Nyt ei kirjoiteta blogia, nyt siivotaan

Tämä viikonloppu eletään näissä tunnelmissa.

Nyt ei siis kirjoiteta blogia, vaan siivotaan. Syksyinen suursiivous mullistaa taas koko kodin ainakin yhdeksi viikonlopuksi.

Lankapläjäys

Olen taas tehnyt huuto.netistä hankitoja. Tällä kertaa juuri sellaisia hankintoja, joita kannattaa tehdä silloin, kun käsi on kipeä, eikä juuri tykkää kutomisesta tai virkkaamisesta. Olen ostanut lankapaketin, vain vaatimattomat 3 kiloa lankoja.

Kyllä tuossa on työstämistä hetkeksi aikaa, luonnonvalkoista on eniten, ehkä 600-700g, frillahuivilankojakin sen seitsemää sorttia ja muut vielä lisäksi.

Oodi räsymatolle ja sen kutojalle

Miten ihmeessä minulle käykin aina näin? En erityisemmin pidä siivoamisesta, vaan siivoan kotonakin useimmiten sen vuoksi, etten kestä likaisia tai sekaisia paikkoja, en vain voi olla kotonani liassa ja sotkussa. Miksi minä, joka en tosiaan erityisemmin välitä siivoamisesta, päädyn melko usein siivoamaan toisten nurkkia? Niin kävi tänäkin viikonloppuna, kun koti kotona maalla päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa tyhjentämään vanhempieni vinttiä.

Tuonne vintille on ansiokkaasti kerrytetty tavaraa vuosikymmenten ja sukupolvien ajan. Pakko tunnustaa, että olen itsekin omalta osaltani osallistunut tuohon romun hamstraukseen ja niin ovat tehneet edellisetkin sukupolvet, jotka vielä ovat nähneet sen ajan, kun kaikesta oli pulaa, joten kaikki mahdollinen säästettiin - jos sitä vaikka sattuisi tarvitsemaan vielä. Saattoihan sitä ehkä jotain tarvitakin, mutta kyllä paljon tavaraa vain jäi tuonne kenenkään enää muistamatta sen olemassa oloakaan.

Tuolta historiallisten pölyjen peitosta minä sitten löysin kolme räsymaton pätkää. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että minä olin niitä jo kovasti kippaamassa jätesäkkiin, kun äitini ehti väliin ja sanoi, että jos kuitenkin vietäisiin ne pihalle ja katsottaisiin, jos ne voisi vaikka pestä.

Meillä kun on äidin kanssa sellainen monilla muillakin käytössä oleva vanhaa ja kirpputoritavaraa koskeva sääntö, jos vaate, vuodevaate, matto tai mikä tahansa tekstiili kestää pesun ja puhdistuu pilalle menemättä, sitä voi vielä käyttää. Niinpä sitten kippasin matot saaviin likoamaan.

Koska olen äärimmäisen nopea ja näppärä, minulla ei tietenkään ole kuvaa siitä, miltä matot näyttivät ennen kuin ne tuonne saaviin kippasin. No, eipä minulla sen puoleen ole kuvaa myöskään siitä, miltä matot näyttivät sen jälkeen, kun olivat saaneet nauttia mäntysuovasta, juuriharjasta ja painepesurista - maksimivarmistus sille, että hajoavat, jos ovat hajotakseen ja varmasti puhdistuvat.

Kun sitten nostelin noita mattoja kuivumaan, voin vain todeta, että se niiden kutoja oli todellakin ollut taitava nainen. Reunat olivat aivan uskomattoman tasaiset ja värisommittelut sellaiset, että olisin ollut valmis värien puolesta ottamaan vaikka kaikki matot itselleni käyttöön samantien. Kaikkein suurimmassa, joka oli metrin levyinen ja noin parin metrin mittainen, oli yhdistetty punaista ja harmaata villakudetta vaaleanharmaaseen ja pehmeään  lehmuksenvihreään ja taisi joukossa olla hiven sinistäkin. Tunnistin kuitenkin sävyt heti, ne oli soinnutettu isoon ruusuryijyyn, joka kotonani on edelleen seinällä. Tunnistin myöskin kuteiden materiaalin, muut kuin tuo punainen ja harmaa villakude olivat puuvillaa ja ilmiselvästi vihreistä, harmaista ja sinisistä puuvillaisista työvaatteista leikattu. Yhteen harmaaseen villakuteiseen raitaan oli ajanhammas puraissut reiän eli se täytynee korjata ennen kuin matosta on käyttöön. Se on kuitenkin niin kaunis, että sen vaivan aion nähdä.

Lyhyistä pätkistä koottujen puuvillaisten kierrätyskuteiden ongelma näkyi puolestaan pienimmässä matossa, sillä sen loimet olivat aivan ehjät, ja reikä raidassa johtui siitä, että kuteet olivat vanhuuttaan perstoutuneet ja kun olivat lyhyistä pätkistä, joiden vaihto useammassa kerroksessa osui samalle tai lähes samalle kohtaa, niin pääsivät purkautumaan aiheuttaen reiän. Vaikka tämänkin maton värimaailma oli harmaine, vaaleanpunaisine ja taivaansinisine raitoineen kovasti puhutteleva, tulimme silti siihen tulokseen, ettei siihen ehkä kannata nähdä korjaamisen vaivaa. Sen voi laittaa pahimmaksi kurakaudeksi ulkoeteiseen ja heittää sitten likaantumisen jälkeen pois.

Kolmas matto, joka oli enimmäkseen harmaata ja tummaa vähäisin väritehostein oli moitteettomassa kunnossa - kudontajälki tässäkin on niin tasaista ja reunat niin huolellisesti tehdyt, että sen kutoja on tosiaan osannut asiansa.

Matot tosiaan jäivät meille koti kotiin odottamaan korjausta tai käyttöä, mutta ehkä vielä jossain vaiheessa muistasin lähestyä niitä kameran kanssa.

Onnistuisikohan näin

Koska vaatekaappini tuntuu olevan kaikkien poistumien ulottumattomissa, niin onnistuisinkohan pienentämään sen sisältöä edes vähän, jos minun pitäisi poistaa sieltä vain yksi vaate kuukaudessa.

Kaikilla näillä yrityksilläni on ollut paha taipumus epäonnistua, mutta ainahan sitä voi yrittää. Heti alkuun päätin repäistä ihan kolmella vaatteella:

Violetti pusero on matkalla kirpputorikasaan - se on ollut kaapissani pari vuotta, ainakin, enkä ole pitänyt sitä kertaakaan. En ainakaan muista. Se kävi kyllä sovituksella äidilläni, mutta ei ole hänen kokoaan, joten pistetään kirpparille.

Ruudullinen flanellipaita ja sininen tvillipaita ovat hankintoja varmaankin reilun kymmenen vuoden takaa. Silloinen minäni rakasti Timber Jack- tyylisiä ruutupaitoja jättikoossa ja suoritti usein ostoksia miesten osastoilla. Mitä väljempi vaate, sen parempi, jos sen sisällä mahtui pyörimään, niin sitten se vasta ihan superia olikin. Tietenkin noita(kin) tuli hankittua pahan päivän varalle useampia erilaisia, ja tyylin muututtua nuokin jäivät kaappiin odottamaan sitä parempaa päivää ja oikeaa hetkeä. Se oikea hetki tuli nyt, sillä isäni adoptoi nuo enemmän kuin mielellään kun kerran olivat miesten mallia ja hänelle sopivaa kokoa.

Kierrätystä se on tämäkin - ainakin tavallaan.

Meni sitten överiksi

Yleensä Herra Kirjoitus suhtautuu sekalaisiin ja outoihin ideoihini lievästi huvittuneena ja päätään puristellen. Pienen selittelyn ja vakuuttelun jälkeen hänet on kohtuullisen helppo puhua mukaan kokeilemaan sitä, tätä ja tuota, mikäli kyseiset asiat eivät ole mahdottoman kaukana hänen mukavuusalueeltaan.

Nyt kun esittelin hänelle viimeisintä löytöäni, ensireaktio oli kiivas pään puristelu ja seuraavaksi siihen liitettynä äärimmäisen vakuuttavalla äänellä ilmaistu: "ei, ei, ei ja vielä kerran ei". Olin siis ilmeisesti ylittänyt jonkin rajan, vaikka en vielä varsinaisesti ehdottanutkaan mitään, minä vain näytin, mitä netistä löysin.

Tämä viimeisin löytöni oli näet Iltalehden juttusarja, jossa toimittaja pyrkii tulemaan kuukauden toimeen toimeentulotukea vastaavalla summalla.  Ensimmäiset kolme juttusarjassa julkastua tekstiä löydät täältä, täältä ja täältä.

