Kosmetiikkapoistot 2/20

Koko elämä pyörii nyt pitkälle koronan ympärillä, joten ei ole ihme, ettei myöskään kosmetiikkarintamalla tapahdu paljon muuta kuin saippuaa tai siltä ainakin tuntuu.

Kuva kauden ensimmäisistä poistoista kyllä kertoo vähän muuta. Siinä on loppuun käytetty huulipuna Yves Rocherin Brun Prefond, meikinpoistossa käytettyä ApoBasea, kasvojenpuhdistusvaahtoa, vedenkestävä eye-liner - tussi, joka on odottanut kaapissa jo kauan, mutta toimi moitteetta niinä raskaina hetkinä, kun vedenkestoa todella tarvittiin eli esimerkiksi isän hautajaispäivänä, meikinpoistossa käytetty oliviiöljy, kaksi minihammastahnaa, Dermosilin huultenrajauskynä ja violetti silmänrajauskynä sekä tietenkin se saippua, jota tuntuu kuluvan hurjasti.

Lisäksi lomailu vaikutti siihen, että käytössä ovat lähinnä perustuotteet eli saippua, shampoo ja suihkugeeli, annoin myös naaman levätä lomalla ja tarjosin vain aurinkohoitoa ja vähän huulipunaa. Töihin mennessä piristin ilmettäni värjäämällä hiukset, samalla tuli tankattua keittiösaippuaa köökiin. Loman aikana käytin kolme minihuulipunaa: Yves Rocherin Rose innocent ja Avonin Mauve Frosties sekä frosty copper.

Jatkokin on juuri tätä samaa eli suihkugeeliä (Dermosilin relaxing shower gel, jonka ostin pullon takia, mutta joka oli oikeasti todella hyväntuntuinen ja -tuoksuinen tuote), Biozellin color mask shampoota (juu ei, ei tätä koskaan enää) ja käsisaippuaa, jälleen yksi tyhjä pullo. Minihuulipunat ovat todennäköisesti Avonin,nimiltään Lollipop Dazzle ja Cotton candy.

Kolmen litran saippuakannusta olemme tässä korona-aikana tyhjäneet reilut puolet. Tässä kohtaa voin jälleen todeta, että tätä ei enää. Kannullinen taisi maksaa kaksi euroa silloin kun se ostettiin, ja halvan hinnan valitettavasti huomasi. Euron lisäsijoituksella saa tässä kohtaa huomattavasti laatua, joten jatkossa pysyn vanhassa kannumerkissäni (kyllä vaan, ostin uuden kannullisen nestesaippuaa ennen kuin tämä edes loppui - kiitos koronan).

Ja sitten jälleen sitä tuttua tavaraa: dödöt dermosilin Challenger (Herra Kirjoituksen) ja Lime (minun), Yves Rocherin Ultra mat- voide tuli käytettyä jalkarasvana, minihuulipunat Oriflamen 74 ja 77.

Näytteiden käytössäkin päästiin vihdoin ja viimein alkuun. Kaikki näytteet käytettiin jalkojen rasvaamiseen, vaikka olivatkin Dermosilin vartalovoiteita: kaksi koivuntuoksuista Relaxing after sauna lotionia, kaksi Skin comfort body creamia, kaksi Tyyni after sauna lotionia, Original body lotion, Sweet& cool sparkling body gel ja Vitamin E body lotion.

Yhteensä kolmen kuukauden aikana 26 tuotetta ja 9 näytettä.
Vuoden alusta Yhteensä 49 tuotettaja 9 näytettä.

Muistojen mopo

Edesmenneellä isälläni oli mopo, oikea pappatunturi vuosimallia 1967. Tämä kyseinen mopo oli aikanaan paljon käytössä, mutta jäi sitten auton tultua varaston perukoille. Muutamaan kertaan joku kylän pojanklopeista sitä kävi kyselemässä ja kokeilemassa, mutta sitten se jäi sinne varaston perukoille pölyyntymään.

