Niinhän se tietenkin taas meni, että näin telkkarissa jotain uutta ja seuraava askel onkin sitten se, että sitä maistellaan meillä.
Tällä kertaa kyseessä on tietenkin otsikon mukaiset Malacon tv mix uutuudet hedelmäinen Comedy ja salmiakkinen Crime.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olisivat molemmat saaneet jäädä kauppaan. Olivat molemmat melkoisia pettymyksiä. Comedy - pussissa oli erilaisia hedelmärakeita, jotka olivat pussin parasta antia, ja vaahtokarkkeja sokerilla ja ilman. Crime puolestaan sisälsi salmiakkirakeita, liitulakuja, revolverilakritsia ja pantteri/tassulakritsi-tyyppisiä salmiakkimakeisia.
Kumpikin pussi painoi 180g, mutta jotenkin tuo comedy oli kuluvaisempi - ainakin meillä se tyhjeni ensin. Jos seuraavalla kerralla ostetaan joku tv mix, niin valinta kohdistuu todennäköisesti Voiceen, joka on näistä uusista pusseista ehdottomasti paras. Kyllä meidän huushollissa jatkossakin jätetään komediat ja rikokset telkkarin anniksi eikä hankita niitä karkkihyllystä - olo on jotenkin hassusti pettynyt, odotin enemmän.
maanantai 12. toukokuuta 2014
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Tavaravirran suunnankäännös
Olen tehnyt jotain sellaista, mitä en ole maailman aikoihin saanut aikaiseksi. Napsuttelin nettiin myyntiin tavaroita ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, yleensähän minulla on jotain ollut huuto.netissä myynnissä, mutta viimeisen kuukauden aikana sielläkin on ollut kaupan tasan 0 kohdetta. Nyt niitä on jo toista sataa ja lisää pitäisi pistää myyntiin.
Lisäksi kokosin kassillisen kirpparitavaraa, nyt vain pitäisi saada aikaan se pöydän varaaminen. Jos olisin ollut siivouspäivänä 24.5. vapaana, olisin mieluusti pistänyt pöydän pystyyn jonnekin sallitulle paikalle, mutta nyt olen sen verran pitkään töissä ettei moinen ole mahdollista. Kirpparipöydän kanssa on vain se ongelma, että sen oikea ajoittaminen on hankalaa. Aivan kohta alkavat alennusmyynnit ja silloin on turha koettaa kaupata yhtään mitään vanhaa ja kierrätettyä, vai olenko kenties väärässä ja saavatko alet ihmiset muutenkin shoppaamaan enemmän.
Seuraava ongelma onkin sitten hinnoittelu, en mitenkään kiihkeästi janoa pääsyä paskojen kirppislöytöjen ylihintaista-kategoriaan ja toisaalta taas kirppispöydät ovat niin kalliita, että sen verran tavaroista pitäisi saada, ettei pöytävuokrasta jäisi tappiota.
Aloitan nyt kuitenkin noista nettimyynneistä ja katson, jos jossain vaiheessa löytyisi sopiva kirppispöytä tai vapaapäivä jonkun myyntitapahtuman yhteyteen. Sääli, ettei täällä järjestetä kirppistapahtumia minkään ison marketin parkkipaikalla - näin yhden tällaisen ilmoituksen Seinäjoella ja olen siitä asti haaveillut ko. tapahtumasta. Juu, eikä tarvitse kertoa, että itsekin voisi olla asiassa aloitteellinen, mutta juuri nyt ei aika riitä ihan kaikkeen.
Lisäksi kokosin kassillisen kirpparitavaraa, nyt vain pitäisi saada aikaan se pöydän varaaminen. Jos olisin ollut siivouspäivänä 24.5. vapaana, olisin mieluusti pistänyt pöydän pystyyn jonnekin sallitulle paikalle, mutta nyt olen sen verran pitkään töissä ettei moinen ole mahdollista. Kirpparipöydän kanssa on vain se ongelma, että sen oikea ajoittaminen on hankalaa. Aivan kohta alkavat alennusmyynnit ja silloin on turha koettaa kaupata yhtään mitään vanhaa ja kierrätettyä, vai olenko kenties väärässä ja saavatko alet ihmiset muutenkin shoppaamaan enemmän.
Seuraava ongelma onkin sitten hinnoittelu, en mitenkään kiihkeästi janoa pääsyä paskojen kirppislöytöjen ylihintaista-kategoriaan ja toisaalta taas kirppispöydät ovat niin kalliita, että sen verran tavaroista pitäisi saada, ettei pöytävuokrasta jäisi tappiota.
Aloitan nyt kuitenkin noista nettimyynneistä ja katson, jos jossain vaiheessa löytyisi sopiva kirppispöytä tai vapaapäivä jonkun myyntitapahtuman yhteyteen. Sääli, ettei täällä järjestetä kirppistapahtumia minkään ison marketin parkkipaikalla - näin yhden tällaisen ilmoituksen Seinäjoella ja olen siitä asti haaveillut ko. tapahtumasta. Juu, eikä tarvitse kertoa, että itsekin voisi olla asiassa aloitteellinen, mutta juuri nyt ei aika riitä ihan kaikkeen.
Tunnisteet:
huuto.net,
pohdiskelut,
poistot
lauantai 10. toukokuuta 2014
Rimpula on rimpula
Jokunen päivä sitten kävin hakemassa kampaamotukusta rasiallisen hengettömiä, vähän kyllä kakistelin sen kanssa, että olivat vain 5cm pitkiä kun nuo parhaani olivat 7 senttisiä. Nuo isot ovat peräisin morsiuskampauksestani ja ovat olleet todella toimivia - vastaavia vain en ole löytänyt mistään myynnistä ja jemmassani olleet kymmenen eivät aina tahtoneet riittää. Noiden lisäksi minulla oli käytössä tavallisesta kaupasta ostamiani Cailapin ja parin muun merkin viisi senttisiä hengettömiä.
Pitkään harkitsin tuota käyntiä lähistön hiustukussa, mutta kun ei kunnollisia hengettömiä muualtakaan löytynyt, käytin viimeisen korttini ja poikkesin siellä. Ei sielläkään ollut noita isoja, mutta vannoivat ja vakuuttivat heidän myymiensä hiukan lyhyempien olevan loistavaa laatua - muistaakseni mainoslauseena oli "maailman suosituin valmistaja". Ostin rasiallisen, vähempikin olisi riittänyt, mutta pienempiä eriä ei ollut saatavilla eli nyt mulla on sitten reilut 1000 kappaletta hengettömiä. Kuvassa mukana mallina ollut 7 cm hengetön.
Kotona vertasin noita kampaamotukun tuotteita "tavisversioihin" ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä tavalliset ovat ohuita ja taipuvat liian herkästi, ovat nämä kampaamoversiot tukevia ja kestävät muokkaamista ihan eri tavoin. Tavallisen saa poikki vääntelemällä muutamaan kertaan edes takaisin, nämä vaativat huomattavasti enemmän työtä - paksuusero näkynee kuvasta.
Kyllästyin odottamaan ebaysta hankkimiani helmihengettömiä ja suoritin vähän askartelutoimia. Siirtelin joskus noihin pehmeisiin hengettömiin laittamani helmet näihin tukevampiin ja samalla vapautin yhden ison hengettömän helmestä.
Nyt minulla on sitten käytettävissä 7 + 1 kappaletta helmellisiä hengettömiä. Alunperinhän tein noita kymmenen, mutta kolme helmistä katosi siinä kun huonot hengettömät tippuivat hiuksista tai katkeilivat kesken kaiken.
Hengettömät ovat siitä ihania, että niitä voi käyttää sekä pitkissä että lyhyemmissä hiuksissa eli kyllä näillä käyttöä on, vaikka hiusmalli muuttuisikin.
Pitkään harkitsin tuota käyntiä lähistön hiustukussa, mutta kun ei kunnollisia hengettömiä muualtakaan löytynyt, käytin viimeisen korttini ja poikkesin siellä. Ei sielläkään ollut noita isoja, mutta vannoivat ja vakuuttivat heidän myymiensä hiukan lyhyempien olevan loistavaa laatua - muistaakseni mainoslauseena oli "maailman suosituin valmistaja". Ostin rasiallisen, vähempikin olisi riittänyt, mutta pienempiä eriä ei ollut saatavilla eli nyt mulla on sitten reilut 1000 kappaletta hengettömiä. Kuvassa mukana mallina ollut 7 cm hengetön.
Kotona vertasin noita kampaamotukun tuotteita "tavisversioihin" ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä tavalliset ovat ohuita ja taipuvat liian herkästi, ovat nämä kampaamoversiot tukevia ja kestävät muokkaamista ihan eri tavoin. Tavallisen saa poikki vääntelemällä muutamaan kertaan edes takaisin, nämä vaativat huomattavasti enemmän työtä - paksuusero näkynee kuvasta.
Kyllästyin odottamaan ebaysta hankkimiani helmihengettömiä ja suoritin vähän askartelutoimia. Siirtelin joskus noihin pehmeisiin hengettömiin laittamani helmet näihin tukevampiin ja samalla vapautin yhden ison hengettömän helmestä.
Allaolevassa kuvassa näkyy ehkä parhaiten ero noiden kaikkien erilaisten hengettömien välillä. Kaksi eniten oikealla olevaa ovat niitä 7cm mittaisia. Niiden vieressä on hopeanvärinen tehdasvalmisteinen helmihengetön (joka toivottavasti joskus saa kavereita). Sen vieressä keskellä kuvaa on näistä uusista kampaamoliike hengettömistä askarrellut helmiversiot. Äärimmäisenä vasemmalla on rimpulahengettömiä helmillä ja helmistä tyhjättyinä.
Nyt minulla on sitten käytettävissä 7 + 1 kappaletta helmellisiä hengettömiä. Alunperinhän tein noita kymmenen, mutta kolme helmistä katosi siinä kun huonot hengettömät tippuivat hiuksista tai katkeilivat kesken kaiken.
Hengettömät ovat siitä ihania, että niitä voi käyttää sekä pitkissä että lyhyemmissä hiuksissa eli kyllä näillä käyttöä on, vaikka hiusmalli muuttuisikin.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Hopotus: Relaxant selluliittivoide loppuraportti
Nyt on sitten aika loppuraportin tuohon Relaxant selluliittivoiteeseen liittyen.
Testausaikahan oli noin kuukausi ja sinä aikana voidetta käytettiin joka päivä, joka toinen päivä hierontakupeilla tehostettuna ja joka toinen päivä ilman, kuten aiemmin täällä kerroin. Vaikka hoito- ja käyttökokemuksen kasvaessa tulikin paremmaksi hierontakuppien käyttäjäksi, en silti saanut niitä pysymään mahanahassani kunnolla kiinni - vaikka jo viime kirjoituksessani totesin, että antaa olla, kokeilin edelleen kuitenkin joka kerta, jos ihme sittenkin olisi tapahtunut. Ei tapahtunut, kuppien ja mahani yhteistyö ei vain toiminut.
Voidetta kehotettiin käyttämään vartalon ongelmakohtiin siis kuvan mustille alueille. Minä keskityin erityisesti reisiin, vyötäröön ja alleihin.
Kampanjassa pyydettiin ottamaan mitat käsitellyiltä alueilta ennen ja jälkeen siis ennen kokeilun aloittamista ja kuukauden käytön jälkeen. Minun kohdallani mitat näyttivät kyllä jotain niin uskomatonta, etten tahdo itsekään uskoa (olin varautunut kirjoittamaan, että mitta näytti täsmälleen samaa lukemaa niin ennen kuin jälkeenkin ja keskinyt siihen hyvät perustelutkin: "Uskon siihen, että mikäli tuohon rasvaamiseen olisi lisännyt liikuntaa ja terveellisen ruokavalion, niin muutokset voisivat olla suuremmat, nuo kaikki kun tukevat toisiaan, niin kuin vanhassa mainoksessa sanotaan: "ei yksin Becel...""). Mittanauha todistaa alleista kadonneen 2 cm, reisistä 4 cm ja mahasta 5cm ympärysmitasta.
Ihan tyhjiin kuukauden rasvaus ei siis tosiaankaan mennyt, vaan lisäksi ihossa itsessään on selkeästi havaittavissa muutoksia. Se on kimmoisampi ja vähemmän röllykkämäinen siis iso osa appelsiinimuutoksista on häipynyt ja iho näyttää normaalimmalta. Huomasin myös parina kylmänä aamuna, kun lähdin liikkeelle hiukan turhan kevyissä vaatteissa, että reidet eivät enää palelleet samalla tavoin kuin joskus ennen. Sehän on selvä merkki parantuneesta verenkierrosta kudoksessa.
Testailupullo oli kooltaan sen verran reippaankokoinen, että siitä riittää vielä käyttöön testijakson jälkeenkin.
Lisätietoa tuotteesta täältä, KLIK.
Testausaikahan oli noin kuukausi ja sinä aikana voidetta käytettiin joka päivä, joka toinen päivä hierontakupeilla tehostettuna ja joka toinen päivä ilman, kuten aiemmin täällä kerroin. Vaikka hoito- ja käyttökokemuksen kasvaessa tulikin paremmaksi hierontakuppien käyttäjäksi, en silti saanut niitä pysymään mahanahassani kunnolla kiinni - vaikka jo viime kirjoituksessani totesin, että antaa olla, kokeilin edelleen kuitenkin joka kerta, jos ihme sittenkin olisi tapahtunut. Ei tapahtunut, kuppien ja mahani yhteistyö ei vain toiminut.
Voidetta kehotettiin käyttämään vartalon ongelmakohtiin siis kuvan mustille alueille. Minä keskityin erityisesti reisiin, vyötäröön ja alleihin.
Kampanjassa pyydettiin ottamaan mitat käsitellyiltä alueilta ennen ja jälkeen siis ennen kokeilun aloittamista ja kuukauden käytön jälkeen. Minun kohdallani mitat näyttivät kyllä jotain niin uskomatonta, etten tahdo itsekään uskoa (olin varautunut kirjoittamaan, että mitta näytti täsmälleen samaa lukemaa niin ennen kuin jälkeenkin ja keskinyt siihen hyvät perustelutkin: "Uskon siihen, että mikäli tuohon rasvaamiseen olisi lisännyt liikuntaa ja terveellisen ruokavalion, niin muutokset voisivat olla suuremmat, nuo kaikki kun tukevat toisiaan, niin kuin vanhassa mainoksessa sanotaan: "ei yksin Becel...""). Mittanauha todistaa alleista kadonneen 2 cm, reisistä 4 cm ja mahasta 5cm ympärysmitasta.
Ihan tyhjiin kuukauden rasvaus ei siis tosiaankaan mennyt, vaan lisäksi ihossa itsessään on selkeästi havaittavissa muutoksia. Se on kimmoisampi ja vähemmän röllykkämäinen siis iso osa appelsiinimuutoksista on häipynyt ja iho näyttää normaalimmalta. Huomasin myös parina kylmänä aamuna, kun lähdin liikkeelle hiukan turhan kevyissä vaatteissa, että reidet eivät enää palelleet samalla tavoin kuin joskus ennen. Sehän on selvä merkki parantuneesta verenkierrosta kudoksessa.
Testailupullo oli kooltaan sen verran reippaankokoinen, että siitä riittää vielä käyttöön testijakson jälkeenkin.
Lisätietoa tuotteesta täältä, KLIK.
torstai 8. toukokuuta 2014
Edit- täti kyläilee
Vaikka maineeni nuukailijana ja pihinä lienee jo lopullisesti menetetty, en sitten kehdannut enää tehdä yhtä "shoppailin vähän lisää"-postausta, vaan lisäilin sujuvasti tämän päiväiset ostokseni jatkoksi eiliselle tekstille. Ikään kuin ne sinne vähän paremmin naamioituisivat.
Edit-täti siis lisäili vähän tekstiä ja pari kuvaa eiliselle - ihan vaan korvisten ja hengettömien verran.
Edit-täti siis lisäili vähän tekstiä ja pari kuvaa eiliselle - ihan vaan korvisten ja hengettömien verran.
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Ostoskierteessä
Olen pahemman luokan ostoskierteessä, olen ollut jo hyvän aikaa. Kotipsykologini Ievuskainen väitti sen johtuvan siitä, että painan töitä hullun kiilto silmissä välillä yötä päivää ja sitten palkitsen itseäni tavaralla - ehkä se on näin tai sitten olen vain onnistunut kehittämään pidempiaikaisesti päälle jääneen tavarahimon.
Oli syy mikä tahansa, on meille taas viime aikoina tupsahdellut paketteja sieltä ja täältä, ihan kaikki eivät sentään ole ebaysta peräisin.
Viimeaikojen tavarakertymää edustavat mm. Uno-kortit, jotka voitin arpajaisissa. Kuvassa niiden kaverina ebaysta vihdoin ja viimein ostamani kenkäklipsien pohjat. Niitä on tuossa 100 kappaletta ja ihan kaikkia ei ole tarkoitus jättää itselle, vaan osaa voisin kaupata vaikka huuto.netissä.
Ebaysta peräisin ovat myös massiivinen munkkivalkki, johon rakastuin heti kättelyssä (kerrankin vempain, joka on riittävän iso minun hiuksilleni - useampi kuin yksi hiusjuttu on mennyt poistoon sen takia, että hiukseni eivät ole mahtuneet siihen tarkoitetulla tavalla) ja kimaltavat klipsit ketjulla. Nuo ketjutetut klipsit ovat hiuskoriste, jonka voi kiertää juuri tuollaisella valkilla tehdyn nutturan ympärille. Se toinen puoli minusta haaveilee vielä kahdesta samanlaisesta klipsiparista, joista voisin lyhentää ketjuja ja koristella niillä kengät.
Kosmetiikkanäytteet ovat ilmaistavaraa, jota en näköjään osaa vastustaa. Yritän perustella näiden vastaanottamista sillä, että minä kuitenkin ihan varmasti käytän nuo. Olen tosiaan viime aikoina verottanut normaalia enemmän kosmetiikkanäyteboxiani ja aion jatkaa samalla linjalla.
Näitä poposia ei kylläkään ole ostettu, vaan sain ne lahjaksi mammaltani. Hän oli ostanut ne joskus itselleen ja totesi nyt, etteivät ne enää olleetkaan sopivat. Kun kengät olivat minulle sopivat, niin sain ne. Eipä tarvitse hetkeen ostaa uusia työkenkiä, kun nämä ovat jo kolmannet uudet tälle vuodelle. Minulla taitaa kohta olla työkenkiä eläkepäiviin asti valmiina.
Pari muutakin hankintaa tuli tehtyä. Arkikorvikset kustansivat 13 euroa ja ovat kullattua hopeaa. Kyllästyin niiden hankkimieni helmikorvisten takaosien alituiseen katoiluun ja palasin takaisin renkaisiin. Valitsin halvat siksi, ettei harmittaisi niin paljon mikäli katoavat.
Lisäksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin laatikollisen hengettömiä. Minulla ei ollut kuin kymmenkunta kunnollista isoa hengetöntä ja loput sellaisia epämääräisiä rimpuloita tavallisesta kaupasta ostettuja. Nämä uudet hain kampaamotukusta ja ero on merkittävä. Noita on nyt sitten kyllä niin paljon, että riittävä lopuksi elämää - arvioiden ehkä 1000 kappaleen rasia maksoi vajaat 12 euroa. Kuvassa mallina yksi noista isoista hengettömistäni.
Oli syy mikä tahansa, on meille taas viime aikoina tupsahdellut paketteja sieltä ja täältä, ihan kaikki eivät sentään ole ebaysta peräisin.
Viimeaikojen tavarakertymää edustavat mm. Uno-kortit, jotka voitin arpajaisissa. Kuvassa niiden kaverina ebaysta vihdoin ja viimein ostamani kenkäklipsien pohjat. Niitä on tuossa 100 kappaletta ja ihan kaikkia ei ole tarkoitus jättää itselle, vaan osaa voisin kaupata vaikka huuto.netissä.
