Päätimme kesälomamme Herra Kirjoituksen kanssa kirppiskierrokseen, joka oli jälleen kerran silmiäavaava. Se myynnissä olevan romun, anteeksi tavaran, määrä oli taas sellainen, että ei tee hetkeen mieli ostaa mitään. Eikä tullut kirppikselläkään kovin monen asian kohdalla sellaista tunnetta, että tuon mä haluan tai että tuota katsoisin edes kahdesti. Kolmea tavaraa katsoin vähän pidempään, yhtä punaista mekkoa, jonka hihat olivat liian kapeat, punaisia kenkiä, joista totesin, etten tarvitse niitä (jos hinta olisi ollut hitusen halvempi, olisin saattanut langeta) ja pussillista saippuaa. Tämä viimeksi mainittu piti sisällään jonkun matkamuistoiksi saamia saippuoita useamman kappaleen. Mainittakoon vielä, että kyseisestä pöydästä kaikki oli kaupan puoleen hintaan - ja tunnustan, etten olisi normaalihinnalla edes harkinnut ostamista, mutta alennus, se suuri houkuttaja onnistui toimimaan koukuttimena.
Tässä kohtaa voi esittää kaksi kysymystä, ensinnäkin kuka laittaa myyntiin moisia tuotteita ja mikä vielä tärkeämpää, kuka ostaa niitä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastauskena on tietenkin minä - sisäinen Sulo Vilénini ei voinut vastustaa noita ja toisekseen en kehdannut poistua kirppikseltä ihan tyhjin käsin. Lisäksi saippualle - kunnon saippualle - on aina tarvetta. Tässä paketissa saippuaa oli reilu 500g.
Saippuoiden hinnaksi jäi alennuksen jälkeen 2€, joten mielestäni tein kuitenkin ihan hyvät kaupat ja meillä riittää puhtautta pitkäksi aikaa, ei tarvitse ostaa sen paremmin suihkugeelejä kuin käsisaippuaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti