Talous tasapainossa

Tyypillisen "perheenäidin" tyypillinen vapaa-aamu: pesukone jauhaa pyykkiä kylppärissä, peti odottaa tuulettamista ja petaamista, siivoaminen aloittamista jne. Ennen töiden aloittamista istahdan hetkeksi tietokoneen viereen ja vilkaisen sähköpostini (jos joku vaikka olisi kirjoittanut) ja pari muuta välttämätöntä osoitetta. Kuinkas käykään, nettihuutokaupasta tai nettikaupasta löytyy jotain ihanaa ja naps, olen huutanut tai ostanut taas jotain ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntä. Kymmenen minuuttia myöhemmin tuijotan edelleen maanisesti ruutua ja mietin, että mikä minuun oikein meni, miksi halusin niin kiihkeästi juuri tuon tavaran, enkä ymmärrä itseäni.

Tuoko on minun tulevaisuuteni? Lisää tavaraa, lisää ostoriippuvuutta, materiaalista hyvää oloa, sitäkö haluan? Olen välillä varsin huolissani shoppailustani ja taipumuksestani kehittää välttämättömiä tarpeita, jotka on täytettävä. Uskomattominta on se, että tarpeet eivät ole mitenkään järkeviä tai välttämättömiä, ne ovat vaatteita, tavaroita tai asioita, jotka minun on vain yksinkertaisesti saatava, ilman, että olen edes varma niiden sopivuudesta tai toimimisesta.

Olen lukemattomat kerrat aloittanut tilikirjan pitämisen ja menojeni seuraamisen ja lopettanut sen yhtä toivottomana huomatessani, etten millään pysy kulutukseni perässä. Sama tilikirja on palvellut minua jo opiskeluvuosiltani saakka ja kuvaavin lienee erään aukeaman, joka kuvasi erään tietyn kuukauden rahan käyttöä, yli punaisella tussilla kirjoitettu teksti: "laivalla meni omat ja varastetut, että se siitä sitten..." Sen jälkeen tilikirja oli pari kuukautta hyllyllä ja sitten taas aloitettiin uudella innolla, joka kesti ehkä kuukauden verran. Miksi ihmeessä en voi toimia niin kuin kunnon ihmisen kuuluukin? Miksi en kykene pitämään itseäni kurissa ja tilikirjaa järjestyksessä? Hassuinta on, että kyllähän minä sen osaan, sillä toimin erään yhdistyksen rahastonhoitajana ja teen sen tilit hyvinkin säntillisesti, mutta omat tilikirjani voivat olla miten retuperällä vaan.

Viime perjantaina sentään sain syytä onnitella itseäni, sillä löysin taas huuto.netistä jotain oikein unelmakivaa. Eräs raumalainen tuttu kauppias myi valtavaa hajuvesi- ja kosmetiikka pakettia, jossa oli vaikka mitä kivaa. Monta uutta puuteria, monta hajuvettä, monta ihanaa luomiväriä ja pari mielenkiintoista huulipunaa jne. Kaikki uusia, koska shoppaholic ei ihan aina muista, mitä kaikkea on jo kotona ;-). Tietenkin kiljuin riemusta, että tämäpä diili - halpa hinta ja paljon, paljon tarpeellista tavaraa - tuon minä haluan. En sentään heti mennyt huutamaan tuotetta, koska se oli sulkeutumassa vasta parin, kolmen päivän päästä. Perjantaina jouduin pikkujoulujen takia pemmastamaan oman kosmetiikka varastoni ja tajusin taas notkuvat hyllyni, joiden kanssa varmaan käy niin, että pilaantuvat vanhemmasta päästä ennen kuin ehdin niitä käyttää. Onnittelin itseäni, etten ollut huutanut pakettia ja poistin sen kirjanmerkeistäni. Saakoon sen joku muu, jolla on enemmän tarvetta, minä luotan siihen, että vastaavia tulee kohdalle joskus tulevaisuudessakin.

Veronpalautukset maksetaan tänään ja minä olen jo omani melkein käyttänyt: ostin uudet saappaat (joista esittely joskus myöhemmin) ja kävin kampaajalla vaihdattamassa lookia (siitäkin selvitystä myöhemmin). Näiden lisäksi himoitsen vielä uusia silmälaseja...