Ebaysta peräisin ovat myös massiivinen munkkivalkki, johon rakastuin heti kättelyssä (kerrankin vempain, joka on riittävän iso minun hiuksilleni - useampi kuin yksi hiusjuttu on mennyt poistoon sen takia, että hiukseni eivät ole mahtuneet siihen tarkoitetulla tavalla) ja kimaltavat klipsit ketjulla. Nuo ketjutetut klipsit ovat hiuskoriste, jonka voi kiertää juuri tuollaisella valkilla tehdyn nutturan ympärille. Se toinen puoli minusta haaveilee vielä kahdesta samanlaisesta klipsiparista, joista voisin lyhentää ketjuja ja koristella niillä kengät.
Kosmetiikkanäytteet ovat ilmaistavaraa, jota en näköjään osaa vastustaa. Yritän perustella näiden vastaanottamista sillä, että minä kuitenkin ihan varmasti käytän nuo. Olen tosiaan viime aikoina verottanut normaalia enemmän kosmetiikkanäyteboxiani ja aion jatkaa samalla linjalla.
Näitä poposia ei kylläkään ole ostettu, vaan sain ne lahjaksi mammaltani. Hän oli ostanut ne joskus itselleen ja totesi nyt, etteivät ne enää olleetkaan sopivat. Kun kengät olivat minulle sopivat, niin sain ne. Eipä tarvitse hetkeen ostaa uusia työkenkiä, kun nämä ovat jo kolmannet uudet tälle vuodelle. Minulla taitaa kohta olla työkenkiä eläkepäiviin asti valmiina.
Pari muutakin hankintaa tuli tehtyä. Arkikorvikset kustansivat 13 euroa ja ovat kullattua hopeaa. Kyllästyin niiden hankkimieni helmikorvisten takaosien alituiseen katoiluun ja palasin takaisin renkaisiin. Valitsin halvat siksi, ettei harmittaisi niin paljon mikäli katoavat.
Lisäksi toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin laatikollisen hengettömiä. Minulla ei ollut kuin kymmenkunta kunnollista isoa hengetöntä ja loput sellaisia epämääräisiä rimpuloita tavallisesta kaupasta ostettuja. Nämä uudet hain kampaamotukusta ja ero on merkittävä. Noita on nyt sitten kyllä niin paljon, että riittävä lopuksi elämää - arvioiden ehkä 1000 kappaleen rasia maksoi vajaat 12 euroa. Kuvassa mallina yksi noista isoista hengettömistäni.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Kyllä kannatti luottaa
Aiemmin kirjoittelin siitä, miten jännitin sitä saapuuko huuto.netistä hankkimani "aarre" perille. Kyllä saapui ja kyseinen myyjä palautti luottoni ihmisiin - se epäonnistuminen Kaunotar ja Hirviö- DVD:n kaupan suhteen kun painaa mielessä edelleen.
Aarteeni tosiaan tupsahti postiluukusta tiistaina eli myyjä oli postittanut sen heti maanantaina. Niin tämä aarre oli siis se paljon puhumani Kalevala Korun joulukoriste 2006, Idän tähti. Tässä se vielä kertaalleen kuvattuna meillä kotona. Olenkohan mitään tavaraa fiilistellyt ja hehkutellut niin paljon kuin tätä hankintaani.
Tässä on yhtä vaille koko sarja eli Kalevala Korun joulukoristeet 2006-2013. Hakusessa siis edelleen se kaikkein ensimmäinen koriste vuodelta 2005.
Aarteeni tosiaan tupsahti postiluukusta tiistaina eli myyjä oli postittanut sen heti maanantaina. Niin tämä aarre oli siis se paljon puhumani Kalevala Korun joulukoriste 2006, Idän tähti. Tässä se vielä kertaalleen kuvattuna meillä kotona. Olenkohan mitään tavaraa fiilistellyt ja hehkutellut niin paljon kuin tätä hankintaani.
Tässä on yhtä vaille koko sarja eli Kalevala Korun joulukoristeet 2006-2013. Hakusessa siis edelleen se kaikkein ensimmäinen koriste vuodelta 2005.
Tunnisteet:
hankinnat,
joulu,
Kalevala koru
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



