Jatkopala liiveihin

Pistin vanhat loppuun kuluneet rintaliivit roskiin, mutta pitihän niistä sentään jotain napata talteen. Tällä kertaa se jotain oli hakaset ja palanen liivien takaosaa. 

Olen jossain kohtaa kaivannut kolmehakasista jatkopalaa rintaliiveille, mutta nuukana en ole malttanut ostaa. Tuostahan sen sai ilmaiseksi. Ompeli vaan palaset yhteen ja valmista oli parissa minuutissa. Ei ehkä kedon kaunein kukka, mutta kuka tällaisen vanhan kurpan liivejä niin tarkkaan katselee.

Huppu

Kuten tuolla aiemmin kirjoitin ostin lankaa serkulleni tulevaa huppua varten. Tietenkin se täytyi laittaa puikoille heti. Mallin serkkuni oli löytänyt Suuri Käsityökerho - lehdestä. 

Testasin mallin ja hyvin piti olla sekä langan että käsialan kuosissa suhteessa malliin. Alku meni hyvin, vaikka alusta asti mietin, että malli on tehty todella hoikkakaulaiselle ihmiselle. Pikkuisen lisäilin silmukoita tuohon takakappaleeseen ihan vaan varmistaakseni, että sinne mahtuu myös hiukset sisälle. 

 

Ohjeen ja mallin "ongelmat" nousivat esiin sillä kohtaa, kun päälaen kavennuksia ja lyhennettyjä kerroksia alettiin tehdä, ne eivät vaan minun käsialallani toimineet, vaan ohimoille jäi jäätävät reiät, jotka oli pakko ommella piiloon. Jos seuraavaa kertaa tulee, niin teen kavennukset ihan oman pään mukaan, jotta saan ne menemään nätimmin. Myös huppua kiertävän resorin teen seuraavalla kerralla puolet pidemmäksi tai muotoilen sitä enemmän kasvojen mukaan.

 

Pistin hupun päähäni ja lähetin serkulle valokuvat (joita en todellakaan laita tänne). Kuulemma kelpaa. Hyvä niin. Väri on kyllä todella kaunis. 

Painoa hupulla  63g. Lankaa käytetty vuoden alusta 271g.

Säästösoppaa

Kun kerran päätin pitää kaapin tyhjennys kuukautta, kuuluu siihen olennaisena osana myös jättikattilallinen linssikeittoa. Tapanani on upottaa linssikeittoon suunnilleen kaikki mahdolliset kasvikset, mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyy. Samoin tapanani on keittää kyseistä keittoa mahtavan suuri kattilallinen, jonka jaan valmiiksi annoksiin eväitä varten. Sitten on helppo napata mukaan purkillinen keittoa ja voileipä lounaaksi. 

Tähän nimenomainseen versioon otin pakastimesta lanttua, kesäkurpitsaa ja kidneypapuja, jääkaapista porkkanaa, paprikaa ja inkivääriä sekä ruokakomerosta tomaattimurskaa, kookosmaitoa, linssejä, kasvislientä ja mausteita. 

Kuvassa kattilassa vasta osa aineista ja keittyminen alussa. Keitin kaikki muut aineet ja soseutin, sitten vasta lisäsin kidney pavut. Kaikkiaan tuosta kattilallisesta tuli 9 eväsrasiallista. 

Valmis keitto näyttää aika erilaiselta kuin aloitus. Soseutin, koska niin siitä tulee "tykympää" syötävää.

Lankaostoksia

Suuresta vannomisestani huolimatta päädyin kuitenkin ostamaan lankaa. Tokikaan langat eivät tule minulle itselleni, vaan neulon niistä serkulleni hupun, jota hän pyysi. Meidän YYA sopimuksellamme olen saanut häneltä esimerkiksi nuo tarvitsemani kukkaruukut, joten yksi neulehuppu lahjoituksena on pieni asia. Lisäksi tiedän, että olen itse saamassa hänen ompelupajaltaan jonkin yllätyksen. 

Ostin siis kaksi kerää serkkuni valitsemaa lankaa Dropsin Soft Tweediä hänen valitsemassaan värissä.

Alkuperäinen toive oli sama lanka guacamole- sävyssä, mutta nähtyään sen serkkuni totesi sen olevan kuin hernekeittoa ja päätyi sitten tähän Cherry sorbet- väriin. 

Ohjeen mukaan lankaa menee 80g, joten uskoisin tämän riittävän.

Pitkällisen harkinnan jälkeen en kirjaa tätä sen paremmin saapuneisiin kuin poistuneisiinkaan, koska se on meillä vain käymässä. Olkoot nämä vuoden ainoat lankaostokset.

Taas on parsittu

Serkkuni vinkkasi, että hänen miehensä sukissa on reikä. Hetken perästä tuli viesti, että niin on itse asiassa hänenkin sukissaan. Ymmärsin vinkin ja lupasin parsia. 

Serkkuni vihreät sukat ovat hänen tätinsä käsialaa, mutta kuten olen todennut, parsin kaikki sukat, joiden parsimista minulta toivotaan. Näissä tapauksissa on hankalaa se, että vastaavaa lankaa ei tietenkään ole, joten jouduin käyttämään lähintä soveliasta. 

Serkun miehen sukat ovat puolestaan eläneet monta elämää. Olen alunperin kutonut ne isälleni, korjannut ne hänelle ja sen jälkeen korjannut ne serkkuni miehelle ja parsinutkin ne jo kertaalleen. Jälleen kerran ne tulivat palautettua käyttöön. Huomaa, että ne ovat vuosien saatossa kuluneet ja ohentuneet paljon. Jopa niin paljon, että mietin vakavasti kannattaako niitä enää terittää sitten kun ne on vielä pariin kertaa parsittu ja tulevat käyttöikänsä päähän.

Muovikassittomuus

Selailin vanhoja blogipostauksia, sillä minusta on toisaalta hauska ja toisaalta turhauttavaa katsoa, miten paljon samoja asioita toistan vuodesta toiseen. Toisaalta on myös mahtava huomata, että joissakin asioissa on onnistuttu ja niistä on tullut tapa ja tottumus. Niistä on tullut siis sellaisia asioita, joita ei edes tarkemmin ajattele, vaan toimii automaattisesti tietyllä tavalla. Yksi näistä asioista on vuonna 2017 käyttöön ottamamme muovikassittomuus tai siis paremminkin muovikassien ostamatta jättäminen. 

Nykyään meillä on lähes poikkeuksetta jokaisella kauppareisulla mukana oma kestokassi tai useampia. Herra Kirjoituksella on aina takkinsa taskussa kangaskassi, samoin minulla työrepussa eli jos joutuu yllättäen matkalla poikkeamaan kaupassa, on mukana myös kassi, mihin ostokset laittaa. Menossa on siis kahdeksas vuosi, jolloin muoviset kauppakassit jätetään ostamatta.

Olin jossain kohtaa varma, että meille tulee ongelmia, kun muovikassit loppuvat ja että ne loppuvat nopeasti siis tuon ensimmäisen vuoden aikana. Yllättävän pitkälle ne ovat riittäneet, sillä roskiskaapin lisäksi niitä löytyi myös vintistä ja autotallista - osa hakemistani Roskalava-ryhmän tavaroista on ollut pakattuna muovikasseihin, joten sieltäkin on tullut lisää. Lisäksi maalta löytyi melkoinen varasto säästettyjä muovikasseja ja niiden lisäksi vintin uudelleen järjestelyssä on vapautunut lisää kasseja. Tietenkin käytämme kaikki mahdolliset pussit roskapusseina varsinaisia muovikasseja säästäen. Roskapusseina käytetään esimerkiksi kaikki wc-paperipussit ja muut vastaavat pakkaukset, isot leipäpussit ja hätätilassa myös hedelmäpussit. Kyllä, tässä kohtaa joudun tunnustamaan, että siitä huolimatta, että minulla on lukuisia kestohedelmäpusseja, ostan hedelmät useimmiten joko kokonaan ilman pakkausta tai sitten muovisessa hedelmäpussissa. Nämä pussit ovat sellaisia, että käytän niitä useampaan kertaan ensin eväspusseina ja sitten kun ne alkavat olla tuossa hommassa loppuunkäytettyjä, palvelevat ne vielä viimeisen kerran roskapusseina.

Toki vuosien varrella on joitakin kasseja tullut ostettuakin, mutta kyllä se äärimmäisen harvinaista on ollut. Tässä kohtaa voi siis todeta, että yllättävästi niitä muovikasseja vaan on jemmassa ja jostain niitä kertyy lisää, kun tähän asti niitä on riittänyt hyvin sekä roskapusseiksi että pakkauksiin. Myönnän, että jossain vaiheessa oli aika, jolloin pakkasin kaikki meiltä poistoon lähtevät tavarat joko paperikasseihin tai hedelmäpusseihin, kun tavallisia muovipusseja ei vaan ollut. Itse asiassa tuo sama tilanne taitaa olla nytkin eli jemassa on vain muutama todella iso muovikassi ja sitten näitä sekalaisia roskapusseiksi tarkoitettuja pussukoita. 

Vakaasti uskon kuitenkin, että niillä selvitään myös tämä vuosi - todennäköisesti myös seuraava ja sitä seuraava.

Aika mennä

Sain synttärilahjaksi liki kuusi vuotta sitten kukkakimpun, jonka esittelin täällä, ja jota olen tähän asti säästänyt. Nyt päätin, että kimpun on aika mennä, koska se oli alkanut tiputtaa lehtiä ja siihen oli kertynyt kasa kaupalla pölyä, jota ei saa kunnolla puhdistettua. 

Kimppua purkaessani otin talteen pitsit ja langat, mietin hetken otanko talteen myös rautalankaverkon, mutta loppujen lopuksi heitin sen metallikeräykseen. 

Kiitos näistä vuosista, ilahdutit valtavasti.