Kosmetiikkapoistot 4/4 vuodelta 2014

Kun reiluun kuukauteen ei käytä muuta kuin perusshampoota ja suihkugeeliä, ei ole ihme, ettei tyhjiä purkkeja juuri kerry. Jotain sentään kuitenkin tälle vuoden viimeiselle neljänneksellekin.

Linna-shampoon suihkugeeli karpalontuoksuisena oli uusi ja ihan mielyttävä kokeilu, hammastahna sen sijaan tuttua vanhaa Oral-B:tä.Vevayn vadelmantuoksuinen kasvonaamio oli muuttunut sellaiseksi liisteriksi, että luovuin sen käyttöyrityksistä samantien ja päädyin normaalista poiketen pistämään puolikkaan purkin roskiin. Saman kohtalon koki pitkään laatikossa marinoitunut aurinkovoidenäyte. Huulipunat ovat Yves Rocherin miniversioita, tumma hylsyinen nimeltään Rouge Orient, joka minulta löytyy täysikokoisenakin ja valkoisessa hylsyssä olevan sävyn nimi puolestaan on Orchidée. Molemmat tavanomaisista käyttötuotteistani poiketen melko voimakkaita violetin sävyjä. Koska päädyin toteamaan, että minulla on huulipunia enemmän kuin omaksi tarpeeksi, en alkanut myöskään kaivelemaan loppuja hylsyistä, vaan pistin pois kuin huulipunaa lakkasi saatamasta puikosta tavalliseen tapaan.

Ihan oman lukunsa ansaitsee tuo kuvan keskellä oleva Anytimen kynsilakka. Se kun tuli kulutettua loppuun viimeiseen pisaraan asti ja säilyi myös hyvänä koko käyttöajan, siitäkin huolimatta, että lakan viimeisenä käyttöpäivä oli 5/2000!  Lakka oli siis täysin käyttökelpoista 14 vuotta viimeisen käyttöpäivänsä jälkeen, mitä ei todellakaan voi sanoa monen muun valmistajan lakoista. Muistan aikoinaan lukeneeni useammasta kuin yhdestä lähteestä juoruja siitä, että Lumene lopetti Anytime-sarjan valmistamisen ihan siitä syystä, että sen hinta-laatu-suhde oli yksinkertaisesti liian hyvä. Anytime kun oli aikanaan sellainen "teinimerkki", joka ei maksanut paljoa, mutta tuotteiden laatu oli vähintään yhtä hyvä ellei parempi kuin Lumene-tuotemerkin tuotteissa. Itse asiassa kaikki kokemukset, joita minulla on Anytimen-tuotteista, puoltavat tuota,  tuotteet ovat olleet todella hyvälaatuisia. Periaatteeni mukaan en ole etsinytkään rakkaalle Palukselleni korvaajaa, nyt on vaan sitten tultava toimeen ilman täydellistä lämpimänpunaista lakkaa. Lakan nimikin on siitä hupaisa, että minulta kesti kauan tajuta kyseisen paikan löytyvän Suomen kartalta, ihmettelin vain,  mistä olivat moisen nimen lakalle nappaisseet. Tiesin kyllä, että tuohon aikaan Anytimen kynsilakat nimettiin Suomalaisten paikkojen ja Lumenen luomiväripaletit perhosten mukaan, mutta en silti osannut yhdistää asioita.

On jotenkin odotettavaa, että jossain vaiheessa kuvaan ilmestyy tyhjä dödöpurkki, tällä kertaa kävi niin, että Herra Kirjoituksen dödö tyhjeni Hollannissa kesken reissun. Samaan kuvaan päätyivät myös matkalle mukaan ottamani meikinpoistoainenäytteet, molemmat merkkiä Dermosil. Toisessa oli meikinpoistoliina eli meikinpoistoainetta nesteenä ja toisessa meikinpoistogeeliä, joka riitti hyvin kahteen poistokertaan.

