Vuoden alusta poistoja on kertynyt 510kpl
Heinä-elokuussa lisää kertyi seuraavasti:
1) lohikäärmepuu-kasvi (vaihdettu)
2) Joki-langat (myyty)
3) kylmälaatikko (vaihdettu)
4) kestoside, loppuunkulunut (roskiin)
5) kaiutinsetti (vaihdettu)
6) 7 kerää lankaa (annettu lahjaksi)
7) pelikortit (annettu lahjaksi)
8) mustat kiilakorkokengät (annettu)
9) lehtiä kiertoon
10) superloniset papiljotit (roskiin)
11) kahvipusseja (vaihdettu munakennoihin)
12) käsityölehti (myyty)
13) 31 kpl kosmetiikkapoistoja
yhteensä siis 49 kpl ja vuoden alusta 559kpl
Varsin hiljainen pari kuukautta on ollut, mutta se kai ei yllätä ketään, koska kesällä lomaillaan eikä kierrätetä.
torstai 31. elokuuta 2017
keskiviikko 30. elokuuta 2017
Naistenpankin vinoruutua
Jälleen kerran naamakirjan ihmeellinen maailma tarjosi ohjeen, jota oli pakko kokeilla. Lanka tosin valikoitui ensisijaisesti saajan mieltymysten - naisten asia, ei niinkään värimaailma - takia.
Itse pidän enemmän sateenkaariraidasta, mutta kyllä nämä iloiset värit tuovat kummasti piristystä syksyn harmauteen.
Sukat on kudottu yksinkertaisella vinoruutuohjeella: 2 oikein, langankierto, 2 oikein, 2 oikein yhteen. Tätä toistetaan jokaisella puikolla ja jokaisella kerroksella. Vinoruudut syntyvät kun sukanvarsi pikkuhiljaa kiertyy. Näissä sukissa on perinteinen 12 silmukkaa puikolla ja 3½ puikot, mutta puikot olisivat voineet olla isommatkin, koska kierre tekee varresta melko tiukkaa. Teräosa sitten ihan tavallista sileää vahvistetut kantapään jälkeen.
Jos olisi halunnut hifistellä, niin olisi pitänyt miettiä, miten toisen sukan olisi saanut kiertymään toiseen suuntaan. Minä en jaksanut ja niinpä nämä kiertyvät molemmat samaan suuntaan. Menevät siis joululahjapakettiin.
Itse pidän enemmän sateenkaariraidasta, mutta kyllä nämä iloiset värit tuovat kummasti piristystä syksyn harmauteen.
Sukat on kudottu yksinkertaisella vinoruutuohjeella: 2 oikein, langankierto, 2 oikein, 2 oikein yhteen. Tätä toistetaan jokaisella puikolla ja jokaisella kerroksella. Vinoruudut syntyvät kun sukanvarsi pikkuhiljaa kiertyy. Näissä sukissa on perinteinen 12 silmukkaa puikolla ja 3½ puikot, mutta puikot olisivat voineet olla isommatkin, koska kierre tekee varresta melko tiukkaa. Teräosa sitten ihan tavallista sileää vahvistetut kantapään jälkeen.
Jos olisi halunnut hifistellä, niin olisi pitänyt miettiä, miten toisen sukan olisi saanut kiertymään toiseen suuntaan. Minä en jaksanut ja niinpä nämä kiertyvät molemmat samaan suuntaan. Menevät siis joululahjapakettiin.
perjantai 18. elokuuta 2017
Fiksuruoka tai sitten ei fiksua ruokaa
Eilen kirjoittelin Matsmartista ja ruokatavaroiden tilaamisesta sitä kautta. Kuten eilen mainitsin, palveluita on kaksi; ruotsalaisen Matsmartin lisäksi suomalainen Fiksuruoka, jossa myytävät merkit ovat selvästi tutumpia Fazeria, Auraa, Elovenaa jne.
Tunnustan, että en ole käyttänyt Fiksuruokaa, vaikka pitäisi ehkä suosia suomalaista. Plussana Fiksuruoalle olisivat pienemmät toimituskulut ja se, että yli 70€ tilauksiin toimituskuluja ei tule lainkaan.
Eilisessä kirjoituksessani ohitin toimittajan valinnat toteamalla, että löysin Matsmartin ensin ja tilasin siksi sieltä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Muistin toisen merkittävällä tavalla valintaan vaikuttaneen asian, kun vilkaisin tänään läpi molempien firmojen nettisivut. Fiksuruoka on valitettavasti kallista, minusta todella kallista ja se oli yksi merkittävä syy siihen, miksi testitilaukseni kääntyi toisen firman puoleen.
Joko meillä on täällä edulliset kaupat ja hyvät tarjoukset tai sitten Fiksuruoan lähtöhinnat lasketaan jostain sellaisesta hinnasta, joka ei ole kaupan hyllyhinta. Kolmantena vaihtoehtona on toki sitten se, että tarjoushaukka on kadottanut normaalihintojen tajun, mikä sekin on täysin mahdollista, kun suurimman osan ostoksistani teen tarjouksesta. Joka tapauksessa monessa kohtaa Fiksuruoan alennushinnat olivat samat kuin tällä halvimmassa (sen toki tunnustan, että käytin vertailussa aina halvinta vaihtoehtoa ja eri kauppoja) kaupassa myyntihinta. Se ei valitettavasti kannusta ostamaan vanhenemassa olevaa ruokaa, kun samaan hintaan saa täysin kuranttia kaupasta. Tunnustan toki senkin, ettei minulla ole käsitystä siitä, mitä ruotsalaisessa kaupassa ruoka maksaa eli voihan olla, että täällä halvalta tuntuva euron pakettihinta on siellä normaali, mutta ainakin suomalaiseen hintatasoon verrattuna Matsmartin hinnat olivat edulliset. Lisäksi huomasin sen, että Fiksuruoassa tyypilliset alennusprosentit olivat alta 40%, en tainnut löytää yhtään tuotetta, joka olisi ollut myynnissä 90% alessa, vaikka he sitä mainostavatkin. Vastaavasti Matsmartin tuotteissa alunnusprosentit olivat liki poikkeuksetta yli 40%, joissain tuotteissa jopa se 90%, ja hinnat, joista alennukset laskettiin, vastasivat meidän hyllyhintojamme. Siis sama toisin sanoin; Pandan lakupussi maksaa tällä kaupassa noin 1,99€ ja samasta hinnasta oli laskettu Matsmartin 50% ale, jolloin pussi myytiin 0,99€ hintaan. Fiksuruoalla vastaavasti pussin hinnaksi olisi merkitty 2,49€ja siitä olisi saanut 20% alennusta, jolloin hinnaksi olisi jäänyt 2,02€ eli sama tai jopa vähän enemmän kuin kaupassa.
Tässä kohtaa joudun taas valitettavasti toteamaan, että länsinaapuri vei voiton 10-2, vaikka miten yrittäisi asiaa muuksi muuttaa. Eli minulle Fiksuruoka ei ole fiksua ruokaa, koska olen nuuka ja nulju. Pahaa pelkään, että tässä käy taas kerran niin, että Fiksuruoka jää tähdenlennoksi, kun Matsmart tulee ja jyrää...
Tunnustan, että en ole käyttänyt Fiksuruokaa, vaikka pitäisi ehkä suosia suomalaista. Plussana Fiksuruoalle olisivat pienemmät toimituskulut ja se, että yli 70€ tilauksiin toimituskuluja ei tule lainkaan.
Eilisessä kirjoituksessani ohitin toimittajan valinnat toteamalla, että löysin Matsmartin ensin ja tilasin siksi sieltä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Muistin toisen merkittävällä tavalla valintaan vaikuttaneen asian, kun vilkaisin tänään läpi molempien firmojen nettisivut. Fiksuruoka on valitettavasti kallista, minusta todella kallista ja se oli yksi merkittävä syy siihen, miksi testitilaukseni kääntyi toisen firman puoleen.
Joko meillä on täällä edulliset kaupat ja hyvät tarjoukset tai sitten Fiksuruoan lähtöhinnat lasketaan jostain sellaisesta hinnasta, joka ei ole kaupan hyllyhinta. Kolmantena vaihtoehtona on toki sitten se, että tarjoushaukka on kadottanut normaalihintojen tajun, mikä sekin on täysin mahdollista, kun suurimman osan ostoksistani teen tarjouksesta. Joka tapauksessa monessa kohtaa Fiksuruoan alennushinnat olivat samat kuin tällä halvimmassa (sen toki tunnustan, että käytin vertailussa aina halvinta vaihtoehtoa ja eri kauppoja) kaupassa myyntihinta. Se ei valitettavasti kannusta ostamaan vanhenemassa olevaa ruokaa, kun samaan hintaan saa täysin kuranttia kaupasta. Tunnustan toki senkin, ettei minulla ole käsitystä siitä, mitä ruotsalaisessa kaupassa ruoka maksaa eli voihan olla, että täällä halvalta tuntuva euron pakettihinta on siellä normaali, mutta ainakin suomalaiseen hintatasoon verrattuna Matsmartin hinnat olivat edulliset. Lisäksi huomasin sen, että Fiksuruoassa tyypilliset alennusprosentit olivat alta 40%, en tainnut löytää yhtään tuotetta, joka olisi ollut myynnissä 90% alessa, vaikka he sitä mainostavatkin. Vastaavasti Matsmartin tuotteissa alunnusprosentit olivat liki poikkeuksetta yli 40%, joissain tuotteissa jopa se 90%, ja hinnat, joista alennukset laskettiin, vastasivat meidän hyllyhintojamme. Siis sama toisin sanoin; Pandan lakupussi maksaa tällä kaupassa noin 1,99€ ja samasta hinnasta oli laskettu Matsmartin 50% ale, jolloin pussi myytiin 0,99€ hintaan. Fiksuruoalla vastaavasti pussin hinnaksi olisi merkitty 2,49€ja siitä olisi saanut 20% alennusta, jolloin hinnaksi olisi jäänyt 2,02€ eli sama tai jopa vähän enemmän kuin kaupassa.
Tässä kohtaa joudun taas valitettavasti toteamaan, että länsinaapuri vei voiton 10-2, vaikka miten yrittäisi asiaa muuksi muuttaa. Eli minulle Fiksuruoka ei ole fiksua ruokaa, koska olen nuuka ja nulju. Pahaa pelkään, että tässä käy taas kerran niin, että Fiksuruoka jää tähdenlennoksi, kun Matsmart tulee ja jyrää...
torstai 17. elokuuta 2017
Testauksessa Matsmart
Ruokahävikin vähentäminen ja edullinen ruoka kuulostavat erikseen ja yhdessä erittäin hyviltä asioilta, ainakin tällaisen kaltaiseni nuukailijan mielestä, joten ei liene ihme, että halusin kokeilla Matsmart-palvelua. Kyseessä on siis palvelu, josta voi suhteellisen edullisin hinnoin tilata syömäkelpoista, mutta jo päiväysvanhentunutta tai juuri vanhenevaa taikka pakkauksiltaan muuttunutta/muuttuvaa ruokaa eli elintarvikkeita.
Käsittääkseni tällainen konsepti on suhteellisen uusi Suomen markkinoilla, vaikka samalla periaatteella toimivia firmoja löytyykin jo kaksi: ruotsalainen Matsmart ja suomalainen Fiksuruoka. Minä nyt satuin naputtelemaan tilaukseni ensin mainittuun, koska löysin sen ensin. Tilaus siis tehtiin netissä ja sen voi myös maksaa valmiiksi tai sitten antaa Klarnan laskuttaa. Tavaraerien koko vaihtelee ja joitain on tarjolla vain vähän. Tämän sain konkreettisesti huomata siinä, kun päivällä valmiiksi katsomistani tuotteista osa oli loppunut siihen mennessä, kun illalla tein tilausta.
Paketti toimitetaan postin kautta ja siihen tulee kohtuullisen suolaiset 7€ toimituskulut, minkä vuoksi firma ohjeistaakin, että kannattaa ostaa mahdollisimman lähelle 20kg tavaraa, koska tuo 20kg on se, mikä yksillä toimituskuluilla tulee. No, näin tietenkin toimin ja se vaati vähän kikkailua, sillä jossain kohtaa paketin saldo oli 450g yli painorajan, mutta kun vaihdoin tuotteita pois ja toisia tilalle, niin lopullisessa paketissa oli vain 50g alle maksimin. Plussaa ehdottomasti siitä, että ohjelman ostoskori näyttää koko ajan, paljonko paketissa on tilavuuspainoa ja meneekö yksillä postikuluilla vai veloitetaanko kahdet.
Periaatteessa tuollainen systeemi on äärimmäisen hyvä ja kannatettava, mutta siihen liittyy muutamia muttia. Ensimmäinen on toki toimituskulujen osuus, mihin Postilla on iso osuutensa eli ihan pienet tilaukset karsiutuvat tuolla - ei vaan kannata ostaa pientä määrää, kun sen saa jo normikaupasta samalla hinnalla kun lisää tuotteen hintaa postikulut. Toinen mutta on sitten valikoima, on toki ymmärrettävää, että perustuotteita ei välttämättä kovinkaan usein jää myytäväksi tällaisten kanavien kautta, joten valikoima on mitä on. Tuotteissa oli paljon niin sanottuja erikoisuuksia ja varsin vähän mitään perustarviketta. Myönnän myös, että koska olin testimielellä liikenteessä, tuli ostoskoriin klikkailtua todella paljon sellaista, mitä olisin normaalioloissa varmasti tai melko varmasti jättänyt kauppaan. Jotenkin tuo verkkokauppa aiheuttaa nuukallekin ihmiselle ostosokeuden ja euro siitä tai tästä tuotteesta testimielessä ei tunnu niin paljolta kuin kivijalkakaupassa, jossa se helpommin vertautuu maitopurkkiin tai leipäpussiin.
Fiksuista tuotteista ostoskoriin tuli napattua Allevon vaniljanmakuista VLCD-jauhetta (kyllä se on taas alkamassa dietille) useampi paketti, kun 20 pussin laatikko maksoi 8 euroa. Samoin Naturdietin ateriankorvauspatukoita laatikollinen eli 18 kappaletta alta kympillä, nappasin laatikkoon myös ison satsin vähemmän terveellisiä Alpenin välipalapatukoita, joista osan kiikutin töihin hätävaraksi. Olen huomannut, että sisäinen sokerirottani herää, kun päivä on rankka ja taukoja ei ehdi pitää- se tarkoittaa sitä, että työpäivän jälkeen kaupan karkkihylly kutsuu. Tätä ei-toivottua reaktiota yritän torjua sillä, että voin nappasta vaikka töistä lähtiessäni välipalapatukan syötäväksi, se nostaa sokereita sen verran, ettei tarvitse poiketa karkkihyllyn kautta. Samaa tarkoitusta ajamaan ostin laatikollisen proteiinivanukkaita 12kpl alta 3€. Nämä olen jo testannut ja harmittaa, etten uskaltanut ostaa enempää, ne todellakin maistuvat hyviltä (mikä ei aina ole proteiinituotteiden ominaisuus) ja pitävät nälkää. Peli-iltaa varten ostin 4 kg karkkia - kyllä, ihan oikein kaksi kahden kilon irtokarkkilaatikkoa. Olisin ostanut 8kg, jos laatikkoon olisi mahtunut, kun 8kg olisi maksanut melkein saman kuin tuo 4kg, mutta en sitten malttanut täyttää ostolootaani pelkillä karkeilla ja päädyin tilaamaan vähemmän ja maksamaan kiloa kohti enemmän. Uusista testattavista tuotteista ostin kauravispiä ja erilaisia näkkäreitä. Herra Kirjoitus sai sitruunamehua, jota hän oppi himoitsemaan Teneriffalla.
Mitä sitten olisin voinut jättää hankkimatta; no esimerkiksi jo tuolla aiemmin mainitut peli-iltama karkit, samalla rahalla olisi saanut kyllä terveellistäkin syötävää, mutta... Myös kaikki maustetut popparit, sipsit, salamisnackit, suklaa ja muut karkit olivat laatikossa turhia. Postikuluineen tuon 20kg:n boxin hinnaksi tuli noin 85€ ja siitä kolmasosa oli turhuutta, jota en missään nimessä uudestaan lähtisi ostamaan.Tähän testailunhaluun ja turhuuteen vaikutti kyllä osaltaan sekin, että aika iso osa Matsmartin tuotteista on ruotsalaisia eli meille tuntemattomia merkkejä, joita halusimme kokeilla mahdollista seuraavaa kertaa varten.
Kokonaisuudessaan kuitenkin sellainen kokemus, että voisin käyttää palvelua uudestaankin, tosin huomattavasti tarkemmin ostoksiani harkiten.
Käsittääkseni tällainen konsepti on suhteellisen uusi Suomen markkinoilla, vaikka samalla periaatteella toimivia firmoja löytyykin jo kaksi: ruotsalainen Matsmart ja suomalainen Fiksuruoka. Minä nyt satuin naputtelemaan tilaukseni ensin mainittuun, koska löysin sen ensin. Tilaus siis tehtiin netissä ja sen voi myös maksaa valmiiksi tai sitten antaa Klarnan laskuttaa. Tavaraerien koko vaihtelee ja joitain on tarjolla vain vähän. Tämän sain konkreettisesti huomata siinä, kun päivällä valmiiksi katsomistani tuotteista osa oli loppunut siihen mennessä, kun illalla tein tilausta.
Paketti toimitetaan postin kautta ja siihen tulee kohtuullisen suolaiset 7€ toimituskulut, minkä vuoksi firma ohjeistaakin, että kannattaa ostaa mahdollisimman lähelle 20kg tavaraa, koska tuo 20kg on se, mikä yksillä toimituskuluilla tulee. No, näin tietenkin toimin ja se vaati vähän kikkailua, sillä jossain kohtaa paketin saldo oli 450g yli painorajan, mutta kun vaihdoin tuotteita pois ja toisia tilalle, niin lopullisessa paketissa oli vain 50g alle maksimin. Plussaa ehdottomasti siitä, että ohjelman ostoskori näyttää koko ajan, paljonko paketissa on tilavuuspainoa ja meneekö yksillä postikuluilla vai veloitetaanko kahdet.
Periaatteessa tuollainen systeemi on äärimmäisen hyvä ja kannatettava, mutta siihen liittyy muutamia muttia. Ensimmäinen on toki toimituskulujen osuus, mihin Postilla on iso osuutensa eli ihan pienet tilaukset karsiutuvat tuolla - ei vaan kannata ostaa pientä määrää, kun sen saa jo normikaupasta samalla hinnalla kun lisää tuotteen hintaa postikulut. Toinen mutta on sitten valikoima, on toki ymmärrettävää, että perustuotteita ei välttämättä kovinkaan usein jää myytäväksi tällaisten kanavien kautta, joten valikoima on mitä on. Tuotteissa oli paljon niin sanottuja erikoisuuksia ja varsin vähän mitään perustarviketta. Myönnän myös, että koska olin testimielellä liikenteessä, tuli ostoskoriin klikkailtua todella paljon sellaista, mitä olisin normaalioloissa varmasti tai melko varmasti jättänyt kauppaan. Jotenkin tuo verkkokauppa aiheuttaa nuukallekin ihmiselle ostosokeuden ja euro siitä tai tästä tuotteesta testimielessä ei tunnu niin paljolta kuin kivijalkakaupassa, jossa se helpommin vertautuu maitopurkkiin tai leipäpussiin.
Fiksuista tuotteista ostoskoriin tuli napattua Allevon vaniljanmakuista VLCD-jauhetta (kyllä se on taas alkamassa dietille) useampi paketti, kun 20 pussin laatikko maksoi 8 euroa. Samoin Naturdietin ateriankorvauspatukoita laatikollinen eli 18 kappaletta alta kympillä, nappasin laatikkoon myös ison satsin vähemmän terveellisiä Alpenin välipalapatukoita, joista osan kiikutin töihin hätävaraksi. Olen huomannut, että sisäinen sokerirottani herää, kun päivä on rankka ja taukoja ei ehdi pitää- se tarkoittaa sitä, että työpäivän jälkeen kaupan karkkihylly kutsuu. Tätä ei-toivottua reaktiota yritän torjua sillä, että voin nappasta vaikka töistä lähtiessäni välipalapatukan syötäväksi, se nostaa sokereita sen verran, ettei tarvitse poiketa karkkihyllyn kautta. Samaa tarkoitusta ajamaan ostin laatikollisen proteiinivanukkaita 12kpl alta 3€. Nämä olen jo testannut ja harmittaa, etten uskaltanut ostaa enempää, ne todellakin maistuvat hyviltä (mikä ei aina ole proteiinituotteiden ominaisuus) ja pitävät nälkää. Peli-iltaa varten ostin 4 kg karkkia - kyllä, ihan oikein kaksi kahden kilon irtokarkkilaatikkoa. Olisin ostanut 8kg, jos laatikkoon olisi mahtunut, kun 8kg olisi maksanut melkein saman kuin tuo 4kg, mutta en sitten malttanut täyttää ostolootaani pelkillä karkeilla ja päädyin tilaamaan vähemmän ja maksamaan kiloa kohti enemmän. Uusista testattavista tuotteista ostin kauravispiä ja erilaisia näkkäreitä. Herra Kirjoitus sai sitruunamehua, jota hän oppi himoitsemaan Teneriffalla.
Mitä sitten olisin voinut jättää hankkimatta; no esimerkiksi jo tuolla aiemmin mainitut peli-iltama karkit, samalla rahalla olisi saanut kyllä terveellistäkin syötävää, mutta... Myös kaikki maustetut popparit, sipsit, salamisnackit, suklaa ja muut karkit olivat laatikossa turhia. Postikuluineen tuon 20kg:n boxin hinnaksi tuli noin 85€ ja siitä kolmasosa oli turhuutta, jota en missään nimessä uudestaan lähtisi ostamaan.Tähän testailunhaluun ja turhuuteen vaikutti kyllä osaltaan sekin, että aika iso osa Matsmartin tuotteista on ruotsalaisia eli meille tuntemattomia merkkejä, joita halusimme kokeilla mahdollista seuraavaa kertaa varten.
Kokonaisuudessaan kuitenkin sellainen kokemus, että voisin käyttää palvelua uudestaankin, tosin huomattavasti tarkemmin ostoksiani harkiten.
maanantai 14. elokuuta 2017
Miten kauan voi olla vaatteidenostolakossa?
Tai paremminkin otsikon kysymys ehkä kuuluisi, miten kauan ihminen voi olla ostamatta vaatteita. Koska omalla kohdallani ostolakot ovat rajoittuneet pisimmilläänkin kuukausiin, on parasta lähteä miettimään kysymystä teoreettisesti.
Ensimmäinen mieleentuleva vastaus kysymykseen, miten kauan voi olla ostamatta vaatteita, on koko elämänsä. Näin siis teoriassa, koska maapallolta löytyy paikkoja, joissa vaatetus ei ole välttämätön ilmaston puolesta. Mutta jos ihan oikeasti aletaan miettiä asiaa, niin ympäristö, niin fyysinen kuin sosiaalinenkin, on se joka asettaa ensimmäiset vaateet vaatetukselle. Vaikka jossain muualla kenties selviäisikin vaatteetta, on se Suomen ilmasto-oloissa mahdotonta - ihminen ei vain mitenkään selviä talvella 30 asteen pakkasessa ilman jotain suojaa, ei edes sisätiloissa, sillä harvaa paikkaa saadaan niin lämpimäksi, että siellä selviää kokoaikaisesti ilman vaatteita.
Sosiaalisen ympäristön asettamat paineet ovatkin sitten luku sinänsä, koska jo varsin primitiiviset heimot käyttävät jotain (lehtiä, korsia, nahkaa jne) suojatakseen itseään. Sosiaaliset paineet jossain Borneon viidakossa ja koti-Suomessamme ovat toki erilaiset, ja erilaiset ne ovat Suomen sisälläkin erilaisessa asemassa olevilla henkilöillä. Onhan katkera totuus, ettei kukaan luota juristiin, joka esiintyy virttyneessä ja ryppyisessä puvussa sekä puhkikuluneissa kengissä. Vastaavanlainen vaatetus jollain pultsarilla herättää lähinnä sääliä tai hilpeyttä. Asema ja ammatti vain edellyttävät tiettyä pukeutumista, jotta olisi uskottava.
Ostolakon pituuteen vaikuttaa ratkaisevasti paitsi vaatteiden käyttötarve myös se, millaiset varastot vaatteita lähtötilanteessa on. Minulla hamsterina on vaatteita liki loppuelämäkseni, vaikka se olisi melkoisen pitkäkin kunhan vain en välitä siitä mikä on trendikästä ja mahdun vanhoihin vaatteisiini. Jollain minimalistisemman vaatekaapin omaavalla tilanne saattaa olla se, että vuoden tai kahden ostolakko tyhjentää koko vaatekaapin, kun siellä olevat vaatteet ovat jatkuvassa käytössä ja yksinkertaisesti kuluvat puhki tai muuttuvat sellaisiksi, ettei niitä enää sosiaalisen paineen vuoksi voi käyttää.
Nykyisenä tavara- ja vaateähkyn aikana on myös mahdollista tehdä vaatehankintoja käyttämättä siihen rahaa tai muita vaihdonvälineitä. Olen törmännyt naamakirjassa lukuisiin ilmoituksiin ja hyödyntänytkin niitä, joissa tarjotaan vaatteita vastikkeetta, toiveena, että ne tulisivat saajalle käyttöön kun eivät itselle enää ole syystä tai toisesta tarpeen. Tällaisia tarjouksia hyödyntämällä voi onnistua pitämään itsensä vaatteissa melko pitkäänkin, jos tyytyy siihen, mitä on tarjolla ja osuu sopivasti kohdalle. Toki silloin ei ole mahdollista toivoa, että saisiko samat kengät numeroa isompana kiitos. Ja sitten jälleen kerran on se sosiaalinen paine, toiset vain eivät halua käyttää mitään muiden vanhaa, toiset eivät voi esim. ammatillisista syistä näyttää yhtään nukkavieruilta tai epätrendikkäiltä ja sitä rataa.
Oma ostoslakkoni on joitakin isompia ja pienempiä lipsahduksia lukuunottamatta kestänyt jo useamman vuoden. Tämän vuoden aikana olen saanut ilmaiseksi takin, pipon, huivin ja housupuvun eli jakun ja housut - yhteensä 5 kpl, kaikki tämän vuoden vaatehankinnat ovat siis jo noita edellämainittuja "naamakirjan ilmaisia", minulla vain on sattunut olemaan hyvä tuuri. Helmikuussa lankesin ostamaan vaatepaketin, jossa oli useampia vaatteita - osa on lähtenyt eteenpäin, osa jäänyt aktiiviseen käyttöön. Viime vuoden "ilmaiset" olivat kolme kudottua toppia, 2 jakkua ja 2 t-paitaa, muita hankintoja ei ollut. Tuota ennen isompi lankeemus tuli tammikuussa 2015, silloin ostin valtavan vaatepaketin, josta siitäkin osa vaatteista on lähtenyt eteenpäin, osa käytetty jo loppuun, kun ovat olleet niin aktiivisessa käytössä ja osa on edelleen käytössä. Muina 2015 vuoden hankintoina olivat yhdet rintaliivit ja alushousut sekä yksi ilmainen korsetti. Eli ei nyt ihan mahdottomasti hankintoja. Koko loppuelämän mittaiseen ostolakkoon en aio sitoutua, mutta jos taas tämän kuun loppuun selviäisi ostamatta vaatteita. Pidempää aikaa en aio tähän kirjoittaa, sillä mitä enemmän joku asia on kielletty, sitä helpommin siihen tulee langettua.