Kaipa rakas puolisoni aavisti, että olisin ehdottanut jotain sen suuntaista, että voisiko tuota kokeilla ja puristeli sen vuoksi noin äärimmäisen innokkaasti päätään. Äärimmäisestä nuukuuskokeilusta on siis luovuttu, mikä on varmaan toisaalta hyvä asia. Enhän minä saa sitä pahuksen tilikirjaakaan täytettyä kuin viikon myöhässä ja pakottamalla, niin miten sitten onnistuisin tuollaisessa haasteessa. Tai ehkä se sitten vaan olisi pakko, kun jättäisi tilille sen määrän rahaa ja toteaisi, että tuolla on tultava toimeen halusit tai et.

Jätämme asian hautumaan ja palaamme siihen mahdollisesti myöhemmin.

Hopotus: Fazer Crisp Pita Bread

Pääsin hopottajien (www.hopottajat.fi) kautta testaamaan Fazerin uutuustuotteita Crisp Pita Breadia.

Tämä Fazer Crisp Pita Bread on uudenlainen naposteluherkku. Fazer Crisp Pita Bread -tuotteet ovat rapean herkullisia pitaleipälastuja. Ne sisältävät 40 % vähemmän rasvaa verrattuna tavallisiin perunalastuihin, koska Fazer Crisp Pita Bread -lastut on paistettu uppopaistamisen sijaan. Pitaleipälastujen rapeaksi paistamiseen käytetään auringonkukkaöljyä.

Fazer Crisp Pita Bread -lastuista löytyy kolme makua: sourcream maustettuna ruohosipulilla, mausteisen kipakka chili ja maukas merisuola & mustapippuri.

Herkulliset Fazer Crisp Pita Bread -lastut sopivat mainiosti naposteluun tai välipalaksi yhdelle pienen pakkauskokonsa ansiosta (40 g).

Sain paketin juuri käsiini, joten tuotteita en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta pussit ovat jotenkin hellyttävän hauskan näköisiä, kun ovat niin pikkuisia tavallisten sipsien jättisäkkien rinnalla. Pussien ulkonäössä on muutenkin jotain yksinkertaisen tyylikästä.

Tuotteita muuten löytyy tavallisista ruokakaupoista joko sipsi- tai näkkileipähyllystä eikä pussin hintakaan päätä huimaa, suositushinta haarukka on 0,99-1,29€ pussi.

Lisää tietoa täältä:
http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Pekoni-kasviskastike

Meillä eletään tällä hetkellä kaapintyhjennyskuukautta, hyvänä aikeena siis syödä kaapeista kaikki kuivatavarajemmat ja pakkasesta lihat ja muut pois, jotta varastoja voi sitten taas täydentää uusilla, tuoreemmilla (marjoja en sentään yritä pakkasesta tyhjentää, sillä sitten talvesta tulisi ankea).  Tästä johtuen erilaisia ruokakokeiluja on nyt sitten viimeaikoina ollut pakko tehdä vähän tavallistakin enemmän sen mukaan mitä kaapeissa on tarjolla, ja sen vuoksi näitä ruokakokeilujen satoja on myös tullut lisäiltyä blogiin tavallista useammin.

Kasvis-pekonikastike

1 pieni kesäkurpitsa
1 iso tomaatti
1-2 dl herneitä (meillä oli tuoreita herneitä, joista nappasin osan tähän)
1 paketti pekonia
mausteiksi yleis/grilli/pihvimaustetta ja chiliä, suolaa

Viipaloidaan pekoni, pilkotaan kesäkurpitsa ja tomaatti pieniksi kappaleiksi, silvotaan herneet, jos käytössä tuoreita herneitä. Paistetaan pekoni pannulla rapeaksi, lisätään pilkotut kasvikset ja herneet, paistetaan kypsiksi. Maustetaan maun mukaan grilli/pihvimausteella, chilillä ja suolalla.

Maistuu sekä riisin että pastan kanssa.


Toinen kokeiluni koski kaapista löytyneitä kuivahtaneita marmeladeja, purkit oli siis avattu ja osa jäänyt käyttämättä. Tutkiskelin purkkien sisältöä ja totesin, että niistä on vesi haihtunut, mutta sokeri ja makuaineet olivat tallella - mitään ihan oikeasti pilaantuvaahan noissa ei ollut, koska sokeri ei pilaannu. Pilkoin marmeladit palasiksi, kippasin ne veteen ja keitin ne uudelleen pehmeiksi - käytin tuota seosta sitten sokerin sijasta maustamaan esim. marjarahkoja. Toimi ihan ok.