Eriskummallinen elokuu

Elokuu on aikaa, jolloin joutuu heittämään hyvästit kesälle, mutta toisaalta silloin vielä pääsee ehkä vähän nauttimaankin kesästä. Tässä kohtaa päässäni pyörii Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Yritän tosissani uskoa, että elokuu on vielä kesäkuukausi. 

1.viikko

Elokuu alkoi yövuoroilla, jotka olivat tavallistakin rankemmat. Niiden jälkeen jatkoin vielä ihan suunnitellusti pitkän päivän töissä, joten ei varmaan ollut ihme, että lauantai meni lähinnä koomaillessa ja kotitöitä tehdessä, niitä kun ei viikon aikana juuri jaksanut tehdä. Roskaruoalla elettiin, kun ei vaan jaksanut. Tämä oli se hinta, jonka jouduin maksamaan pyytämistäni muutoksista työvuoroihini - ja sen olin valmis maksamaan, jotta pääsin ystäväni tueksi hänen lääkärikäynnilleen. Sunnuntaina lähdettiin sitten maalle ja marjan keruuseen sekä tietenkin sen perinteisen puupinon kimppuun. 

2.viikko

Maanantai ja tiistai piti olla vapaata, mutta lupasin paikata sairastuneen ystävän sairasloman. Keskiviikkona alkoi sitten uusi vastuualue ja uuden laitteen käyttöönotto. Yllättävän raskasta, vaikka toisaalta äärimmäisen mukavaa. Yksi ylimääräinen työvuoro ja viikonloppu töitä.  Ja kyllä vaan, rasituksen ja väsymyksen huomasi sisään kannettujen roskaruokapussien ja -laatikoiden määrästä. Kun ei vaan jaksanut, oli pakko antaa periksi. Lauantaina kävimme kaupassa ja siirryttiin seuraavaksi parempaan vaihtoehtoon eli valmisruokiin ja porkkanapussiin. Lisäksi tein omenahyvettä, syksyn ensimmäinen on aina paras. 

Viikko tarjoili tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Masennuksen ja tylsistymisen tunteet liittyivät kyllä aika pitkälle "punaisiin päiviin", joita inhoan vuosi vuodelta enemmän ja niiden lisäksi ärsyttävän sateisiin keleihin. On äärimmäisen ärsyttävää saada sade niskaan pari sataa metriä ennen kotia ja kaatosade 10 metriä ennen kotia. Ainoa positiivinen asia tuossa on se, että läpikastuminen tapahtui kotimatkalla.  Toisaalta silloin kun paistoi aurinko myös elämä hymyili ja tuntui edelleen kesältä.

3.viikko

Lupasin tehdä heti maanantaina ylimääräisen työpäivän. Vahingosta viisastuneena olin hankkinut valmisruokia, jotta en olisi vaatimassa burgeria heti työpäivästä selvittyäni. Rankka, mutta antoisa työviikko. Viikonlopuksi lähdettiin maalle, jossa ilmat ja luonto antoivat parastaan, voi kun joka kerta ilmat suosisivat noin. Ehdimme siistiä nurmikot, poimia marjoja ja sieniä, laittaa osan marjapuskista valmiiksi odottamaan leikkausta ja talven tuloa sekä tietenkin vielä puuhastella puupinon kanssa, uskomatonta kyllä, se pienenee pikkuhiljaa, vaikka vaikuttikin ihan mahdottomalta ajatukselta vielä keväällä.

Palkkapäiväviikko, maksoin laskut ja siirsin käyttötilille rahaa, josta se tuntuu katoavan silmissä. Pitäisikö oikeasti siirtyä käyttämään käteistä, jotta sen kulumisen huomaisi helpommin. Tai ehkä vaan pitäisi lakata syömästä ulkona, sillä pari kertaa ulkoruokinnassa teki kyllä ison loven budjettiin. Tai sitten pitäisi alkaa noudattaa Herra Kirjoituksen ohjetta ja päivittää hintatietous tähän päivään ja tajuta se, että kaikki nyt vaan maksaa nykyään enemmän, eikä aikaisempi budjetointi vaan päde. 

4.viikko

Yövuoroviikko, joten ei siinä sitten paljon muuta ehtinyt ja jaksanutkaan kuin töitä ja töitä. Paitsi tietenkin suursiivouksen, jonka aloitin heti yövuoroista päästyä. En saanut siivousta tehtyä kokonaan tällä viikolla, sillä viikonloppua vietimme taas maalla. Lauantaina oli onneksi kaunis päivä, ja hommia saatiin eteenpäin mukavasti, sunnuntain sadekelit eivät niin mukavat olleet, mutta tulipa sitten silloinkin siivottua ja tehtyä sytykeruusuja valmiiksi talvea varten. Äitiäkin kävimme katsomassa tavalliseen tapaan maalta tullessa, tällä kertaa oli taas sellainen päivä, että hän kyllä muuttaa tuonne takaisin ja selviää siellä. No ei kyllä selviä, vaikka muuta luulee. Hankalaahan tuo on, mutta jälleen kerran oli pakko selittää, että kyllä sinä nyt vaan kuulut tänne, etkä voi enää asua tuolla maalla. 

5.viikko

Sataa, sataa, sataa ja mua ketuttaa. On äärimmäisen ärsyttävää mennä töihin märkänä ja palata töistä märkänä. Sain sentään suursiivouksen tehtyä valmiiksi, joten kun ulkona sataa, on kiva nauttia sisällä siististä kodista. Aikaa moiseen on kyllä luvattoman vähän, sillä lupasin tehdä yhden ylimääräisen työpäivän ja muutenkin suursiivouksen lopettelu ja kaupassakäyminen veivät koko alkuviikon illat tehokkaasti.

Onnistuin polttamaan leukani kiehuvalla tomaatilla - siis täsmällisemmin roiskeella, joka lähti tomaatista ja se tosiaan paloi yllättävän pahasti. En ikinä olisi uskonut sitä, miten kuumaa se oli ja että ihan ruvelle asti palaisi nahka moisesta. Nyt sitten vaan odotellaan paranemista ja toivotaan, että ei jäisi arpea. 

Kutominenkaan ei ole oikein maistunut. En tiedä johtuuko se noista "pakkopullista", jotka menin lupaamaan serkulleni vai miksi ei ole nyt innostanut. Taas on mennyt varmaan jo pari viikkoa, enkä ole kerrostakaan kutonut. Äänikirjat sen sijaan kuluvat tasaiseen tahtiin, ainakin ne kevyemmät - tällä kertaa kuuntelussa Takamäki-dekkarit.

Elokuun kassakuitit kippasin roskiin laskematta niitä. Ihan liikaa herkkuja, roskaruokaa ja kaikkea muuta. Päätin olla itselleni armollinen sen suhteen ja todeta, että olkoot, kun kerran palkka riitti menoihin, niin turha niitä on laskea. Jatketaan sitten syyskuussa.

Täydellinen hetki

Lukuisia kertoja olen paasannut siitä, miten olen syntynyt väärille leveysasteille ja että kaipaan elämääni lämpöä ja aurinkoa.  Viikonlopun jälkeen joudun kuitenkin myöntämään, että kyllä niitä täydellisiä hetkä löytyy ihan kotimaastakin, sillä viikonloppu ei olisi voinut olla kauniimpi. 

Kesän kova valo on taittunut loppukesän pehmeäksi, mutta aurinko lämmittää silti aivan uskomattoman ihanasti ja taivas hehkuu vielä kesän kirkasta sineä. Kukkien tuoksu on taittunut syksyiseksi ja sen tilalla tuoksuvat kypsyvät marjat ja mehukkaat omenat sekä tuleentuva vilja. Juuri noina hetkinä nautin maalaiselämästä eniten. 

Puutarha tarjoaa satoa herkutteluun  - ja toki myös työtä, jotta niitä herkkuja saadaan ensi vuonnakin. 

Kuvissa pentsaat odottavat vielä leikkaamista, mutta osan alustat sentään sain puhdistettua ja alustakatteen laitettua.

 

Myös metsä tarjosi upeita maisemia ja herkkuja. 

Oikeastaan tuo mahtava päivä olisi kaivannut vain sen pellolla pörisevän puimurin, jolloin tuleentuneen, kypsän viljan tuoksu olisi todella täyttänyt ilman. Se toki on tuoksu, joka julistaa syksyn alkaneeksi, joten nautin täysin rinnoin näistä loppukesän viimeisistä mahtavista hetkistä.

Ilta Hirvijärvellä minikoossa

Aloitus 48 silmukalla, 7 krs 2o 2n- joustinta. Pitsikuvioon 14+15 silmukkaa, takapuikoille 9+10 silmukkaa.

 

Vahvistettu kantapää 21 silmukkaa, 26 kerrosta, kantalapun reunasta 15 silmukkaa. Kavennukset kantapohjan puolelle. Kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes silmukkamäärä takapuikoilla oli 8+8 silmukkaa. Terään vielä pitsikuvioita, kunnes aika aloittaa kärkikavennukset. Siinä vaiheessa jaioin silmukat tasan neljälle puikolle ja tein yhden kavennuksen, jotta määräksi tuli 11 silmukkaa per puikko. Kärjessä normaalit sädekavennukset.

Suunnittelu lankojen kanssa ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, sillä pitsikuvio vei enemmän lankaa kuin olin ajatellut. Tarkoitus oli käyttää vain kahta väriä, mutta kiireessä ja puolipimeässä nappasin lankavarastosta väärän vaaleanpunaisen kerän täydentämään loppunutta jämälankaa. No ei voi mitään, näillä mennään nyt. 

Sukkien pitsikuvio on yhdistelmä, jonka pohjana on Niina Laitisen Ilta Saimaalla. Nämä sukat olivat mallitestaus pari isompia sukkia varten, joten nimesin ne vitsillä illaksi Hirvijärvellä, koska se viittaa isompien sukkien saajan mökkipaikkaan. 

Sukkien paino 32g, lankaa kulutettu vuoden alusta 2425g

Kesä oli maanantaina

Suomen kesä on tunetusti lyhyt ja vähäluminen. Tällä kertaa kesä osui maanantaille 7.8. Kesän ainoa päivä, jolloin lämpötila ylitti 30 astetta. Vaikka oli työpäivä, ehdin nauttia trooppisesta lämmöstä sekä aamulla että illalla. Vaikka tuuli oli todella voimakas, liki myrskyn luokkaa, oli se silti suoranaisesti kuuma. Ihanaa, että kesässä on edes yksi kunnon kesäpäivä. Minä tietenkin toivoisin, että niitä olisi useampia, vaikka jokaisena päivänä kesäkuusta elokuulle. 

 

Miksi sitten kirjaan tällaisen asian muistiin ihan erilliseen postaukseen? Ihan siksi, että talvella muistaisin, että olen sentään saanut nauttia yhdestä kokonaisesta todellisesta hellepäivästä kesän aikana. Tiedän, että näitä muistoja tullaan tarvitsemaan vielä monta kertaa kylmän ja pimeän talven aikana.