Ostoslista 2014

On viisainta tehdä valmiiksi hankitalistaa taas tällekin vuodelle, jotta sillä hetkellä kun ostosmania oikein vaivaa, on joku paikka josta voi katsoa järkevää ostettavaa. Listalle kokoan suurimman osan tarpeellisuuksia, mutta myös jokusen tarpeettoman

-  hiuspinnejä lyhyitä
-  hengettömiä
-  kullanvärinen glitterhiuspanta
-  ponnareita

-  punaiset ballerinat matta
-  punaiset ballerinat kiiltävä
-  punainen laukku

- kengänkoristepohjia (etsy, kts. sisäinen villapaita tai nelliina)

- helmikorvikset, vanhanaikaiset, litteät


täydennettävät kokoelmat

- Disney klassikot, joista puuttuu,
   * 30 Kaunotar ja Hirviö
   * 51 Räyhä-Ralf
   * 52 Frozen - huurteinen seikkailu
   * numeroimaton Maija Poppanen

- Vuoden pelit
   * aikuisten peli 2014
   * perhepeli 2014

- Kalevala korun joulukoristeet
   * 2005 Juhlayö
   * 2006 Idän tähti
   * 2009 Revontuli

- Kunnas-kirjat
   * Koiramäen laulukirja
   * Seikkailijan laulukirja
   * Tassulan iloinen keittokirja
   * Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus 
   * Joulupukin laulukirja 
   * Kuvasanakirja suomi-ruotsi
   * Herra Hakkarainen harrastaa


Mitä ei osteta:
- kynsilakka
- huulipuna
- poskipuna
- suihkugeelit

Kun vuoden 11. kuukausi on lopussa, on syytä tutkailla, miten on vuoden ostoslistan kanssa käynyt. Alkuvuodesta laadin listan siitä, mitä saa ostaa ja mitä ei. Kun olen hankintoja tehnyt, niin olen yliviivannut hankitut tavarat - joulukuulle jäi oikeastaan vain kaksi tavaraa. Nekin molemmat ovat sellaisia, että oletan niiden olevan tulossa joululahjaksi (ainakin toinen on, sen tiedän varmasti).

En myöskään ole ostanut noita kiellettyjen listalla olevia tuotteita eli yhtään uutta huulipunaa taikka poskipunaa en ole ostanut. Pitänee tehdä ensi vuodeksikin vastaava lista ja harkita tarkkaan, mitä hankkii ja mitä ei.

Edessä vauhdikas joulukuu

Takana on ensimmäinen viikko sairasloman jälkeistä työelämää ja edessä kiihtyvällä tavalla lisääntyvä työmäärä. Esimerkiksi ensi viikon työtuntisaldoksi napsahtaa mukavat 69 tuntia. Mikäli siis blogi ei juuri päivity, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kirjoittaja on niin ahkerasti työn touhussa, ettei sitä ehdi kirjoittaa.

Kirjoittamisen sijaan keskityn pohtimaan jo tulevaa - alkavaa uutta kuuta ja pian alkavaa uutta vuotta isoine muutoksineen. Niiden merkeissä palaan varmaan vielä pohtimaan moneen kertaan näitä syntyjä syviä.

Joulukuun jälkeen myös tammikuun alku näyttäisi olevan melkoista lentoa, joten uusi vuosi saa ainakin vauhdikkaan alun. Toivottavasti ei kuitenkaan liian vauhdikasta, vaan sellaisen mukavan reipastahtisen.

Jälleen se aika vuodesta ja joulukuun nuukailuvinkki

On jälleen kerran se aika vuodesta, jolloin pitäisi olla upeimmillaan, kiiltää ja kimaltaa ja näyttää hyvältä eli pikkujoulusesonki tietenkin. Koin jonkinasteisen pukeutumiskriisin tänään, aikaa pikkujoulujen alkuun oli kaksi tuntia ja naama maaliton, hiukset kieltäytyivät asettumasta mihinkään suuntaan eikä minulla ollut harmainta haisuakaan, mitä laittaisin päälleni kyseisiin bileisiin. Kerrassaan ihana olotila! Melkein jo päästin suustani sen ikinaisellisen "minulla ei ole mitään päälle pantavaa"- lausanhduksen, jota olen luvannut olla käyttämättä.

Oman vaatekaapin  kaivelu kuitenkin pelasti taas tilanteen ja nosti päivänvaloon pari sellaistakin vaatekappaletta, joiden olemassa olosta minulla ei ollut enää mitään hajua. Se haju on varmaan silloin ollut, kun vaatteet ovat kaappiin muuttaneet, mutta olen ne jotenkin onnistunut unohtamaan. Kumpikaan näistä "ylläreistä" ei kuitenkaan varsinaisesti auttanut illan pukeutumisongelmaan, mutta toimivat toivottavasti ratkaisuna tulevaisuudessa vastaavien ongelmien ilmentyessä.

Tämän vuotinen ratkaisu oli itse asiassa lähes täydellinen toisinto parin vuoden takaisesta. Olisi ehkä kannattanut vilkaista blogia ennen kriiseilyä. Housut korvasin toisilla, hiukan kapeampilahkeisilla ja kengätkin olivat tällä kertaa mustat, yläosana kuitenkin tuo moneen kertaan juhlinut toppi ja puna-mustakameleonttijakku. Montakohan kertaa kehtaan vielä pukeutua noihin ennen kuin työkaverit alkavat vinkkailla, että taasko nuo samat vaatteet. Tosin väittäisin kyllä, että tuskin sitä kukaan muistaa, kun en itsekään muistanut, mitä minulla pari vuotta sitten oli pikkujouluissa oli päälläni.

Joulukuun nuukailuvinkki liittyy siihen, että meidän piti vielä kyseisiin juhliin myös paketti. Minulla oli sen verran kiirettä, etten mitenkään ehtinyt kaupunkiin hakemaan mitään lahjaa, vaikka olinkin valmiiksi miettinyt, mitä ostaisin. Onnekseni satuin lukeaan Jennin arkijärkeä ja kuuntelemaan työkavereitani ja tulinkin siihen tulokseen, etten edes yritä hankkia mitään uutta. Jenni kun neuvoo antamaan lahjaksi tavaroita, jotka katoavat tyhjiin. Olin niin paljon tylsä, että pistin kiertoon "uutta" tavaraa eli laadukasta suklaata, jonka sain vain muutama päivä aikaisemmin, mutta josta en erityisemmin pidä ja kynttilän, jonka sain viime jouluna. En juuri koskaan polta kynttilöitä, joten tämä hienon liikkeen isohko kynttilä päätyi toivottavasti kotiin, jossa sitä arvostetaan ja käytetään. En mitenkään suostu uskomaan, että kynttilä vanhenisi vuodessa käyttökelvottomaksi,varsinkin, kun se on ollut kaapissa piilossa sekä auringolta että kaikelta muulta vahingoittavalta. Kuulin ainakin yhden työkaverini syyllistyneen samaan eli kierrättäneen saamansa arpavoiton eteenpäin, koska hänellä ei ollut sille käyttöä. Niin se nuukailuvinkki; tällaisissa tilanteissa kannattaa katsoa omat nurkat ennen kuin ryntää kauppaan ostamaan uutta. Useimmilta löytyy joku tällaiseen tarkoitukseen sopiva itselle ylimääräinen juttu. Enkä siis kehota pistämään lahjapakettiin mitään roskiskamaa, vaan uutta tai uudenveroista ja aiheeseen sopivaa kuten vaikka joku nätti tuikkukuppi kynttilöineen, servettipakkaus, teepaketti tai suklaata (näissä tietenkin edellytyksenä se, että käyttöaikaa pitää olla jäljellä).

Kriiseilystä huolimatta ilta oli mukava, seura oli loistavaa, ruoka mitä mainiointa ja ohjelma onnistunutta. Omassa paketissani kannoin kotiin suklaata, joka tuli sitten samantien tuhottua pois.

Selviämisminimin ongelmat

Kierrellessäni pari päivää sitten kaupoissa ja kaupungilla löysin kaksi ongelmakohtaa tuosta selviämisminimilaskelmastani. Ensimmäiseksi siinä on selkeästi väliaikaisuuden leima, tietyt olemassa olevat varastot kyllä kestävät jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa ollaan tosiaan siinä tilanteessa, että vanhoja varastoja ei ole ja jotain korvaavaa olisi pakko hankkia tilalle - se kaataa korttitalon, koska sille ei ole budjetoitu rahaa. Minun laskelmissani tällaisia ovat esimerkiksi vaateet. Samoin korttitalon kaataa jonkin lähes välttämättömän kodintarvikkeen tai -koneen rikkoutuminen. On tietenkin olemassa aina se mahdollisuus, että puuttuvaa tuotetta voisi kerjätä esimerkiksi naamakirjan annetaan - ryhmien kautta käytettynä, mutta se luultavasti on kuitenkin se ehdottomasti viimeinen vaihtoehto, sillä kuka oikeasti haluaa pyytää vähän käytettyjä sukkia tai alushousuja itselleen käyttöön. Mikäli siis olisi kyse loppuelämän minimistä, pitäisi varmasti vaatteisiinkin jokunen kolikko budjetoida ja mikäli mahdollista, niin edes kymppi kuussa hätävararahastoon.

Toinen ongelma on siinä, että tuo minimi on todellakin minimi, siihen ei ole laskettu kolikkoakaan esimerkiksi parturikäynteihin, jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ehkä kerran pari vuoteen sitä mielellään parturissa kävisi, vaikka väliajat siistisikin kutrinsa itse kynsisaksilla leikkaamalla. Samoin esimerkiksi hiusvärin ostaminen louhaisee melkoisen loven kuukauden budjettiin, kampaajavärjäyksestä ei voisi edes unelmoida. Voihan sitä tietenkin ajatella, että silloin ei tarvitse välttämättä liikkua niin paljon ihmisten ilmoilla eikä näyttää kovin siistiltä, kun on minimillä elämässä. En kuitenkaan lähtisi tähän, sillä huoliteltu ulkonäkö piristää harmaanakin päivänä.

Mikä vielä merkityksellisempää, niin varmasti jokainen on jossain vaiheessa vuotta tilanteessa, että pitäisi muistaa jotakuta toista jotenkin. Jos ei muuten niin jouluna ja läheisten syntymäpäivänä ainakin. Joitakin lahjoja onnistuu toki toteuttamaan nollabudjetilla, mutta ei läheskään kaikkia, joten ehkä siihenkin olisi pitänyt miettiä joku kompromissi. Tokihan, jos tilanne on niin tiukka, että sillä minimillä on pakko pärjätä, niin sitten on keksittävä esimerkiksi lenkkiseura-, siivoustalkoot- tai lastenhoitoapulahjakortteja annettaviksi. Pahimpia ovat työpaikan keräykset, joihin oletetaan kaikkien osallistuvan ilman kyselyitä, meillä ainakin summat ovat kymmeniä euroja vuodessa jokaiselta, toki moneen keräyskohteeseen, mutta kuitenkin. Jos ei ole töissä, niin ei ole työpaikan keräyksiäkään, mutta jotain kaveripiirin juttuja voisi hyvinkin olla.

Olen ilmeisesti liian hyvälle tottunut, kun huomaan monta tällaista pientä juttua, jotka pitäisi huomioida tuossa minimissä. Jos kuitenkin pitäisi karsia, niin pakkohan sitä sitten olisi karsia juuri noista "turhuuksista" eli parturikäynneistä ja muiden lahjoista. Vastaavasti voisi sitten helpottaa sitä omaa budjettiaan pyytämällä lahjaksi jotain sellaista, joka helpottaa omaa elämää. Olen kyllin brutaali, että voisin pyytää lahjaksi esimerkikisi pesupulveria, jättisäkin wc-paperia taikka parturilahjakortin, jos joku välttämättä haluaisi minua lahjoa.

Hopotus: Bepanthen Anti-Scar loppuraportti

Nyt on sitten parin kuukauden verran rasvaamalla ja pallohieronnalla koetettu saada arpia kadoksiin. Käytössä on ollut Hopottajien kautta testiin saamani Bepanthen Anti-Scar arpigeeli, josta olen jo aiemmin kirjoittanut täällä ja täällä.

Kahden kuukauden aikana olen siis rasvannut kolmea paikkaa, vuoden vanhaa ranteen leikkausarpea, vielä vanhempaa säären arpea ja sitten tätä uutta reilun kuukauden ikäistä leikkausarpea. Kahta ensiksi mainittua olen hoidellut hierontapallolla ennen geelin levittämistä ja tätä tuoreinta tulokasta pelkästään geelillä.

Toivoin tietenkin heti kampanjan alussa että arvista tulisi mahdollisimman näkymättömiä, sillä en allekirjoita sitä vanhaa luritusta, jossa sanotaan, että "tässä naamassa arpikin kaunistus olisi".  Kaksi kertaa päivässä siis hieroin ja rasvasin, uskollisesti. Mitäpä sitten tapahtui?

Jos edetään ikäjärjestyksessä, niin vanhin oli tuo säären arpi, joka periaatteessa oli jopa liian vanha tähän kampanjaan (arpien piti olla muistaakseni alta 2 vuotta vanhoja), mutta johon halusin tuotetta kokeilla. Kokeilun halun synnytti yksinkertaisesti ajatus, että pahempaan suuntaan ei voida mennä, vaikka parannusta ei tapahtuisikaan. Tämän suhteen odotukset olivat siis luokassa nolla - ei tapahdu mitään jo ihan sillä perusteella, että vanha arpikudos on muuttumaton ja sen kadottaa vain kirurgin veitsi. Varsin hämmästyneenä siis seurasin, miten viikkojen kuluessa kutina väheni, arpi laskeutui matalammaksi ja jotenkin kuihtui - aikaisemmin noin puolitoista senttiä halkaisijaltaan olleesta arvesta on jäljellä noin senttinen kohtuullisen hyvin muuhun ihoon maastoutuva rengas.

Sitten se toinen leikkausarpi eli rannekanavaleikkausella noin vuosi sitten aikaan saatu jälki. Tässä kuvat puhukoot puolestaan, vaikka erilaiset valaistusolosuhteet varmaankin vaikuttavat kuvien laatuun. Minusta kuitenkin ensimmäisessä kuvassa näkyy arpea koko matkalla kämmenestä ranteeseen, jälkimmäisessä taas on aavistus jotain vaalea tuolla rannealueella. Tässä arvessa ehdottomasti parasta oli sen häviämisen lisäksi myös kiristyksen häipyminen - arpi ei tunnu kiristävältä ja liikettä rajoittavalta.

Kolmannesta arvesta ei ole kuvallista materiaalia, onhan se tässä vajaan parin kuukauden aikana muotoutunut leikkaushaavasta arveksi. Paranemisprosessi on hyvässä käynnissä ja rasvaus tietenkin jatkuu ainakin niin kauan kuin Anti-Scar-pulloissa geeliä riittää. On muuten todella riittoisa aine - olen tämän parin kuukauden ajan käyttänyt vain yhtä pulloa ja siitä on vieläkin ehkä kolmannes jäljellä. Käytännössä siis pisara geeliä on riittänyt hyvin yhdelle arvelle.

Lisätietoja tuotteesta täällä.