Ensimmäinen mieleentuleva vastaus kysymykseen, miten kauan voi olla ostamatta vaatteita, on koko elämänsä. Näin siis teoriassa, koska maapallolta löytyy paikkoja, joissa vaatetus ei ole välttämätön ilmaston puolesta. Mutta jos ihan oikeasti aletaan miettiä asiaa, niin ympäristö, niin fyysinen kuin sosiaalinenkin, on se joka asettaa ensimmäiset vaateet vaatetukselle. Vaikka jossain muualla kenties selviäisikin vaatteetta, on se Suomen ilmasto-oloissa mahdotonta - ihminen ei vain mitenkään selviä talvella 30 asteen pakkasessa ilman jotain suojaa, ei edes sisätiloissa, sillä harvaa paikkaa saadaan niin lämpimäksi, että siellä selviää kokoaikaisesti ilman vaatteita.
Sosiaalisen ympäristön asettamat paineet ovatkin sitten luku sinänsä, koska jo varsin primitiiviset heimot käyttävät jotain (lehtiä, korsia, nahkaa jne) suojatakseen itseään. Sosiaaliset paineet jossain Borneon viidakossa ja koti-Suomessamme ovat toki erilaiset, ja erilaiset ne ovat Suomen sisälläkin erilaisessa asemassa olevilla henkilöillä. Onhan katkera totuus, ettei kukaan luota juristiin, joka esiintyy virttyneessä ja ryppyisessä puvussa sekä puhkikuluneissa kengissä. Vastaavanlainen vaatetus jollain pultsarilla herättää lähinnä sääliä tai hilpeyttä. Asema ja ammatti vain edellyttävät tiettyä pukeutumista, jotta olisi uskottava.
Ostolakon pituuteen vaikuttaa ratkaisevasti paitsi vaatteiden käyttötarve myös se, millaiset varastot vaatteita lähtötilanteessa on. Minulla hamsterina on vaatteita liki loppuelämäkseni, vaikka se olisi melkoisen pitkäkin kunhan vain en välitä siitä mikä on trendikästä ja mahdun vanhoihin vaatteisiini. Jollain minimalistisemman vaatekaapin omaavalla tilanne saattaa olla se, että vuoden tai kahden ostolakko tyhjentää koko vaatekaapin, kun siellä olevat vaatteet ovat jatkuvassa käytössä ja yksinkertaisesti kuluvat puhki tai muuttuvat sellaisiksi, ettei niitä enää sosiaalisen paineen vuoksi voi käyttää.
Nykyisenä tavara- ja vaateähkyn aikana on myös mahdollista tehdä vaatehankintoja käyttämättä siihen rahaa tai muita vaihdonvälineitä. Olen törmännyt naamakirjassa lukuisiin ilmoituksiin ja hyödyntänytkin niitä, joissa tarjotaan vaatteita vastikkeetta, toiveena, että ne tulisivat saajalle käyttöön kun eivät itselle enää ole syystä tai toisesta tarpeen. Tällaisia tarjouksia hyödyntämällä voi onnistua pitämään itsensä vaatteissa melko pitkäänkin, jos tyytyy siihen, mitä on tarjolla ja osuu sopivasti kohdalle. Toki silloin ei ole mahdollista toivoa, että saisiko samat kengät numeroa isompana kiitos. Ja sitten jälleen kerran on se sosiaalinen paine, toiset vain eivät halua käyttää mitään muiden vanhaa, toiset eivät voi esim. ammatillisista syistä näyttää yhtään nukkavieruilta tai epätrendikkäiltä ja sitä rataa.
Oma ostoslakkoni on joitakin isompia ja pienempiä lipsahduksia lukuunottamatta kestänyt jo useamman vuoden. Tämän vuoden aikana olen saanut ilmaiseksi takin, pipon, huivin ja housupuvun eli jakun ja housut - yhteensä 5 kpl, kaikki tämän vuoden vaatehankinnat ovat siis jo noita edellämainittuja "naamakirjan ilmaisia", minulla vain on sattunut olemaan hyvä tuuri. Helmikuussa lankesin ostamaan vaatepaketin, jossa oli useampia vaatteita - osa on lähtenyt eteenpäin, osa jäänyt aktiiviseen käyttöön. Viime vuoden "ilmaiset" olivat kolme kudottua toppia, 2 jakkua ja 2 t-paitaa, muita hankintoja ei ollut. Tuota ennen isompi lankeemus tuli tammikuussa 2015, silloin ostin valtavan vaatepaketin, josta siitäkin osa vaatteista on lähtenyt eteenpäin, osa käytetty jo loppuun, kun ovat olleet niin aktiivisessa käytössä ja osa on edelleen käytössä. Muina 2015 vuoden hankintoina olivat yhdet rintaliivit ja alushousut sekä yksi ilmainen korsetti. Eli ei nyt ihan mahdottomasti hankintoja. Koko loppuelämän mittaiseen ostolakkoon en aio sitoutua, mutta jos taas tämän kuun loppuun selviäisi ostamatta vaatteita. Pidempää aikaa en aio tähän kirjoittaa, sillä mitä enemmän joku asia on kielletty, sitä helpommin siihen tulee langettua.