Nyt päätimme, että mopolle on aika löytää uusi koti, mieluiten sellainen loppuelämän koti, niin hullulta kuin se tavaran kyseessä ollessa kuulostaa. Kyselin sukulaisilta vähän apuja mopon iän määrittämisessä ja mallin tunnistamisessa ja sainkin yllättäen kaksi ostotarjousta moposta. Loppujen lopuksi mopo muutti serkkupoikani hoteisiin ja sydämessäni tiedän, että juuri se oli oikea ratkaisu. Tiedän, että ulkopuoliselle myymällä moposta olisi saanut vielä enemmän rahaa, mutta se ei ollut tässä se merkityksellisin asia. Suurin merkitys liittyy sanoihin, joilla serkkupoikani kuvaili mopon laittoaan: "Ja kuten sanoin en aio tuotakaan entisöidä sellaiseksi kiiltäväksi karamelliksi vaan paremminkin konservoida. Kyllä ajan patina saa mun mielestä näkyä ja luulen että Mattikin olisi samaa mieltä, ei se mistään kiiltokuvista perustanut. Käytännön mies. Tämä nyt on vähän sellainen ns kunnia-asia mulle." Niin totta, juuri näin isä olisi ajatellut. Voin kuvitella, miten tyytyväisenä hän siellä pilven reunalla katselee serkkupoikaa, joka puunaa mopoa ja sai sen jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen käymään ja ajokuntoon.

Lisäksi tässä kuvassa oleva tankkimerkki kertoo sen, että mopo oli todellakin hänelle tarkoitettu. Serkkuni oli löytänyt tuon merkin jo 25 vuotta sitten käydessään kaatopaikalla ja tuon ajan se on odottanut laatikon pohjalla oikeaa paikkaa - no tuossahan se paikka on. 

Samalla serkkupojalla on myös yhteisen isoisämme mopo, jonka hän on kunnostanut. Täytyy sanoa, että hyvin ne sopivat yhteen nämä kahden vanhan miehen Tunturit.

Isän mopo päätyi siis hyvään kotiin ja osaaviin käsiin juuri niin kuin toivoimmekin. Meille jäävät kuvat ja serkkupojalta moposta tulevat kuulumiset sekä varaston nurkkaan tyhjentynyttä tilaa. Hän puolestaan sai projektin, jonka tekemisestä tuntui tekemisen nopeudesta päätellen nauttivan kovasti.

Juhannusmuistoja

Tämä kalenteripyyhe on edesmenneen isänäitini varastoista, hän on aikanaan saanut sen lahjaksi. Pyyhe palveli kyseisenä vuonna kalenterina ja sen jälkeen pyyhkeenä, missä käytössä se on meillä edelleen. En kommentoi mitään kankaiden laadusta nyt ja silloin, vaikka mieli tekisi.

Vajoan juhannusmuistoihin näiden kuvien myötä.

Pitsiä paitaan

Olen toivoton napakymppeilijä tahrojen suhteen, varsinkin, jos haluaisin säästää jotain vaatetta, niin aivan varmasti osun siihen jollain hyvin hankalasti poistettavalla. Vuosien saatossa minusta on tästä johtuen kehkeytynyt melkoinen tahranpoistoguru, joten monta vaatetta olen pelastanut oikeaoppisella nopealla tahranpoistolla. Nyt vain kävi niin onnettomasti, että onnistuin saamaan hiusväriä yhdelle lempipaidoistani ja hiusväri nyt vain on mahdoton irrottaa puuvillasta. Muutaman pesuvälin pidin tahraista paitaa ja mietin, miten siihen suhtautua, kelpaako se sellaisenaan vai pitääkö sille tehdä jotain.

Lopulta päädyin ratkaisuun täytyy tehdä jotain. Päätöksestäkin kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mitä se "jotain" todella on ja siitä vielä hetki ennen kuin korjaus pääsi toteutukseen. Jälleen kerran hamsterin varastoista oli hyötyä, sillä olin hankkinut korjausmateriaalin ehkä vuosi, pari sitten materiaalipankista odottamaan sopivaa käyttöä, koska se nyt vain sattui olemaan niin nätti.

Alkuperäisesti korjausmateriaali oli pitsimekon kauluksesta leikattu niin että kauluspitsiä ei ollut erikseen irrotettu pohjasta, vaan mukana oli kauluksen lisäksi parin sentin kappale itse mekkoa. Ratkoin sen irti, jolloin minulle jäi pelkkä vihreä kauluspitsi. Tästä pitsistä otin noin puolet ja ompelin sen kiinni paitaan peittämään noita tahroja. Lopputulos on hullusti niin aidonnäköinen, että kaikki eivät välttämättä tajua tämän olevan korjaus, vaan luulevat sen kuuluvan paitaan.