Mistä tietää kalliin ja halvemman hiusvärin eron. Ei välttämättä kestosta, mutta oheissälästä kylläkin.
Olen huomannut, että niihin vitosen luokassa tarjouksessa pyöriviin hiusväreihin kuuluu minimaalinen hoitoainepussi, kun taas kympin ja reilun kympin maksavissa tuotteissa hoitoainetta on mukana reilu tuubillinen, joka riittää useampaan kuin yhteen kertaan. Optimointina tässä asiassa voi pitää sitä, että ostaa joka toisen värin halpaa ja toisen kalliimpaa ja käyttää sitten siinä halvemman värin kanssa loput siitä kalliimman mukana tulleesta hoitoaineesta. Tällä kertaa vuorossa oli "halpaväri" ja kuten kuvasta näkyy, hoitoainetta oli näytepussillisen verran, kun meikäläisen kuontaloon värjäyksen jälkeen täytyy laittaa kunnon kourallinen.

Orlyn punainen kynsilakka oli pettymys, ei värinsä vaan koostumuksensa puolesta. Olen pitänyt Orlya laatumerkkinä, mutta tämän lakan kohdalla ei oikein voi laadusta puhua, se kun ei tahtonut kuivua millään, ei levittyä tasaisesti eikä myöskään kestää kynnellä paria tuntia kauempaa. Minun ainoa Orlyni, eikä uutta ole tulossa kovinkaan pikaisesti. Herra Kirjoitus onnistui käyttämään pikavauhtia loppuun myös Hollanista Hemasta ostetun suihkedeon, tuoksu oli mitä mielyttävin ja pienen pullon riittoisuus vähintäänkin kohtuullinen, sillä se kesti päivittäisessä käytössä liki kolme viikkoa. Valkoinen ja musta deo ovat tuttuja Dermosilin-tuotteita, aina yhtä luotettavia ja hyviä. Jälleen yksi täyttöpullo viiden litran kannun jämiä tyhjeni - olisikohan noita vielä pari jäljellä.

Yves Rocherin Seba vegetal kasvojen puhdistusaineen sain lahjaksi äidiltä. Tässä on tuote, jolle voi antaa plussaa mielyttävästä tuoksusta ja vihreästä väristä. Siihen ne plussien aiheet sitten loppuivatkin. Geelinä myyty tuote oli niin lirua etten olisi sitä geeliksi suurin surminkaan kutsunut ja tuon vetelyyden takia tuotteen riittoisuus kärsi, sitä kun tahtoi aina karkailla tuubista isompi annos kuin tarpeen. Puhdistustehokin oli keskinkertaista luokkaa, eli en välttämättä ostaisi uutta. System 4-sarjan hoitoaine oli tarkoitettu päänahan ongelmien hoitoon, erittäin tehokas ja riittoista tuote ja kallis - tämäkin oli äidin antama. Loppuun kulunut kulmakynä oli Oriflamen ja kerrankin voin estoitta kehua kyseisen firman tuotetta. Tästä kulmakynästä jäi väriainetta viimeisen teroituksen ja käytön jälkeen jäljelle sellainen pari millinen kiekko, kun noista yleensä jää vähintään sentin pätkä jota ei voi millään käyttää. Sävykin oli mitä parhain eli varmasti ostaisin toistekin. Pinkki suihkugeeli ja pieni hajuvesipullo ovat kaverit, molemmat Yves Rocheria Ode á la amour - sarjaa. En ehkä enää sortuisi ostamaan glitterillistä suihkugeeliä, mutta joskus sellaisen hankinta on ilmeisesti tuntunut hyvältä idealta, kun sellainen tuolta kaapista löytyi. Nyt kuitenkin loppuivat sekä suihkugeeli että hajuvesi samaan aikaan eli taidan siirtyä hetkeksi oodeista- johonkin muuhun tuoksuun.

Kun edellisen loppuneen huulipunan nimi oli Orchidee, niin pysytään edelleen kukkasissa. Ylläolevan kuvan minihuulipunan sävy on Rose de Caire, Kairon ruusu. Sellainen pinkihtävän punainen sävy.

Shampoota tyhjeni vielä vuoden lopuksi kahden pullon verran, Yves Rocherin Phytum Active ja pieni kultakorkkinen Orla Copacapana hotellista mukaan otettu pullo. Dermosilin suihkugeeli E on samaa hyvää laatua kuin muutkin tuon sarjan tuotteet eli sääli, että loppui. Palmoliven dödöpullo tyhjeni taas herra Kirjoituksen toimesta ja Pepanthenin vajaa Anti-Scar meni kälylleni, joka on käymässä läpi samaa rannekanavaleikkausprosessia kuin minäkin (ensimmäinen leikattu, toinen odottaa).


Yhteensä 24 tuotetta + näytteet viimeisten kolmen kuukauden aikana ja jokunen varsin vajaa pullo jäi vielä odottamaan ensi vuottakin.

Vuoden saldo on siis 105 tyhjentynyttä pulloa ja 23 näytettä. Uskomattomasti noita pulloja ja purtiloita vaan riittää, vaikka kuvittelenkin etten juuri osta niitä lisää - ilmeisesti sitten kuitenkin teen piilohankintoja tai saan tuotteita enemmän kuin tajuan.

Uudenlaiset uuden vuoden tavoitteet

Sen sijaan, että perinteiseen tapaan tekisin listan asioista, joita en saa ostaa tai en saa tehdä vuoden 2015 aikana, teenkin listani hiukan toisessa hengessä. Siis samaa asiaa kuin eilen, mutta hiukkasen eri muodossa.

En siis kirjoita, että en edelleenkään osta huulipunia. Kirjoitan, että minun ei tarvitse ostaa huulipunia, koska olen jo valmiiksi varannut niitä runsaan varaston, joka riittää kaikkiin tarpeisiini ja mahdollistaa kattavan väri-iloittelun. Voin vuoden aikana vaihdella käyttöön eri sävyisiä huulipunia aina sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Voin vaikka leikkiä sokkosta ja nappaista pussista yllätyssävyn piristämään päivääni taikka pitäytyä siinä rakastamassani ruskeanpunaisessa. Onnekkaasti olen myös haalinut kattavan valikoiman erisävyisiä rajauskyniä, joten jokaiselle huulipunalle löytyy valmiiksi kaveri, ei tarvitse lähteä kauppaan senkään takia. Yhtä hyvin olen huolehtinut tarpeistani kynsilakkojen suhteen.

Olen huolehtinut perheemme puhtaana pysymisestä suorastaan ansiokkaasti, sillä pesupulveria on ostettu valmiiksi tulevan vuoden tarpeita vastaava määrä, samoin astianpesuainetta ja suihkugeeliä. Ihana vapaus, kun ei tarvitse muistella, olisivatko ne mahdollisesti lopussa - tiedän varmasti etteivät ole. Sama koskee myös saippuoita, shampoita sekä näiden lisäksi wc-paperia (Kuinkahan monta vuotta siitä tuleekaan, kun ostin jättikuorman paperia? Sen jälkeen ei ole hetkeen tarvinnut huolehtia tästä yleensä ikävästi lopussa olevasta tavarasta. Sitten kun nämä aikanaan (ehkä vuonna 2016) loppuvat, hankin varmaan samanlaisen kuorman taas uudelleen - vapautta moneksi vuodeksi).

Vaatteitakaan minun ei tarvitse ostaa, eikä kenkiä, ei käyttää aikaa kaupoissa kulkemiseen, nettikauppojen selailuun tai kirpputorien kiertelyyn. Voin keskittyä löytöjen tekemiseen kotioloissa omaa vaatekaappia ja kenkäkomeroa kaivelemalla ja silti löytää yllätyksiä.

Kun haluan harrastaa, minulla on kaikki valmiina sitä varten; lankoja runsain mitoin, kankaita kasoittain vain odottamassa ideoita ja ompelua, materiaalia monenlaista. Ei tarvitse hankkia niitäkään lisää - voin aivan hyvin käyttää jo valmiina olevia materiaaleja. Uusien lisäksi tarjolla olisi tietenkin sitä paljon ihailemaani kierrätystä eli vanhojen materiaalien hyödyntämistä uusiin töihin. Täytyy olla siis aivan erityinen tarve, että minun täytyy hankkia jotain, melkein kaikkeen kun on materiaalia valmiina.

Tunnen itseni siis äärimmäisen hyvin varustautuneeksi uuteen vuoteen, olen huolehtinut niin kodistani kuin itsestäni ja varmistanut, että tulevanakin vuonna riittää yltä kylläisesti materiaa, vaikka en mitään uutta ostaisikaan.

