Kosmetiikkapoistot 3/4 vuonna 19

Melkein jo aloin turhautua, kun yhtään pulloa eikä purtiloa alkanut tyhjentyä, vaikka niitä tasaiseen tahtiin onkin käytetty. Tässä toki näkyy selvästi muutama asia, ensinnäkin meillä on nyt käytössä isot pullot (koko vähintään 500ml) niin shampoosta, suihkugeelistä kuin saippuastakin ja nehän tyhjenvät huomattavasti hitaammin kuin pienemmät pullot, toisekseen Herra Kirjoitus on viime aikoina käyttänyt mineraalikividödöä, joka kuluu kovasti hitaammin kuin perusdödö.

Sentään kuitenkin jotain on tyhjentynyt ja tämä yksi "loppuunkäytetty" on sellainen, että ansaitsee oman kuvansa. Nimittäin Vevayn meikkipaletti nro 2. Kuvasta näkyy, että siitä on käytetty molemmat poskipunat ja pari luomiväriä. Loput jäivät - ja jäävät -  käyttämättä, koska minusta luomivärin paikka on luomella, ei poskella ja nämä karisevat luomelta pois alta nanosekunnin. Sen verran minusta on tullut kermaperse, etten todellakaan kiusaa itseäni moisella. Lopput siis ruusutehtaalle.

Muutakin tyhjentynyttä on sentään vähän tullut:  Dermosilin omenadödö, Pepsodentin perushammastahna, Syoss-hiusväri (joka on odottannut varmaan kuukauden käyttöä kaapissa),  Tivoli-vartalovoide mallia otettu hotellista mukaan, Yves Rocherin Orchidee-minihuulipuna, Dermosilin Vitamin E kasvopuhdistusvaahto ja  Dermosilin meikkivoide sävyssä Deep

Lisäksi on yksi käsisaippua pullo, joka tyhjeni, ja josta ei ole kuvaa, kun täytin sen samantien uudelleen käyttöön.

Pitkällisen odotuksen jälkeen sentään jotain tyhjentyneitä pulloja lisää. Voidesaippua, jonka kaadoin täyttöpussista pulloon halusi karata myös pumpun välistä, Herra Kirjoituksen dödö on vanhaa tuttua Dermosilin Challengeria, Oriflamen itseruskettava kasvovoide vanhentui sellaiseksi, että pistin sen roskiin, vaikka pullossa oli kolmannes jäljellä, Dermosilin kaurakäsivoide kului aivan loppuun, Northern lights suihkugeeli on sekin Dermosilin, ripsiväri Lumenen, Huulikiilto Yves Rocherin samoin kuin Hibiskus-minihuulipuna.


yhteensä 17, kaikkiaan vuoden alusta 96 purtiloa ja 21 näytettä.

Parsimapäivä

Appiukkoni ja kälyni ovat odottaneet sukkiaan takaisin jo hyvän tovin, kun en vain ole saanut aikaiseksi parsia niitä. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asian kuntoon. Parin päivän vapaahetket sain viettää näiden parissa ennen kuin olivat kaikki jälleen ehjät ja käyttökuntoiset.

Samaan syssyyn korjasin sitten Herra Kirjoituksen housut, jotka ovat odottaneet käänteiden kiinnitystä vielä pidemmän tovin kuin sukat parsimistaan. Myös parit muut sukat ja saumat tuli korjattua. Vielä yhdet taskut pitäisi saada aikaan Herra Kirjoituksen housuihin, samoin huomasin pyykkiä pestessäni, että ainakin yhdet omat housuni kaipaavat paikkaamista. Tämä on tätä loputonta, juuri kun kuvittelet saavasi parsittavien ja paikattavien kasan tyhjäksi, jostain löytyy purkaantunut sauma tai rispaantunut kohta, joka täytyy korjata.

Level 32

Tunnustan, olen jokseenkin täydellisesti hurahtanut Wizard uniteen ja viime aikoina käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani siihen. Turhaa, niin turhaa, toisaalta äärimmäisen rentouttavaa ja toisaalta myös turhauttavaa, kun niitä himottuja juttuja ei vaan löydy.

Positiivista pelissä on toki se, että siinä tulee pakostakin käveltyä ainakin jonkin verrran. Myönnetään, että sen jälkeen, kun myös Herra Kirjoitus koukuttui tuohon, olemme "saalistaneet" myös autolla eli etsineet uusia hyviä paikkoja, joista löytyy enemmän koottavia tavaroita kuin kotoa. Herra Kirjoitus on tasolla 16, mutta hän onkin aloittanut vasta viikko sitten eli hän pelaa huomattavasti enemmän tosissaan kuin minä silloin alussa. No toisaalta hän on myös onnistunut vältttämään kaikki ne sudenkuopat, mitä minä tyhmyyksissäni ja osaamattomuuksissani kahlasin läpi eli eteneminen on ollut senkin vuoksi nopeampaa. Varsin räjähtävän alun pisteiden keräämiseen hän sai siinä vaiheessa, että teki rekisteröitymisensä Day of the Dragonsin aikaan ja minä kokosin hänelle 10 000 pisteen arvosta lohikäärmeitä samalla kun kokosin niitä itsellenikin.

Myönnetään, että pelaamisesta on tullut jonkinlainen kilpajuoksu, minä yritän pysyä edellä ja Herra Kirjoitus tulee perässä, minkä ehtii. Tällä hetkellä siis olen tasolla 32 ja saavuttanut sen, mitä alun perin ajattelin. Ensi haaveeni kun oli ylipäänsä päästä tasolle 20 ja sitten tasolle 30 ennen lumen tuloa. Vielä en uskalla toivoa, että olisin tasolla 35 ennen vuoden vaihdetta, koska tarkoitukseni on pikemminkin vähentää kuin lisätä pelaamista. Muuta ruutuaikaa tuo on kyllä vähentänyt, ei juuri tule oltua naamakirjassa eikä edes blogissa, kun pitää jahdata itse soittavaa harppua tai Fenix-lintu Fawkesia.

Lopettamisen onni

Pitkään olen pohtinut Jenni Sarraksen arkijärki-blogissaan esittämää ajatusta siitä, että me ihmiset jakaudumme tavaroiden aloittajiin ja lopettajiin . Itse tunnustaudun yhä selkeämmin lopettajaksi, minusta on ihana, kun saan tiristettyä purkin pohjalta viimeisetkin pisarat käyttöön tai vaatteen pidettyä todella niin loppuun, että sen ainoa oikea paikka on roskis. Tämä totta kai vasta sen jälkeen, kun kaikki hyödyntämiskelpoiset osat/palaset on siitä irrotettu. Tietenkin mielihyvää tarjoaa myös se, että voi ottaa kaapista käyttöön uutta ja niin purkaa varastoja, samalla kun voi alkaa toivoa sen käyttöönotetun jutun vähenemistä tai kulumista siihen, että ollaan taas kohta loptusvaiheessa.

En osaa sanoa, miksi en pidä niin houkuttelevana monen uuden purkin avaamista tai satunnaistapauksia lukuunottamatta laajan rättivarastoni täysimittaista hyödyntämistä, vaan mieluummin tyhjennän jemmoja purkki ja huulipuna kerrallaan tai jumitan samoissa vaatteissa, kunnes ovat ihan rievuiksi kuluneet. Ilmeisesti se on lopettajan-tyyppipiirre. Samoin kuin se, että jos ostaa jotain uutta, se siirretään kaappiin jonon jatkoksi eikä oteta käyttöön. Tästä tavasta onnekseni alan päästä pikku hiljaa eroon, ei hankita uutta, vaan kaivellaan niitä kaappeja niin pitkälle kuin materiaa riittää - ja sitähän riitää. Toisaalta taas sitten, jos jotain hankin, niin otan sen samantien käyttöön, enkä jemmaa enää kaapin pohjalle pilaantumaan. Tästä jemmaamisesta ja tavaroiden pilaantumisesta kaapissa kirjoittelin keväällä ja olen edelleen sitä mieltä, että vanhentuvaa tavaraa kannattaa pitää varastossa vain järkeviä määriä ja myös käyttää niitä, jotta ne eivät pilaannu käyttämättöminä. Se, jos mikä on suurta haaskuuta, jos joutuu heittämään pois käyttämättömän, mutta kaapissa pilaantuneen tavaran.

Osa  lopettajan mielihyvästä tulee tosiaan siitä, että saa jonkun asian kulutettua loppuun. Osa toki myös siitä, että saa käyttöön jotain uutta ja pieni osa siitä, ettei tarvitse ostaa mitään, vaan korvaava tuote löytyy itseltä. Viimeisin osa tarjoaa tietenkin vielä tuplaonnistumisen, kun rahaa säästyy ja maailma pelastuu, kun jälleen jää yksi turha tuote tekemättä.

Juuri äsken koin suurta riemua, kun laitoin yhdet puhki kävellyt kengät roskiin. Jälleen kerran sain aikaiseksi kenkien pohjiin reiät ja näin syksyn sateilla sellaiset kengät eivät todellakaan ole käyttökelpoiset, joten pistin ne roskiin. Sen verran minulle on tällä uudella vuosikymmenellä kehittynyt kermaperseen vikaa - tai kenties järkeä - että kun noiden tilalle käyttöön otetut kävelykengät kalvoivat rakon kantapäähän, siirsin ne kirpparikasaan, joku järki lopettamisessakin, ei sitä ihan verissä päin -  tai jaloin - tarvitse tehdä. Siis kaksi paria pois, nolla sisään (toistaiseksi).