torstai 3. elokuuta 2017
Puhdasta kirppistelyä
Päätimme kesälomamme Herra Kirjoituksen kanssa kirppiskierrokseen, joka oli jälleen kerran silmiäavaava. Se myynnissä olevan romun, anteeksi tavaran, määrä oli taas sellainen, että ei tee hetkeen mieli ostaa mitään. Eikä tullut kirppikselläkään kovin monen asian kohdalla sellaista tunnetta, että tuon mä haluan tai että tuota katsoisin edes kahdesti. Kolmea tavaraa katsoin vähän pidempään, yhtä punaista mekkoa, jonka hihat olivat liian kapeat, punaisia kenkiä, joista totesin, etten tarvitse niitä (jos hinta olisi ollut hitusen halvempi, olisin saattanut langeta) ja pussillista saippuaa. Tämä viimeksi mainittu piti sisällään jonkun matkamuistoiksi saamia saippuoita useamman kappaleen. Mainittakoon vielä, että kyseisestä pöydästä kaikki oli kaupan puoleen hintaan - ja tunnustan, etten olisi normaalihinnalla edes harkinnut ostamista, mutta alennus, se suuri houkuttaja onnistui toimimaan koukuttimena.
Tässä kohtaa voi esittää kaksi kysymystä, ensinnäkin kuka laittaa myyntiin moisia tuotteita ja mikä vielä tärkeämpää, kuka ostaa niitä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastauskena on tietenkin minä - sisäinen Sulo Vilénini ei voinut vastustaa noita ja toisekseen en kehdannut poistua kirppikseltä ihan tyhjin käsin. Lisäksi saippualle - kunnon saippualle - on aina tarvetta. Tässä paketissa saippuaa oli reilu 500g.
Saippuoiden hinnaksi jäi alennuksen jälkeen 2€, joten mielestäni tein kuitenkin ihan hyvät kaupat ja meillä riittää puhtautta pitkäksi aikaa, ei tarvitse ostaa sen paremmin suihkugeelejä kuin käsisaippuaakaan.
Tässä kohtaa voi esittää kaksi kysymystä, ensinnäkin kuka laittaa myyntiin moisia tuotteita ja mikä vielä tärkeämpää, kuka ostaa niitä. Jälkimmäiseen kysymykseen vastauskena on tietenkin minä - sisäinen Sulo Vilénini ei voinut vastustaa noita ja toisekseen en kehdannut poistua kirppikseltä ihan tyhjin käsin. Lisäksi saippualle - kunnon saippualle - on aina tarvetta. Tässä paketissa saippuaa oli reilu 500g.
Saippuoiden hinnaksi jäi alennuksen jälkeen 2€, joten mielestäni tein kuitenkin ihan hyvät kaupat ja meillä riittää puhtautta pitkäksi aikaa, ei tarvitse ostaa sen paremmin suihkugeelejä kuin käsisaippuaakaan.
keskiviikko 2. elokuuta 2017
keräkukkakimppu
Näin idean tähän jossain netin syövereissä. Myönnän, että tarkoitukseni oli toteuttaa se kaikkella ajatuksella, osaamisella ja hartaudella, mutta toisin kävi. Saimme yllätyskutsun ja jotain pientä kivaa viemistä piti kehittää supernopealla aikataululla. Niinpä tein sitten pikakeräkukkakimpun.
Kimpussa on kreppipaperilla päällystettyä metallilankaa varsina, lankakeriä kukkina, pahvipohja, jonka jouduin tekemään ensimmäisestä käteen osuneesta pahvista ja koristeena rusetti askartelulaatikosta löytyneistä tykötarpeista.
Paremmannäköisen kimpun saisi, kun kaikki langat olisivat värikkäitä ja samaa laatua. Minä olin varannut mahdollisimman monenlaista lankaa, jotta saaja pääsisi tekemään vähän sitä ja tätä langoista niin halutessaan.
Kimpussa on kreppipaperilla päällystettyä metallilankaa varsina, lankakeriä kukkina, pahvipohja, jonka jouduin tekemään ensimmäisestä käteen osuneesta pahvista ja koristeena rusetti askartelulaatikosta löytyneistä tykötarpeista.
Paremmannäköisen kimpun saisi, kun kaikki langat olisivat värikkäitä ja samaa laatua. Minä olin varannut mahdollisimman monenlaista lankaa, jotta saaja pääsisi tekemään vähän sitä ja tätä langoista niin halutessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