Ostamisen syvin olemus

Olen jälleen kerran tilanteessa, jossa päädyn pähkäilemään ostamista ja ennen kaikkea sitä, olisiko minusta siihen, että voisin pitää kunnollista ostoslakkoa. Joidenkin asioiden kohdalla se on helpompaa kuin toisten  - olenhan onnistunut olemaan lähes täysin ostamatta vaatteitakin jo monen kuukauden ajan. Vaatteiden kohdalla ostolakon pitäminen ei ole kovin hankalaa, mutta sitten kun mennään kenkiin, olenkin jo vaikeuksissa. Kynsilakkojen ja meikkien kohdalla onnistun kohtuullisesti, mutta hiushärpäkkeiden kohdalla lankean taas.

Yritin miettiä, mitkä olisivat sellaisia asioita, joita en voisi ostoslakkoni aikana hankkia ja mitkä taas olisivat ne, joilla tyydyttäisin shoppailuhimoani. Kiellettyjen listasta tulee toivottoman pitkä, mutta katsotaan, jos sen aukikirjoittaminen toisi jonkinlaisia ahaa-elämyksiä.

En saa ostaa: Perusvaatteita, minulla on alushousuja ja rintaliivejä kohtuulliset varastot, sukkia olen hamstrannut sen verran, että nykyisellä käytöllä niitä riittää lopuksi elämääni. Samoin t-paitoja on varastossa yllinkyllin, uusia ei tarvita. Kun tarkemmin mietin, niin kaikkiaan vaatteita taitaa olla sen verran, että kyllä niillä vuoden pärjää, vaikka ei mitään lisää ostaisikaan. Kenkiä pitäisi myös olla sen verran, ettei ihan heti tarvitse varastoa täydentää, ei sen paremmin arkikenkiä, työkenkiä, juhlakenkiä kuin talvikenkiäkään. Nämä viimeksi mainitut ovat kyllä varastoni heikoin osa eli jossain vaiheessa on pakko täydentää sekä talvikenkä että talvitakki varastoa.

Laukkujakaan en usko tarvitsevani uusia, sillä niitäkin on jemmassa melkoinen varasto. Ihan ehdotonta ostokieltoa en laukuille lätkäise, sillä saattaa olla, että on ihan pakko ostaa, jos täydellinen pari jollekin varastoni kengille tulee vastaan, niin pakkohan se on saada - eiks niin. Ei kuitenkaan joka parille omaa, mutta turkoosi laukku kaipaa edelleen kenkiä ja shampanjanväriset kengät laukkua. 

Kosmetiikasta ostokiellossa ovat erityisesti kaikenlaiset meikit; huulipunat, kynsilakat, rajauskynät, poskipunat ja luomivärit. En myöskään juuri tällä hetkellä tarvitse uusia meikkivoiteita enkä hajuvesiä. Myöskin uskoisin suihkugeeli/saippua varaston riittävän vielä vuodeksi, hoitoaineita riittää varmaan useamman vuoden tarpeisiin.

Hiushärpäkkeitäkin on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, joten vaikka miten mieli tekisi, on syytä jättää nekin ostamatta. Langat ja kankaat ovat nekin hankintakiellossa, ei niitä ennen kuin olen käyttänyt vanhat varastot loppuun.

Saan ostaa: Keräilemieni sarjojen tuotteita, joita minulta puuttuu eli Kalevala korun joulukoristeen 2015, Mauri Kunnaksen kirjoja, Pentikin Tapio-sarjan puuttuvia osia (siis niitä pieniä lautasia ja teekannun sekä maljakon), Disneyn puuttuvat klassikot,  uudet aurinkolasit vahvuuksilla ja silmälasit. Kosmetiikasta ensimmäisenä todennäköisesti loppuvat meikinpoistoaine ja kasvojen puhdistusaineet sekä kynsilakanpoistoaine, jotka ovat välttämättömyyksiä ja niitä varmaan on pakko ostaa, kun ilman ei tule toimeen, sama koskee shampoita. Jostain syystä tuo työreppu on jäänyt kummittelemaan tänne, vaikka olen jo ostanut kaksi sellaista eikä uusille todellakaan ole hetkeen tarvetta.

