Kulunut alkuvuosi on ollut jotain sellaista, minkä suhteen alkavat sanat
jo loppua: isän poismeno ja siihen liittyvät asiat, Herra Kirjoituksebn
isän sairastaminen, korona, matkan peruuntuminen ja siihen liittyvä
harmistus sekä nyt viimeisenä autokolari.
1. viikko
Jouduimme parin tyttösen peräänajon kohteiksi, ei ilmeisesti riittänyt
parin viikon ajokokemus siihen, että olisi tarkkaillut liikennettä
riittävästi haastavassa tilanteessa, jossa olisi pitänyt katsoa edessä
olevia autoja, liikenneympyrän liikennettä, räplätä kännykkää, säätää
poppivehkeitä ja puhua kaverille tai jotain... Kaks ensimmäistä on
faktaa, loput vain kukkahattutädin arvailuja. Lopputulema on kuitenkin
se, että Herra Kirjoituksen auto on naarmuilla ja tyttösen moppe kärsi
vähän enemmän. Tietenkin soitin hätäkeskukseen, koska halusimme poliisin
paikalle (jotta ei tarvitse jälkikäteen alkaa väittämään vanhempien
kanssa siitä, kuka ajoi ja miten) ja ambulanssin tietty myös
tarkistamaan kaikkien voinnit. Kaikki vaikuttivat olevan ok, mutta
olkapääni alkoi oireilla myöhemmin illalla/yöllä, joten jouduin
kuitenkin käymään lääkärissä. En pyytänyt, enkä saanut sairaslomaa,
mutta lääkkeitä kirjoitti. Siinä se sitten mieleenjäävin kokemus huhtikuun ensimmäiseltä viikolta. Lisätään hommaan vielä keväinen suursiivous ja työt, niin eipä siinä sitten paljon muuta ohjelmaa tarvittukaan.
2. viikko
Pääsiäisviikko eli lisää siivousta ja töitä, vuorossa ja vuorotta. Sain yhden ylimääräisen yövuoron pääsiäsipyhiin eli lompakko kiittää. Rahaa kyllä sitten vastaavasti poltettiin noutoruokaan, koska päätimme, että nyt on aika kannattaa paikallisia yrittäjiä (toinen syy toki se, että en paljon jaksanut enkä halunnut yövuorojen välissä käyttää aikaa kokkailuun.). Positiivinen fiilis, siisti koti, hyvää ruokaa - no ei ehkä riittävästi lepoa, mutta se on sitten toinen juttu.
3. viikko
Omasta halustani jatkoin heti yövuorojen jälkeen aamuun ilman vapaapäivää ja se kyllä tuntui. Toisaalta noiden kahden aamun jälkeen odotti "palkinto" eli neljä vapaata ja kolmen viikon loma. Palkkapävä osui tälle viikolle ja tilinauha kertoi, että töissä on tullut viihdyttyä. Siirryin noutoruoasta omiin kokkauksiin ja väänsin ensimmäisenä vapaapäivänä ruokaa loppuviikoksi, jotta ei aina tarvitse olla laittamassa ruokaa ja tiskaamassa.
4. viikko
Se on sitten loma. Maanantai-iltana olisimme lähteneet junalla kohti Helsinkiä ja tiistaina lentäneet... No, turha kaatunutta maitoa on itkeä. Nyt ei lähdetä yhtään mihinkään ja se on pakko hyväksyä, vaikka miten olisi toivonut, halunnut ja odottanut. Elämä meni vähän totutellessa uuteen tilanteeseen eli noutoruokaa, kotihommia, HPWU:n pelaamista, valvomista myöhään ja nukkumista pitkään.
5. viikko
Jatketaan lomailua edellisen viikon mallilla, ei mitään mainittavaa kerrottavaa. Ruokahävikki on pysynyt nollassa, simaa on tehty vapuksi ja ruokaa muuten varalle. HPWU:ssa piisaa puuhasteltavaa, on eventiä ja community daytä eli pistetään tossuja jalkaan ja lenkkeillään, kun juuri muuta ei voi tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti