Mortaali marraskuu

Minulle marraskuu on vuoden kuukausista ehdottomasti kahdenneksitoista suosituin - lainaus Reijo Mäen dekkarien yksityiskyttä Jussi Varekselta, joka sen sijaan on kestosuosikkini. Marraskuu on aina ollut kestoinhokkini, vuoden pimein, kylmin ja paskin aika. Sille ei vaan voi mitään. Marraskuu on kuoleman kuukausi ja minun elämästäni tämä kuukausi poikkeuksetta tappaa ilon. 

 

Olen päättänyt hyökätä marraskuuta vastaan työnteolla. Jos asun töissä, en ehkä ehdi huomata, että on marraskuu. 

 

1.viikko

Pidin lupaukseni ja aloitin marraskuun ylimääräisellä työpäivällä, tälle viikolle on yötöiden lisäksi luvassa myös toinen ylimääräinen työpäivä. Eli vanhalla tutulla kaavalla "töitä, sukankutomista, töitä, Potteria, töitä ja sukankutomista sekä töitä" mennään. 

 

Valitsin otsikon marraskuun ensimmäisen päivä tunnelman mukaan, mutta toisen päivän iltana tuli sitten harrastusrintamalta ihan otsikonmukaisia uutisia. Rakas harrastuspelini Harry Potter Wizards Unite on tullut tiensä päähän, se lopetetaan tammikuun viimeisenä päivänä. "Sorry, yritetään saattaa tarina fiksusti loppuun, vapautetaan kaikki mahdollinen, jotta pelaaminen loppuaikana olisi kivaa ja helppoa" oli se yksinkertainen viesti, mitä peliä ylläpitävältä firmalta tuli. Olihan tässä viimeaikoina ollut aistittavissa ylläpidollisia ongelmia ja vähenevää kiinnostusta bugien korjaamiseen. Näiden parin vuoden aikana peliporukasta on tullut kavereita, osasta ihan naamatuttuja, osasta virtuaalikavereita, joten menetys tuntuu silläkin rintamalla. Minusta on aina ollut hauska saada pelilahjoja mitä erilaisimmista paikoista, niitä kuvia kun on niin kiva katsella. 

Nyt on sitten kolme kuukautta aikaa tehdä päätös jatkosta: lähdenkö sittenkin mukaan uuteen peliin (ilmeisesti porukka on valitsemassa Jurassic world alivea seuraavaksi peliksi) vai teenkö niinkuin ensinnä ajattelin eli pelaan tammikuun ihan hulluna peliajan kellottaen. Helmikuun alusta käytän sitten vastaavan ajan järkevästi eli kuntosalilla käymiseen ja kaappien siivoamiseen. 

 

2. viikko

Jälleen kaksi ylimääräistä työpäivää tälle viikolle. Ensimmäinen kunnon marraskuinen myräkkäkin osui tähän viikkoon. Kun on raahautunut alusvaatteita myöten märkänä kotiin töistä, niin ei todellakaan tee mieli lähteä ulos kuin aivan pakon edestä. Tilaussukat etenevät raita kerrallaan ja olin kyllin hullu luvatakseni vielä toiset (tosin ihan perussukat) jouluksi - todellakin aloitan helmikuussa sen EIn sanomisen kurssin. 

 

Toisaalta kaipaan kyllä jotain järkevää tekemistä, sillä Potterin pelaaminen ei enää lopetustiedon jälkeen ole kiinnostanut lainkaan samassa mitassa kuin ennen. Onneksi sentään pääsee pelaamaan kavereiden kanssa lautapelejä, niin se tuo iloa tähän harmauteen. Lautapeli-ilta vaihtui sairastapauksen takia burgeri-treffeiksi Ievuskaisen kanssa, mutta jotain piristystä iltaan kuitenkin.

 

3. viikko

Lomaviikko eli olen taas kolme päivää töissä ja pari päivää lomailen. Kävimme Herra Kirjoituksen kanssa loman alussa syömässä ulkona, koska huomasin, miten hänelle iski ateriakateus minun ja Ievuskaisen "pikkujouluista". Pari muutakin nouto/roskaruokailua tuli tehtyä, kun ei vaan huvita laittaa ruokaa - viimeksi  sunnuntai-iltana mässytettiin mozzarellatikkuja. 

 

Kudoin työkaverin tytölle parit sukat ja sain lähetettyä suururakkani tilaajalleen. Kovin tyytyväiseltä vaikutti ja itsekin olin sitä mieltä, että paljon työtä, mutta nätit olivat. 

Viikonloppuna maalla viriteltiin joulukuusi valmiiksi ulos, laitettiin lintulaudat valmiiksi ja puuhattiin muuta pientä.