Onnistuisikohan, jos lupaisin itselleni 20 euroa kuukaudessa tuhlausrahaa, jolla voisi ostaa "jotain kivaa" ja muuten pysyisin kontrollissa. Epäilen pahaa, mutta yrittänyttä ei ja silleen... Ainakin onnistuin kaappien kaivelulla pitämään itseni poissa puuteriostoksilta, sillä löysin loppuneen tilalle varastoistani vielä ainakin kolme uutta.

Buzzaus: Vanish- tahratonta elämää

Pääsin Buzzadorin kautta mukaan Vanish-kampanjaan ja olen tietenkin onnesta soikeana. Niin kauan kuin muistan on pyykin peseminen ja käsittely ollut eräs lempikotitöitäni. Myönnetään että edelleenkin arvostan korkealle puhdasta, tahratonta ja hyväntuoksuista pyykkiä - mieluiten ulkona kuivattua, jolloin tuoksu on luonnollinen ilman mitään lisäaromeja.

Pyykin tahrattomuuskaan ei aina ole itsestään selvää, vaikka miten koettaisi katsoa jokaisen vaatteen ennen koneeseen pistämistä ja pestä oikeassa lämpötilassa. Valitettavasti vain on olemassa tahroja, jotka eivät lähde noin helposti. Sitä varten tarvitaan sitten tujumpia aineita, kuten vaikka Vanishia.

Aikaisemmin olen tehnyt Vanishilla ihmeitä kullanväriselle kangaslaukulleni, joka koki käsittelyssä varsinaisen uudelleen syntymisen. Pari kertaa tuon jälkeenkin olen suorittanut tahranpoistopesun laukulle ja saanut kyselyjä siitä, olenko ostanut uuden laukun. Todistetusti voin siis suositella Vanishia tavallisen pyykin ohella kangaslaukkujen pesuaineeksi.

 

Testipakkauksessa oli mukana kaikenkaikkiaan neljää erilaista Vanisia eri tarkoituksiin. Kuvassa viidentenä on minipakkaus, joita pääsin jakamaan kampanjan myötä. Perinteinen kokonaan pinkissä purkissa oleva Vanish Oxi Action on tarkoitettu sekä valko- että kirjopyykille kaikenlaisten tahrojen poistoon. Valkopurkkinen Vanish Crystal White -jauhe poistaa tahrat ja pitää valkopyykkisi valkoisena. Sisältää tehokkaita ainesosia, jotka poistavat tahran heti ensimmäisessä pesussa. Lisäksi happi-pohjaiset valkaisevat aineet pitävät pyykkisi puhtaan valkoisena. Vihreä korkkinen Vanish Oxi Action Extra Hygiene -jauhe poistaa jopa kaikkein vaikeimmatkin tahrat ja tappaa 99.9% bakteereista. Voit siis olla varma, että pyykkisi on todella puhdasta. Jauhe sopii niin kirjo- kuin valkopyykillekin. Uutuutena pakkauksessa oli Vanish Power Gel, joka on  Vanishin tehokkain esikäsittelytuote hierontapäällä. Poistaa myös kaikkein pinttyneimmät tahrat ensimmäisellä pesukerralla. Poistaa tahroja vaatteista ja muista tekstiileistä. Sopii kaikenvärisille tekstiileille. Toimii kaikissa pesulämpötiloissa, myös matalissa. Hajusteeton. Joutsenmerkitty.


Noista tuotteista riittää tosiaan tahratonta puhtautta hetkeksi.


Koska, kuten jo mainitsin, rakastan tahrattomia vaatteita, mutta olen mato sottaamaan rättejäni, on näille runsaasti käyttöä. Kaksi ensimmäistä testikohdetta ovat paitojani, joista toiseen onnistuin räppäämään mansikkasurvosta ja toiseen granaattiomenamehua, joka on yksi inhottavimmista poistettavista paitsi vaatteista myös kaakelisaumoista tai muualta, sillä sen järjäysteho on ihan mieletön. Palaan testituloksiin kohta, kunhan saan kuivuneet vaatteet haettua narulta ja kuvattua.  

#vanish #buzzador #puhtaaksivanishilla

Ei onneksi niin suuri juttu

Onneksi se kellarikomeron ja pyörävaraston tyhjennys osaltamme ei ollut niin suuri juttu kuin pelkäsin. Pyörävarasto ei ollutkaan se, jossa normaalisti säilytämme pyöriämme, joten siihen ei tarvinnut puuttua lainkaan. Kellarikomerosta kannoimme muutaman mehupullon ja viinipullon autotalliin odottamaan käyttöä ja siinä se sitten olikin. Onneksi olen jo koko syksyn pikkuhiljaa tyhjentänyt sitä valmiiksi, niin ei ollut miljoonaa hillopurkkia odottamassa.

Autotallinkin olisimme jo saaneet takaisin käyttöömme, mutta pelataan nyt varman päälle ja varmistetaan, etteivät ole unohtaneet tehdä siellä mitään sellaista, mitä pitäisi tehdä ja laitetaan siellä paikat kuntoon vasta vuoden vaihteen jälkeen. Toisaalta on se myös ehkä aavistuksen fiksumpaa rymistellä tavallisena viikonloppuna kuin joulupäivänä, vaikka ei siinä yläpuolella juuri taida asukkaita ollakaan.

Poistettavien lista täydentyi mm. yhdellä pyörällä ja auton muovimattosarjalla.

Samalla pohdin sitä, missä kohtaa voin laittaa kylppärin peilin kaupan. Se ei missään tapauksessa tule meille enää käyttöön, mutta jos joku haluaakin sen heti, pärjäämmekö kolme kuukautta ilman peiliä. Herra Kirjoituksen mielestä pärjäämme, joten kunhan naamakirjan kirppikset aukeavat joulutauolta, niin lisätään kaupattaviin myös peili.

Se perinteinen lahjapläjäys

Tähän aikaan vuodesta on "ihan pakko" tällätä eetteriin se perinteinen joululahjaesittely.

Tänä vuonna paketeista kuoriutui esimerkiksi kolme lautapeliä: voittajapelit Battle Sheep ja Splendor sekä aivan uusi tuttavuus Hanabi. Kuvassa mukana myös lahjaksi saamamme joululiina.

Joulukoristeissa oli tänä vuonna enkeliteema (EDIT: huomasin, että yksi huopainen punainen enkeli jäi pois kuvasta), kaksi virkattua ja yksi olkienkeli. Joiden lisäksi muumimukeja, puhelinjohtoponnareita, Itsekuripäiväkirja (johon palaamme tarkemmin tulevana vuonna) ja hauskat maitoa maustavat pillit. Mukana myös lahjakortti K-rautaan, mikäs sen mukavampi remonttia odotellessa.

Syötävää ja juotavaa kertyi sitten enemmänkin. Perinteisesti useampaa sorttia suklaata, mutta myös kahvia ja teetä sekä pähkinöitä ja kahta erilaista glögiä. Lumoavaa mustikkaa ehdimme jo aattoiltana maistella ja herkulliseksi todeta, Blossan laventeli odottaa vuoroaan seuraavaksi.

 Saimme myös ihanat kukkaistutukset ja herttaisen pehmeän maton.

Jotain varmaan jäi kuvista puuttumaankin (kuten esimerkiksi minun Herra Kirjoitukselle ostamani perinteinen Alivaltiosihteeri-kirja), sillä lahjoja avattiin kahtena tai kolmena päivänä sekä meillä että muualla.

Rauhallista joulua!

Minun jouluni on perinteisesti vaatinut sen, että pääsen maalle, kotiin, ennen kuin pääsen joulutunnelmaan. Tänä vuonna luvassa on erilainen joulu, maalle mennään seuravaan kerran vasta joulun jälkeen. Silloin sitten vietetään "jälkijoulua" kinkkuineen kaikkineen. Vielä en osaa sanoa, miltä joulun vietto toisenlaisten perinteiden seassa tuntuu, onko se "todella kivaa", "ihan kivaa" vai "eihän tää miltään joululta tunnu".

Joka tapauksessa blogi hiljenee ainakin aatoksi.

Tämän perinteis-klassisen joulukuvan myötä oikein rauhallista joulua kaikille.