hiusongelmia

Kävin keskiviikkona leikkauttamassa hiukseni. Sinne parturin lattialle jäi melkoinen kasa noin 30-40 senttiä pitkää hiusta ja vähän lyhyempääkin pätkää. Väri vaihtui myös melkoisesti, ennen olin päältä blondi ja alta tummabrunette, nyt olen sitten kokonaan liukuvärjätty brunette. Alaosa ja tyvi ihan tummaa ruskeaa, keskivaiheilta suklaan ruskeaa ja latvoista, päältä & raidoista kuparinpunertavaa. Väri on loistava, rakastan sitä, on kivaa olla taas vaihteeksi tumma.

Leikkaus tuottaa kuitenkin ongelmia, itseasiassa minulla on niin suuri kriisi, että harkitsen vakavasti uuden parturiajan varaamista johonkin muuhun parturiin. Ja se on sentään aikas paljon minulta se - tuskin siltikään toteutan sitä, vaan yritän kestää pari kuukautta ja leikkautan sitten uudestaan. Ja kysymys ei ole pituudesta, sitä on jäljellä melkeinpä liikaakin...

En ole KOSKAAN pitänyt runsaasti ohennetusta, pätkitystä tai nyrhitystä niskahiusmallista, sillä sitä saa harvoin siistiksi kukaan muu kuin ammattilainen. Niinhän tässä kävi, että parturista tullessani tukka oli kuin unelma, mutta yhden yön nukkumisen jälkeen pätkityt latvat sojottivat epäsiististi noin miljoonaan eri suuntaan, mutta yksikään ei sinne, mihin olisi kuulunut. Hiusteni pisin osuun näytti lyttäiseltä hiiren hännältä, eikä sitä mokomaa saa asettumaan nätisti millään niistä aineista, joita tällä hetkellä omistan. Se vetää itsensä suortuville, jotka näyttävät siltä kuin niitä ei olisi kammattu viikkoon. Ja siltä minä en mitenkään halua näyttää...

Mallin piti olla juuri sellainen wash and go, mutta tämä taitaakin olla käytä aina pipoa takaraivolla malli. Etuosa on ihan jees (siis ihan loistava, jos ole rehellinen), ja tykkään sen muotoiltavuudesta kovasti (olen reilussa päivässä keksinyt ainakin 5 eri mallia, miten sen voi laittaa), mutta tämä pisin osa ei nyt jotenkaan vaan istu pirtaani, koska se on juuri pahimman mittainen. Se on inhottavan pitkä, sillä ollessaan auki, se roikkuu rumasti naamalle ja hapsottaa ja toisaalta se on niin lyhyt, että sitä ei saa kiinni muuta kuin epämääräisin vippaskonstein ja silloinkaan se ei tahdo pysyä kiinni. Lisäksi se on juuri niitä ohuen ohuiksi veitsellä vedettyjä hiirenhäntiä, joista, kuten jo sanoin, en koskaan ole juuri hyvää sanottavaa löytänyt. Ehkä tässä sitten tulee pilkka omaan nilkaan ja entiset paksut hiuksen näyttävät kaikkea muuta kuin paksuilta.

Mitä siis ajattelen tekeväni sille. Kunhan se vähän kasvaa, katkaisutan kylmästi koko tuon häntäosan pois. Tahdon lyhyemmän (niin lyhyen, ettei se ulotu kasvoille eikä sitä voi laittaa kiinni) takatukan, jossa ei niskassa ole montaa kerrosta. Etuosa ja päälinen saavat jäädä tällaisiksi, sillä ne ovat todella, todella ihanat. Kerrankin hiusmalli, joka ei mene päätä pitkin.

Herra Kirjoitus varmaan valittaa surkeasti ääneen, jos sattuu tämän lukemaan, sillä hänelle tuo pitkähköksi jätetty takatukka oli viimeinen muisto rakkaista pitkistä hiuksista. Uskon kuitenkin, että palaan vielä pitkään malliin, jo ihan hänen vuokseen - sitten joskus. Todennäköisemmin pitkän kasvatus alkaa siinä vaiheessa, kun takaosa on tasainen ja tietty osa kerroksista pois leikattu, niin siinä kävi viimeksikin, siihen asti, kun siellä oli kerroksia hiukset lyhenivät aina kerroksen välin kerrallaan ja sitten kuin kaikki olivat samanmittaista ne jäivätkin kasvamaan... sillä minä en halua kasvattaa pitkää kolmen karvan häntää ;-)

Tai sitten tapahtuu ihme ja minä sopeudun tähän uuteen malliin niin, etten halua luopua siitä lainkaan tai muuttaa siinä mitään. Siihen asti minä uskon konservatismin voittoon (tasainen ja siisti sen olla pitää, ei ohennettu ja pörröinen) ja hännän poistaviin saksiin.