Erinomainen elokuu

Kyllä, otsikko on tarkoituksella kirjoitettu etukäteen, koska olen sitä mieltä, että asiat johtavat toisiin ja mielikuvilla on valtava voima. Olen siis päättänyt, että elokuu on erinomainen.

Elokuun suunnitelmissa on vain muutama asia: jatkaa kesähullutusta eteenpäin, syödä pussiruokaa niin kauan kuin jemmat tyhjentyvät ja muutenkin tyhjentää kaikki loput ruokavarastot, lukea toinen varastokirjoista ennen laina-ajan päättymistä sekä pestä ikkunat. Välttämättömät ostokset tehdään lahjakorteilla ja kaikkea muuta paitsi välttämätöntä vältellään. Tiedossa on myös muutama ylimääräinen työvuoro ja toivon tietenkin, että niitä löytyisi vaikka pari lisää.

Ensimmäinen viikko:
Alkoi harrastetöiden merkeissä heinäkuun lopussa ja jatkui samoissa merkeissä elokuun alussa. Viikonloppu meni maalla marjojen merkeissä. Edelleen menossa kesähullutuksen viikon 4 tuplaus. Viikon miete: "Voi luoja miten vaikeaa tämä ostamattomuus joskus on. Se, että kaapit ovat täynnä tavaraa, ei yhtään hillitse himoa saada jotain uutta. Lidlin kesätarjouksessa on - yllättäen - aivan ihania rintaliivejä, housuja ja mekko, jotka kaikki haluan. Puhumattakaan urheiluliiveistä, kesähousuista tai tukisukista. Mä haluan ne kaikki, just nyt heti." Sen sijaan parsin muutaman parin vanhoja sukkia käyttökuntoon ja korjasin muutaman sauman sekä silppusin pari vanhaa paitaa meikinpoistolapuiksi - kurja lohdutus, mutta enpähän ostanut mitään.Sen sijaan sain vanhan villahuovan kinnasmateriaaliksi.

Toinen viikko:
Paluu arkeen ja tavallisiin töihin, tosin vapaapäivän kautta. Tiedän, että olisi pitänyt siivota, mutta päätin kauttia viimeisitä kohtuullisen kivoista kesäpäivistä ja lähdin viikon ensimmäisenä vapaapäivänä pelaamaan wizard unitea. Toisena sitten siivosin. Samoin kaikki muut viikon vapaahetket käytin siivoukseen, jotta saisin kodin kuntoon. Kesähullutuksesta menossa viides viikko. Perjantaina lapsenvahtivuoro ja kävimme yhdessä vahdittavan kanssa katsomassa Angry Birds 2:n. Hemmottelimme itseämme viikonlopun aikana käymällä molempina päivinä syömässä ravintolassa, koska se oli nopeampaa kuin kokkaaminen kesken siivouksen. Saapuneet tavarat: kaksi ilmaista kynsilakanpoistoainetta.

Kolmas viikko:
Odotettu tilipäivä, joka ei tietenkään järistyttänyt maailmaa (edes minun) mitenkään, sen sijaan puhdas ja siisti koti sai aikaan syviä ihastuksen viboja. Yritän taas hetken keskittyä siihen, että kaikki pysyisi viimeisen päälle puts plank kunnossa, siisti koti todellakin vaan on niin ihana. Töitä ja vähän lisää töitä, mistä erittäin positiivinen fiilis. Kesähullutus jatkuu edelleen ja etenee tasaiseen tahtiin.

Neljäs viikko:
Kampaaja, jota olen odottanut jo kuukauden päivät, takasi melkoisen muodonmuutoksen ja monta kymmentä senttiä vähemmän hiuksia. Kahtena iltana Pintxoilemassa kavereiden kanssa - ihanaa oli, eikä kurkkukipu paljon haitannut tahtia. Loppuviikolla kurkkukipu valitettavasti muuntui täysimittaiseksi flunssaksi ja elämä oli lähinnä köhimistä ja niistämistä. Töistä koetin rämpiä läpi jotenkin ja muun ajan nukuin. Väsymisen huomasi jälkikäteen ajatellen kyllä jo alkuviikon pienistä asioista kuten siitä, etten jaksanut kaivella kaapista uutta kasvojenpuhdistusainetta, vaan pesin naamaani kosteuttavalla yleissaippualla, joka sattui olemaan lavuaarin reunalla, parin pienen sauman ompeleminen oli ylivoimaista jne. Eipä tullut paljon tavaroita hankittua, mutta ruokailu meni sitten taas roskaruokailuksi vallan, kun en jaksanut miettiä kunnon ruoan laittamista. Kesähullutus osittain tauolla.

Viides viikko:
Flunssa jatkuu, niistoa, yskimistä, köhinää, pihinää, räkää ja rättejä. Päätin, että annan itselleni luvan toipua, en yritä kesähullutukseen palaamista ennen kuin olen kunnossa eli ensi viikolla. Meillä syödään nyt, mitä jääkaapista, pakastimesta tai kotiin toimittavien ravintoloiden listalta löytyy. En jaksa, en halua käyttää voimiani kauhan varressa heilumiseen tai sen miettimiseen, mitä syötäisiin, haluan vain päästä tästä taudista eroon.

Kaikesta huolimatta koen elokuun olleen erinomainen, vaikka kuitteja ei ole tallella, menoja ei ole laskettu, roskaruokaa sekä herkkuja on mussutettu ja kuu päättyi flunssan kourissa. Ehkä se johtuu sisäisestä rauhasta, jonkinlaisesta tyyneyden tunteesta, joka on saavuttanut minut jollain tasolla. Tajunta siitä, että meillä on vain yksi elämä ja että siitä voi myös nauttia, on ollut melko ratkaiseva. Enkä tarkoita nauttimisella sitä, että koko kuun palkka pistetään päivässä haisemaan, vaan sitä, ettei kaiken tarvitse olla mitenkään ryppyotsaista, säästötavoitteet täyttyvät hiljaisemmallakin tahdilla, samoin kilot karisevat ja niitä asioita kannattaa tehdä, mistä tulee hyvä olo- jos ei nyt ihan tehdessä, niin jälkeen ainakin (vrt. lenkille lähteminen hampaat irvessä ja sen jälkeinen endorfiinipiikki). Ehkä asiaan vaikuttaa myös se tajunta, että parhaat asiat ovat ilmaisia; hymy, halaus, auringonpaiste, hiekan ratina lenkkarin alla. On lupa elää ja nauttia...

Kuuntele itseäsi

Pitäisi sitä jo tähän ikään mennessä oppia sellainen pieni asia kuin itsensä kuunteleminen. Jos huomaa, että on useampana päivänä peräkkäin takkuista lenkkeillä, mikään ei huvita ja mitään ei saa aikaiseksi sekä olo on muutenkin tukkoinen, ei pitäisi mitenkään olla yllättävää, että syysflunssa iskee. Varsinkin kun se vielä varoittelee kurkkukivulla vuorokautta ennen iskemistään.

Mä vaan en tunnu koskaan oppivan tuota ja osaa lukea merkkejä etukäteen, vaikka ne ovat ihan selkeästi ilmassa. Tyypillisiä tällaisia ovat hoitamatta jäävät pienet asiat, joita ei vaan millään jaksa tehdä, vaikka tekemiseen menisi minuutti tai maksimissaan viisi. Tällä kertaa hyvinä esimerkkeinä ovat uuden kasvojen pesuaineen kaivaminen esiin kaapista, oli vaan helpompi pestä naamakin kosteuttavalla yleissaippualla, joka oli valmiina lavuaarin reunalla tai yksien sukkien korjaaminen taikka tiskipöydän siivoaminen. Viimeisimpään olisi mennyt ehkä kolme minuuttia, keskimmäiseen viisi ja ensimmäiseen pari eli kymmenessä minuutissa olisi selvitty kaikesta, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Näiden tunteiden iskiessä kun ymmärtäisi kuunnella itseään ja antaa hiukan löysiä muussakin kuin näiden pienten asioiden tekemisessä, voisi se tautikin olla lievempi - vai onko tää vaan toiveajattelua. Sillä kohtaa kun on myöhäistä enää keventää, kun on nokka punaisena niistämisestä, kurkku raastinraudalla revittynä ja pää lämmöstä sekä räästä pöppöröisenä. Silloin voi sitten vaan enää sairastaa ja harmitella, että taas kerran kävi näin.

Minä ja syksyinen räkätauti ollaan oltu kavereita joka vuosi. Lisäksi se pirulainen yleensä osaa iskeä saumaan, jossa sairastaminen tapahtuu omalla ajalla tai vaihtoehtoisesti sitten vaan on se tilanne, ettei ole mitenkään mahdollista jäädä sairastamaan niin "pienen" asian takia. Tällä kertaa jako menee suunnilleen puolet-puolet.

Sen verran olen kuitenkin viisastunut, että sen toisen puolen, mikä on siis mahdollista käyttää sairastamiseen, käytän tasan siihen. En yritä leikkiä sankaria ja suorittaa sitä, tätä tai tota kipeänä. Keskityn nyt niistämiseen ja inkivääriteehen. Positiivista on se, etteivät uudet tavarat juuri kiinnosta - ainoa, mitä tahtoisin on uusi nenä, jonka kautta ilma kulkee.

Hiukset lyhyiksi

Vihdoin ja viimein karvastoni on saavuttanut sen mitan, että ne päästään leikkaamaan. Pituusrajoitus oli voimassa siksi, että halusin lahjoittaa leikatut hiukset syöpälasten peruukkeja varten ja sinne kelpuutettu minimipituus on 25cm.

Vähän kampaajaani hirvitti iskeä sakset tuohon pehkoon, mutta useamman vakuutuksen jälkeen, että olen todellakin tosissani ja haluan lyhyet hiukset, peruukkikarvat pistettiin ponnareille ja katkottiin. Sitten nipistettiin vielä vähän lisää, jotta hiuksiin saatiin jonkinlainen malli.

Kaikkiaan lahjoitushiuksia kertyi liki 100g, mikä on kohtuullisesti ottaen huomioon, että aikuisen pitkät täyspidennykset painavat n. 140g.

Lupasin itse hoitaa postituksen sillä Hiusextra Heinilä toimii Little Princess Trustin suomalaisena kumppanina ja he toimittavat hiuksia isompina pumpseina Britaniaaan. Eli minä pistän hiukset pussissa lahjoituspaperin kera menemään heille ja he toimittavat sen sitten eteenpäin. Kun karvat aikanaan saapuvat perille, saan ilmoituksen sähköpostilla.

Olisin toivonut, että hiukset olisivat voineet jäädä Suomeen, mutta sillä kohtaa, kun suomalaisille hiuksia kerättiin, hiukseni olivat vielä liian lyhyet enkä ollut valmis luopumaan niistä.  Joten toimitaan nyt tällä kertaa näin, että edes joku saa hyötyä siitä, mikä on minulle ylimääräistä. En tosiaan vielä pari vuotta sitten tiennyt, että jopa hiukset on mahdollista kierrättää, mutta aina sitä oppii uutta ja tuottaa entistä vähemmän roskaa, kun hiuksetkin menevät suurimmalta osaltaan hyötykäyttöön.

Uuden, lyhyen hiusmallin etuja ovat sen monipuolisuus, siihen kun saa jakauksen paikkaa vaihtamalla erilaista näköä, samoin sitä voi tupeerata, siloittaa ja suoristaa tai kirahtaa, jolloin se on erinäköinen jälleen. Myös erilaisten pantojen, pinnien ja nipsujen avulla siitä saa jälleen erinäköisen. Sen verran olen menneistä viisastunut, että en enää hiusten lyhentyessä pistää pinni- ja pantavarastoa poistoon, sillä tunnun olevan ikiaikainen tukkajojo (lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä). Parhautta on myös kampaajani ammattitaidon osoitus eli huoltovapaa malli. Tämä on siis sellainen, että sen voi halutessaan kasvattaa pitkäksi ilman, että se näyttää mallistaan pois kasvaneelta, tavallisesti kun lyhyiden hiusten "huoltoväli" eli mallin uudelleen leikkaus on vähintään kuuden viikon välein. Taikka jos haluaa käydä kampaajalla, niin se myös kestää leikkaamisen parin kuukauden välein. Kirsikkana kakussa on ehkä se, että tämä vaatii erilaisia "mömmöjä" pysyäkseen kuosissaan eli nyt tulee sitten ostovimmassa hankituille suolasuihkeille, hiuspuutereille, vahoille, muotovaahdoille ja muille käyttöä ja tietenkin pullojen loppuessa kaappiin tilaa.

Lisäksi ehdottomaksi plussaksi lasketaan nopea kuivuminen, ei enää kolmantena päivänä märkiä hiuksia tai tunnin riehumista föönin kanssa, varsinkin kun lisääntynyt liikkuminen on lisännyt pesun tarvetta. Nyt kun tarkemmin mietin, niin nämä perustelut kuullostavat kovin tutuilta - lienevät siis ihan samat, mitä käytin silloin kun edellisen kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi. Kasvattamisen puolesta taas puhuvat laittamisen nopeus ja helppous sekä vähäisempi kemikaalimäärä, pitkät hiukset kun eivät tarvitse sen tusinaa ainetta pysyäkseen kuosissaan. 

Rätti- ja luutusulkeiset

Koska ensiviikolla on edessä tavallista rankempi työrupeama ihan omasta toiveestani (sain kuin sainkin yhden ylimääräisen työvuoron muutenkin rankkaan viikkoon), tajusin, että kodillemme on pakko tehdä jotain. Varsinkin kun seuraavakin viikko on täystyöllistetty, kun siinäkin on jo yksi ylimääräinen työvuoro ja jos lisää tulee, otan kiitollisuudella vastaan. Sen seurauksena, että olen asunut ja tulen asumaan töissä, kotimme alkaa taas kerran muistuttaa peikkoluolaa.

Aloitin siis suursiivouksen näin vapaapäivänäni. Sain pestyä keväisen tulipalon noet naapuritalon palon jäljiltä makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunoista. Muutenkin sain ne huoneet siivottua kuntoon. Makuuhuoneeseen vaihdoin samalla vähän syksyisemmät tekstiilit.

Huomenna sitten jatketaan töiden jälkeen työhuoneessa ja viikonloppuna hoidellaan loput, samalla pestään vihdoin ja viimein se prosecco keittiön lattialta, jos sitä jossain vielä on jäljellä.

Muistan, että vuosia sitten taisin siivota aina kun oli vapaapäivä. Siihen samaan taidan pyriä nytkin, jotta koti pysyisi siistinä ja järjestyksessä. Tässä kohtaa taas tietenkin huomaa sen, miten vähemmän on enemmän ja vähemmän tavaroita esillä helpottaa siivousta kummasti.

Kinnassuunnitelma

Viime talvesta asti olen haaveillut kintaista, lämpimistä nahkakintaista ja tietenkin itse kierrätysmateriaaleista tehdyistä. Idean taisin löytää Hääräämö-blogista. Olen tainnut mainitakin, että minulla on varastossa vanha ruskea nahkatakki, jota olen suunnitellut materiaaliksi tähän projektiin. Takin ostin vuonna 1998 käytettynä ja maksoin siitä noin 100 markkaa, käytin sitä vuosikausia, mutta sen yritettyä murhata minut muutamaan kertaan tarttumalla pyöränsatulaan yrittäessäni nousta pyörän selästä, siirsin sen jemmaan odottamaan parempia aikoja - taisin silloin haaveilla nahkahameesta. Toinen syy takin hylkäämiseen oli sen avoinainen kaula-aukko, joka vaati aina paksun kaulaliinan käyttöä ja minä en vain osannut sitoa huivia niin, ettei rintakehäni olisi palellut. Nahka on kuitenkin ihanan pehmeää ja laadukasta.

Viime talvena suunnitelma kaatui siihen, että minulla ei ollut hanskoihin sopivaa vuorimateriaalia. Nyt sain  - naamakirjan kautta ilmaiseksi tietenkin- huopuneen villafiltin, josta aion kokeilla hanskojen vuorin tekemistä. Mikäli homma toimii, on tänä vuonna joulupaketeissa aitoja suomalaisia nahkahanskoja ainakin kummipojalle ja hänen sisarelleen.

Villahuopa on kauniin sini-vihreä-valko-kirjavaa ja pakko myöntää, että tuskin maltan odottaa pääseväni testaamaan. Tällä kertaa olen ollut sen verran kaukaa viisas, että luin netistä valmistusohjeita useammalta taholta sekä pyysin Herra Kirjoitusta tulostamaan minulle kaavat. Onnistumisprosentti on siten todennäköisesti suurempi. Palaan asiaan, kun olen saanut jotain valmista.

Hinta-laatu - suhde

Onko todella niin, että kallis on yhtä kuin hyvälaatuinen ja kaikki halpa on huonoa. Voiko olla halpaa ja hyvää tai kallista ja huonoa? Kaikki varmaan tiedämme, että voi. Kuten yhtä hyvin tiedämme sen, että voi olla halpaa ja huonoa ja kallista ja hyvää. Valitettavasti monessa asiassa on niin, että hintalappu ei todellakaan ole koko totuus, mutta joskus sillä on kyllä merkitystä.

Viimeisin havaintoni on peräisin astianpesuaineista. Väittäisin, etten ole aikuisiälläni ostanut normaalihintaista astianpesuainepulloa, vaikka meillä tiskataan kaikki käsin. Astianpesuaineet kun ovat yleensä olleet aina jossain halpakaupassa tarjouksessa eurolla pullo tai puolitoista euroa litra tai jotain sinne päin. Ahneesti olen ostanut noita aina, kun sopiva tarjous on sattunut kohdalle, sillä ovathan ne kulutustavaraa, mistä johtuen noita on ollut meillä varastossa lukuisia pulloja. Olen yrittänyt vähentää varastojen määrää kymmenestä pullosta noin kolmeen olemalla ostamatta, mutta uskoakseni niitä on silti vielä enemmän kuin kolme pulloa jemmassa.

Jossain vaiheessa testasin senkin, että niin sanottu merkitön (Alio) asianpesuaine riittää pidemmälle kuin Fairy ja pesee ihan yhtä hyvin kaiken muun paitsi lasipinnat ja ikkunalasit, niiden suhteen ei ole Fairyn voittanutta. Tai oikeastaan käytän ikkunoihin Fairya ja pinnoille etikka-astianpesuaineseosta.  Tuo edellä mainittu Alio maksoi silloin euron litra ja pullo riitti melkein vuoden. Hinta-laatu -suhde siis enemmän kuin kohdallaan. 

Alkuvuodesta ostin ostohimossani pullon Nordclean-merkkistä astianpesuainetta - halvalla - totta kai. Nämä ovat paikallisessa halpahintamyymälässä "kestotarjouksessa" eurolla puoli litraa. Tässä kohtaa joudun totetamaan, että aina halvalla ei saa hyvää. Astianpesuaine ei ole riittoisaa eikä pese hyvin, sitä joutuu käyttämään triplamäärän normaaliin nähden ja silti veden viilentyessä astioihin tuntuu jäävän kalvoa, mikä edellyttää uudelleen tiskaamista. Tämän kohdalta voin siis todeta, että en osta enää seuraavalla kerralla.

Tämäkin on niitä yleisesti tiedossa olevia asioita, että kaikkein kalleimmissa tuotteissa usein maksaa merkki. Laatu ei ole sen parempi kuin keskihintaisissakaan, mutta ihmiset ovat halukkaita maksamaan brandista, joukkoon kuulumisesta. Omena-puhelimet, -tabletit ja -tietokoneet lienevät tästä yksi erinomainen tyyppiesimerkki, ominaisuudet ovat samat kuin pari-kolme sataa halvemmissa vehkeissä, mutta kun sellainen on vain kaikilla pakko olla (no ei varmaan yllätä, että minulla ei ole). Jos minulla olisi tarvetta, voisin sijoittaa satasen suomalaiseen käsityönä tehtyyn nahkalaukkuun, ja väitän sen olevan yhtä toimiva kuin tonnin (tai useamman) veskakin. Satasen laukulla ei tietenkään ole sellaista  logo- ja jälleenmyyntiarvoa kuin tonnin veskalla, mutta minä ostankin tavarat käyttääkseni.

Tunnustan kuitenkin joissain asioissa olevani "merkkitietoinen", esimerkiksi kahvinkeittimemme on Moccamaster, eikä sen seuraajaksi ole muun merkkistä tulossa. En halua sitä kalleinta mallia, vaan halvemmasta päästä olevan perusmallin ilman mitään lisä- ja ylellisyyshäristimiä ja tämä siksi, että edellinen keittimemme on nyt palvellut noin 15 vuotta ja toimii toistaiseksi moitteetta. Sillä keitetty kahvi on hyvänmakuista (mihin tietysti vaikuttaa myös keittimen säännöllinen huolto ja paikkakunnan hyvä vesi) ja ennen kaikkea kuumaa, sillä inhoan keittimiä, jotka keittävät haaleaa kahvia, joka on kylmää, kun siihen kaataa maitoa sekaan. Samoin imuri on jatkossa joko Dyson tai Miele, ja tämä vain siksi, että ne toimivat ja kestävät. Saattavat toki maksaa enemmän kuin halvin mahdollinen merkki, mutta tiedän tuttavamme vaihtaneen kolme halpaa kahvinkeitintä siinä ajassa, kun tuo meidän aikanaan satasen  maksanut Moccamasterimme on ollut käytössä eli ei se ainakaan vuositasolla ole yhtään sen kalliimmaksi tullut.

Minulle siis ostoksia tehdessäni tärkeintä on tuotteen hinta-laatu - suhde, haluan käyttämäni tavarat järkevän hintaisina, mutta laadukkaina. Maksan mielelläni laadusta ja kestosta, enkä välttämättä valitse tuotteista sitä halvinta. Toisinaan tuleekin yllätyksiä joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan, edullisemman tuotteen laatu yllättää positiivisesti ja se päätyy ehdottomasti jatkoon tai laadukkaana pitämäni hintavahko tuote osoittautuukin ihan joksikin muuksi, enkä missään tapauksessa halua enää toista samanmerkkistä. En kuitenkaan halua maksaa brandilisää, jos toimiva logoton on yhtä hyvä.