4.viikko

Paluu töihin, viisi aamua ja irvistelyä - minä ja marraskuiset aamut, me nyt vaan ei olla kavereita. Menneitä saavutuksia ihaillen kuittasin työvuorolistan, jossa oli sen verran ylitunteja, että verottaja kiittää ja minä saan selityksen sille, miksi minusta on tuntunut siltä, että asun töissä - niin kuin oli tarkoituskin. Jotta tahti pysyisi samana tein vielä yhden ylimääräisen vuoron, mikä tarkoitti kahta pitkää päivää viiteen päivään. Harkitsen, että ottaisinko ensi viikolla vielä maanantain ylimääräisen vuoron. 

 

Ruokavaliota pistettiin vähän parempaan kuosiin, ei noutoruokaa, ei jokapäiväistä karkkipussia tai muutakaan. Tosin lauantaina oli sitten tämän kauden ainoat tämän vuoden puolella vietettävät pikkujoulut eli siellä sitä ruokaa ja juomaa tuli sitten enemmän ja vähemmän mussutettua.

Pitäisi ehkä harkita vähän tarkemmin noita otsikon valintoja, sillä ikävästi ne alkavat toteuttaa itseään. Sunnuntaina sain suru-uutisen, isän ainoa elossa ollut sisar oli nukkunut pois. Ihan kirjaimellisesti nukkunut keinutuoliin, joten sikäli lähtö oli kaunis ja rauhallinen. Jotenkin vaan tuntuu niin järkyttävältä, että heitä ei enää ketään ole, vaan koko perhe on poissa. Yhden sukupolven tarina loppui Maire-tädin myötä, hän oli 95-vuotias, joten siinä todellakin oli melkoisen pitkä elämänkaari. 

5.viikko

Marraskuun viimeiset kaksi päivää. Kaksi pitkää työpäivää eli vähän lisä- ja ylitöitä taas kehiin. Olen siis lunastanut lupaukseni siitä, että tapan marraskuun tekemällä töitä. Kyllä niitä on todellakin tullut tehtyä enemmän ja vähemmän.

Kotityöt ja muut ovat jääneet rempalleen, mutta pääasia on se, että marraskuusta on jälleen kerran selvitty. 

Perussukkaa

Työkaverini tilasi teinineidilleen perussukat, mikä olikin enemmän kuin mukavaa vaihtelua Metsäpirtti kolmosten jälkeen - näistä on tulossa lisää juttua myöhemmin. Sain valmiit langat ja toiveen napakoista perussukista, koska teini ei suostu peittämään nilkkojaan tavallisilla sukilla, mutta villasukat kuulemmat kelpaisivat. 

 

Työkaveri osti langat, minulle tuli ennakkoon vain kuva vyötteestä ja kysymys, saako tästä sukat. Lanka oli Housea, jota en ollut aikaisemmin kutonut, mutta koostumukseltaan sellaista, että  sopii sukkalangaksi. Niinpä minulle sitten päätyi kolme kerää Housen vaaleanpuna-beige-harmaata lankaa, nimikkeellä House Kuvio. Langassa oli todella pitkä väriraportti yhteen 39 koon sukkaan niitä meni vajaa kolme. Lanka on melkoisen löysäkierteistä ja menee helposti sääpuoleen, niitä olen joutunut useamman kerran korjaamaan. 

Ensimmäisissä sukissa  silmukoita on 52, varsi on 3o 1n varren pituus noin 20cm, kantapää vahvistettu 28 silmukkaa ja 28 kerrosta, kantalapun reunasta 17 silmukkaa ja kavennukset joka toisella kerroksella. Pituutta sen verran, että kavennusten jälkeen terän mitta oli n. 25,5cm kavennusten kanssa.   

 

Koska lankaa oli kolme kerää ja ensimmäisiin meni reilu kerä, niin päätin tehdä toisetkin sukat. Varteen perus 2o2n joustin, vähän lyhyempi varsin kuin ensimmäisissä, muutoin samat notuulit kuin noissa ensin tehdyissä. Lankaa oli kuitenkin sen verran niukasti, että toisia sukkia ei voinut kohdistaa ihan raidalleen oikein, sillä siten olisi toisen sukan kärkeen ollut pakko kutoa tummaa.

Jouluaskartelua

Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin, kun antijouluihminen alkaa suorittaa jouluaskarteluja. Työkaverini oli tehnyt työpaikalle viime vuonna joulukalenterin, joka vetosi allekirjoittaneen huumorintajuun täysillä. Pyysin häneltä kalenterin "sisukset" ajatuksenani tehdä itsekin vastaava kalenteri. 

 

Tyypilliseen tapaan halusin tehdä kyseisen kalenterin kierrätysmateriaaleista -toinen vaihtoehto oli käyttää 15€ ja ostaa Lidlistä puinen kalenterin runko. Ratkaisua miettiessäni kierrätys ja askartelu voittivat ihan siitä syystä, että en "kalsaripäivää" viettäessäni jaksanut lähteä hakemaan kaupasta kalenterirunkoa. Niinpä siis katselin ympärilleni ja päätin etsiä materiaalit kotoa. 

 

Kalenterin runkona on Dermosilin postituslaatikosta leikkaamani pahvi, jonka väritin itse liiduilla vihreäksi. Minulla oli avaamaton purkki vihreää askartelumaalia, jota ajattelin tuossa hyödyntää. Maali oli vuodelta kilpi ja kivi eli tietenkin kuivunut, mistä syystä jouduin miettimään vaihtoehtoa B, joka oli siis värittäminen liiduilla (onneksi kaapista löytyi sellaiset vähän isomman kokoiset liidut joilla värittää).  Latvatähti samaa materiaali ja liiduilla väritetty sekä nitojalla kiinitetty.

 

Lippunauhassa on pohjana pinkki heijastinlanka, joka löytyi jämälankapurkista, tekstiliput on tehty kirjekuoresta leikatuista paloista. Kalenterin luukuissa on sisällä ne työkaverilta saamani mietelauseet, joiden sisällön tyyli selviää kalenterin nimestä. 

 

Kalenteri seisoo itsekseen. Taustatuet ovat samaa pahvia eli kaksi noista poisleikatuista reunakappaleista. Liimasin ja teippasin ne tuonne taustalle ja hyvin toimii

 

Saatuani ensimmäisen valmiiksi, päätin tehdä vielä toisen, kun kerran materiaaleja oli - olin tulostanut varmuuden vuoksi mietelauseet tuplana. Toinen näistä on matkalla miehen työpaikalle, toisen ajattelin antaa Ievuskaiselle.

Kalevala korun joulukoriste 2021

Laskin juuri, että näitä pellinkappaleita on kertynyt jo 17 kappaletta, kun tämän uusimman laskee mukaan. Perinteisesti lahjoin itseäni ostamalla Kalevala korun joulukoristeen, tänä vuonna palkinto tulee ihan vaan siitä, että marraskuusta on lusittu jo reilu kolmannes. 

 

Koska mulla oli lahjakortteja koruliikkeeseen, jouduin maksamaan tästä aarteestani vain 4€, loput kuittasin lahjakorteilla. 

 

Tänä vuonna joulukoriste on Suomussalmen hevonen eli noudattaa viime vuoden tyyliä siitä, että mallina on ollut vanha Kalevala korun koru. 

 Korun tarinassa kerrotaan seuraavaa:muinaisille suomalaisille hevonen oli valon tuoja, onnen ja menestyksen vertauskuva. Vuoden 2021 joulukoriste Suomussalmen hevonen tuo viestin tuhannen vuoden takaa vauraalta viikinkiajalta.

Tänä vuonna korun pakkaukseen on myös panostettu. Laatikko on upea ja sen sai vielä samantyyliseen kassiin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus ripustaa nämä kai taas ikkunaan.

Työtuolin korjaus osa 2

Hyvin palvelleen työtuolini, johon on jo tänä syksynä vaihdettu uudet pyörät, oikea käsinoja on alkanut hajoilla. Hajoaminen ei sinänsä vaikuta tuolin käyttöön, mutta koska olen viime aikoina myös kutonut paljon tuossa tuolissa istuen, ovat käsinojan railot alkaneet ärsyttää. 

 

Alunperin olin ajatellut käyttää korjaamiseen pahvia ja kuplamuovia. Jälkimmäistä ei kuitenkaan meiltä löytynyt, joten tyytyminen oli pahviin ja mustaan jesariin. Eli sopivan ohuesta pahvista käsinojan kokoinen suikale, sellainen, jonka reunat taittuivat muovisen käsinojan yli.  

Pahvin päällystin sitten mustalla jesarilla. Uusi käsinoja ei ehkä ole kedon kaunein kukka, mutta ehdottomasti toimiva, kyynärpää lepää siinä paljon mukavammin.

Laiskuus

Laiskuus on kuolemansynti, ainakin jos yrittää olla nuukailija ja eko. Voin todistaa tämän, uskokaa pois. 

 

Tässä eräänä aamuna Herra Kirjoitus huomautti, että hänen lakanassaan oli pieni repeämä kantapään kohdalla. Kun en muka ehtinyt, niin sanoin, että otetaan se lakana pois ensi yön jälkeen ja sitten pesen ja korjaan sen. 

 

Seuraavana aamuna pienet repeämät olivat manifestoituneet kolmeksi kolmenkymmenen sentin mittaiseksi halkeamaksi, joita pesukone sitten tärveli vielä lisää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lakana muuttui paikkavärkiksi ja korjauskelvottomaksi.

Myönnetään, että harmitti. Se olisi vaatinut viiden minuutin, tai jos ollan rehellisiä niin ehkä kymmenen minuutin työn, että olisin silloin heti ottanut lakanat pois sängystä. Kaatunutta maitoa on kuitenkin turha itkeä, sille ei nyt sitten vaan enää voi mitään. Lupaan kuitenkin jälleen kerran muistaa sen, että laiskuus on kuolemansynti ja asiat pitää hoitaa heti...