisesti jo pidemmän aikaa odottanut joku pöpö päästäkseen hyökkäämään esiin. Lisätehoa tuli varmaan niistä töissä palelluista öistä. Osasyy on sitten varmaan se 9 päivän työputki, joka päättyi eilen, näin pitkä työrupeama syntyi, kun yksi vapaapäiväni peruutettiin.

Kokoan tähän postaukseen nyt sitten sekalaisia aatoksia ja huomioita en mistään asiasta erityisesti.

Säästökuureista on tullut muotia ja haluan linkittää tähän erään erinomaisen kirjoituksen, koko blogista löytyy monta muutakin hyvää juttua ja paljon hienoja reseptejä. Kannattaa siis vilkaista! Säästökuurit ja kuukausiraportit ovat olleet tammikuun juttu lähes kaikissa blogeissa, joten olen kerrankin ajan hermolla. Sen verran ajattelin pysyä edellä, että en päästä itseäni repsahtamaan vuoden edetessäkään. Säästökuuri jatkukoon ja pian, ihan pian aion palata asiaan myös vaa'an kanssa.

Kun aikaa kuluu, on luvassa ainakin lisää tyhjiä purkkeja. Voisiko joku kertoa, mistä ihmeestä nuo kaikki melkein loppuun käytetyt purkit ovat meille ilmestyneet? Sillä sitä mukaa, kun pääsen etenemään varastoissani, huomaan aina vain löytäväni niitä lisää. Täysinäisiä sen sijaan on varsin vähän ja ne saavat toistaiseksi jäädä odottamaan muiden tyhjenemistä.

Poistovaatepostauksiakaan en ole juuri kirjoittanut, mutta niitäkin on kevään kuluessa luvassa. Tuntuu kuin koko käyttövaatekaappini alkaisi hajota päälle, sillä niin paljon vikaa niissä on. Periaatteessa olen päättänyt, että käytän ne kuitenkin loppuun ja vasta sitten alan harkita varastojen täydentämistä. Lisäksi olen malttamassa luopua jokusesta muusta vaatekappaleesta, jotka ovat vain turhaan tukkimassa vaatekaappiani - kun niitä ei ole aikoihin (osaa ei koskaan) käytetty, niin miksi niitä jatkossakaan käyttäisin.

Koska olin viime kuussa niin kiltti, etten ostanut mitään kosmetiikkaa enkä käynyt parturissa, lupasin itselleni palkkioksi 10 euron kuukausirahan, jonka saan käyttää kosmetiikkaan. Siitä osa menee tietenkin siihen vihreänturkoosiin glitteriseen rajauskynään, jonka Ievuskainen niin ystävällisesti minulle esitteli. Loppuosan käyttöä harkitsen vielä, mutta sen kulumaan saaminen ei ole ongelma, vaan se, miten sen saa riittämään kaikkeen siihen, mitä olen taas keksinyt haluta.

Eilen kävi sitten lankeemus -kävimme Hesburgerissa syömässä. Mietin taas sitä, mitähän kyseisen paikan kassa Kirjoituksen pariskunnasta ajatteli. Ensimmäiseksi iskin tiskille postiluukusta tipahtaneen alekupongin. Sen jälkeen pyysin rakkaalta mieheltäni bonus-korttia, kun en löytänyt omaani mistään. Tämän jälkeen kaivoin lompakostani Hesen lahjakortteja, jotka kattoivat suurimman osan ruoastamme ja lopun pyysin ottamaan bonuskortille kertyneistä rahoista, jos ne riittävät. Jos eivät olisi riittäneet, olisin kaivellut lompakostani kolikoita jatkoksi. Olisikohan kassa siinä tilanteessa ajatellut, että siinä olivat viimeiset kolikkomme - eläkkeet, opintotuet ja sosiaalietuudet kun maksetaan 4. päivä, mikäli se sattuu olemaan arkipäivä. Vai olenko ylipäänsä hölmö, jos kuvittelen jonkin kaupan/ravintolan kassan edes kiinnittävän koko asiaa mitään huomiota. Itse varmaan kassana huomaisin asian, mutta mitäpä se minulle kuuluisi, kunhan vaan saan kassaani riittävästi rahaa. Käyttäkööt ihmiset viimeiset kolikkonsa ihan mihin haluavat - toiset hamourilaisiin, jotkut kaljaan ja kolmannet korkokenkiin...