Lahjamateriaalihankinnat

Kuukauden päästä olevan joulun lisäksi meille on jossain vaiheessa tulossa kutsu tupareihin. Tänä vuonna ajattelin vihdoin ja viimein toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelmani sytykeruusuista. Ne kun ovat sellaisia, että niistä ei juuri jää jätettä vaivoiksi, jos ne käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Sytykesipsejä varten tein jo alustavia valmisteluja. Sytykeruusujakin väänsin muutaman ihan harjoituksen vuoksi. Toimiakseen molemmat tarvitsevat vielä steariinikasteen, joten sitä varten piti hankkia steariinia ja kynttiläväriä. "Ilmaisten" lahjojen hinta pompsahtikin sitten kiitettävästi, sillä kynttiläväri maksoi yli 4€ ja steariini 7,50€ kilo. Minulla olisi ollut kynttilänpätkiä jemmassa eli olisin selvinnyt pelkällä värillä, jos olisin päässyt noihin kynttilöihini käsiksi. Jemmasin ne tietenkin askarteluhuoneeseen, joka muuttui romuvarastoksi putkiremontin myötä, niin etten saa niitä tuolta käyttöön. Sama ongelma sinne varastoimieni kananmunakennojen suhteen, mutta onneksi äidillä oli varastoja, joita sain käyttää.

Tuparilahjaksi on tarkoitus värkätä pöllöpiiloja kaksin kappalein. Valitettavasti varastoistamme ei löytynyt sopivaa kangasta, joten se oli pakko hakea kaupasta. Hintaa tukevalle


päälliskankaalle ja silitettävälle tukikankaalle kertyi n. 24€. Tuosta määrästä tulee kaksi isompaa ja yksi pienempi pöllö. Hetken harkittuani päädyin kuitenkin siihen, että taidan tukikankaan sijaan vuorittaa pöllöt tukevammalla farkulla taikka puuvillasametilla, ne sekä vetoketjut ovat kierrätysmateriaalia. Pöllöjen silmät päätin tehdä myös kierrätysmateriaalista, joista ei vielä ole kuvaa. Toiselle pöllölle on tarkoitus tehdä vaaleanvihreät ja toiselle taivaansiniset silmät. Nämä on tarkoitus antaa perheen juniorille.

Lisäksi hankin vielä suloisen sydämen, koska mielestäni sen viesti on juuri se, mitä haluan uuteen kotiin toivottaa: rakkautta ja unelmia. Vanhemmat saavat sydämen lisäksi jotain hemmottelua, mahdollisesti lahjakortti johonkin hoitoon tai hierontaan.

Selviämisminimi

Useamman päivän ajan olen jo yllättänyt itseni pohtimasta sellaista asiaa kuin selviämisminimi. Suomeksi sama asia voidaan sanoa näin: mikä olisi pienin mahdollinen kuukausittainen rahasumma, jolla tulisin toimeen tai selviäisin hengissä eli perusmenoista.

Ennen varsinaiseen summaan pääsemistä, olisi tietenkin syytä määrittää se, mitä lasketaan perusmenoiksi. Ruoka, katto pään päälle, vaatteet, lääkkeet, sähkö, puhelin ja vakuutukset lienevät se ehdoton minimi mitä tarvitaan. Minun tapauksessani kuitenkin pitäisi periaatteessa laskea pois vaatteet, koska uusiin vaatteisiin ei ole tarvetta. Olen myös onnekseni sellaisessa asemassa, että lääkkeitä en juuri joudu käyttämään, toistaiseksi tuolle rintamalle tulleet kulut ovat yleensä muutaman kuukauden välein maksettavaksi tuleva hammaslääkärilasku. Nuo hammaslääkärit ja vakuutukset olisivat sitten varmaan ne ensimmäiset, joista karsisin, jos jostain pitäisi karsia. Oman ongelmansa laskemiseen tuo toki sekin, että tavanomaisesti olen maksanut vakuutusmaksut kerta rysäyksellä, kun uuden mallin mukaan ne pitäisi jakaa kuukausittaisiksi menoeriksi.

Nettiä en ensimmäisissä välttämättömyyksissäni ottanut lainkaan huomioon, mutta kaipa sekin totuudessa pysymisen vuoksi pitäisi huomioida, sillä en taitaisi osata tulla toimeen ilman. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, ettei minulla ole mitään hajua tämän hetkisten nettiliittymien hinnoista, mutta pikainen netin selailu osoitti, että kympillä kuussa pitäisi saada jo kohtuullisen yhteyden ja kun jaksaa kilpailuttaa, niin todennäököisesti hintakin pysyy kurissa. Puhelimenkäyttöön varaisin ehkä 5€ kuussa, koska niin moni asia hoituisi netin kautta.

Entäs ne muut kulut sitten, nykyisen asuntomme yhtiövastike jaettuna kahdelle ja korotettuna tietyillä indeksi- ja remonttikokotuksilla nousee varmaankin liki 300€:on kuussa. Sen verran on siis syytä laskea asumiseen. Sähköön menee n. 40€, ja koska siirron osuus on vähintäänkin sama kuin sähkönmyynnin, en usko saavani kovin paljon etua kilpailutuksesta.

Ruokaan ja välttämättömiin pesuaineisiin ja hygieniatarvikkeisiin pitäisi varmaan varata se n. 200€ kuussa. Alkuun tietenkin pääsisi sillä, että käyttäisi loppuun sen, mitä nyt on varastoissa, mutta jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin ostaa pesupulveria tai saippuaa, ja ehkä sitä joskus haluaisi syödä muutakin kuin porkkainoita, puuroa ja perunaa.

asuminen+ sähkö           340€
ruoka+ puhtaus              200€
vaatteet ja kengät              0€
lääkkeet, terveydenhoito 15€
puhelin ja netti                15€
vakuutukset                     50€ (paljon vähemmän, jos luopuisin autosta ja matkavakuutuksesta)
bensat ja liikkuminen      30€
                                    ========
yhteensä                        650€

Jos tuon summan alle pitäisi päästä, tarkoittaisi se ensisijaisesti autosta luopumista, jolloin se toisi säästöä sekä vähentyvien vakuutusmaksujen että polttoainekulujen muodossa. Ruoastakin voisi oikein tiukan paikan tullen nipistää vielä pari kymppiä tai ehkä viisi, mutta sitten elämä olisi suunnilleen kaurapuuroa ja marjoja tai marjoja ja kaurapuuroa. Tuo 650€ on summa, joka on tiukka, mutta jossa on vielä kuitenkin aavistus pelivaraa. Jos laskelma vedetään äärimmilleen, niin se kuukausittainen minimi olisi 550€, mikä tarkoittaisi käytännössä korttitaloa, joka ei kestäisi oikeastaan yhtään kolausta eli ylimääräistä menoerää. 

Tuo 550€ laskennallinen "superminimi" kuitenkin tarkoittaisi sitä, että yhtään uutta vaatekappaletta, kenkäparia, huulipunaa tai mitään muutakaan ei ostettaisi realisoimatta jotain nykyistä vastaavasti pois. Siis uuden "ylimääräisen" hankkimiseen pitäisi hankkia rahat myymällä jotain entistä pois. Tuo voisi olla toimiva ratkaisu ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain kohtaa se realisoitava omaisuus kuitenkin loppuu tai tulee tilanne, että viimeinenkin sukkapari on kulutettu niin loppuun, että pitäisi saada uusi.

Ei, en edes kuvittele selviäväni kuukautta tuolla rahalla, jos ei olisi aivan välttämätön todellinen pakko. En siis pysty haastamaan itseäni kokeilemaan tuota, koska tunnen itseni. Kaikki maailman tarpeet ja parhaat tarjoukset tulisivat vastaan juuri tuon kyseisen minimikuukauden aikana ja jos ei muuta, niin pesukone vähintäänkin hajoaisi.

Ehkä tämä laskelma kuitenkin on ensimmäinen askel mietitiessäni sitä, mikä on välttämätöntä ja mitä tulee hankittua vain halusta ja millä sitä tosiaan pärjäisi, jos olisi pakko.