Jos maailma olisi ihana ja oikeudenmukainen paikka, jos koronaa ei olisi ja jos kaikki olisi mennyt niin kuin olimme Herra Kirjoituksen kanssa haaveilleet, istuisin nyt lentokoneessa matkalla kohti etelän lämpöä. Mutta koska maailma on arvaamaton, niin istun kotona, katselen ulos räntäsateeseen ja olen ärtynyt. Minua harmittaa se, etten pääsekään pois tutuista ympyröistä, se etten pääse nauttimaan erilaisesta kulttuurista ja erilaisesta ruoasta, ennen kaikkea jään kaipaamaan lämpöä ja aurinkoa. Tunnustettakoon, etten välttämättä olisi niin ärtynyt, jos ulkona olisi sellainen sää kuin tähän vuoden aikaan kuuluisi eli kaunis ja keväinen. Sen sijaan en voi ymmärtää sitä, miksi lumi tulee nyt, huhtikuussa, eikä silloin kun sen kuuluisi eli talvella.
Varmasti joku on sitä mieltä, ettei tällaisena aikana saisi surra sitä, että joutuu jättämään matkan välistä, kun on kuitenkin terve ja turvassa. Tajuan sen, että tuokin on etuoikeus, mutta ei se silti estä minua harmittelemasta tapahtunutta. Missään tapauksessa en aio katsoa edellisen matkan kuvia, se ei saa aikaan kuin suuremman ärtymyksen.
Jatkan siis jossittelu linjalla: jos tästä joskus selvitään, niin ihan varmasti aion matkustaa etelän lämpöön heti kun se on mahdollista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti