Heinäkuun hankinnat

 En ole viime aikoina juuri esitellyt uusia hakintojani, mikä johtuu ihan siitä, etten ole paljon mitään uutta tai käytettyä hankkinut.

Jotain pientä on kuitenkin tullut hankittua.
Työpaikallamme oli myynnissä kampaamotarvikkeita superedullisesti, joten minäkin päädyin hankkimaan pari matkalakkapulloa - sellaisille kun on aina tarvetta. Hintaa näillä oli 2€ kappale. Hiuspuuteriakin olisin ostanut, mutta sitä ei ollut saatavilla enää siinä vaiheessa kun kaupoille ehdin.

Lisäksi sattui lankeemus eli päädyin hankkimaan itselleni jälleen kerran uudet alusvaatteet.

Ja tekosyykin oli hyvä. Nämä ovat sellaiset neutraalinväriset eli näitä voi käyttää töissäkin, toisin kuin niitä aikaisemmin hankkimiani turkoosinvärisiä. Tai siis voihan niitä käyttää, mutta näkyvät kyllä ihan mukavasti työnantajan tarjoamien vaatteiden läpi. Kahdet pöksyt ja rintaliivit yhteishinnaltaan alta 30€.

Eihän sitä tietenkään voi viettää kesää ilman uusia pelejä. Suomalaisen kirjakaupan alessa oli spesiaalitarjous, jossa he tarjosivat jo alennetuista tuotteista 40% lisäalen. Ensin haimme Tacticin milloin viimeksi pelin, jolle jäi hintaa 3,60€. Mietimme jo silloin Ulurun ostamista, mutta jotenkin se jäi epäilyttämään. Parin päivän miettimisen jälkeen totesimme, että kyllä haetaan se sittenkin kotiin. Niinpä myös Uluru muutti meille, kun alennushintaa jäi vain 15€.

Kesätapahtumaherkkuina haettiin paitsi kaksi pussia metrilakua, jotka katosivat niin nopeasti, ettei edes ehditty kuvaamaan, myös englantilaista fudgea. Suloisiin pusseihin saattoi itse kerätä, mitä herkkuja halusi maistella - ongelmana vaan oli se, että tuotteita oli tarjolla suunnilleen sataa erilaista.  Pitkän pohdinnan jälkeen fudgevalintamme kohdistuivat caipirinhaan, australialaiseen lakritsiin, Queen Elizabethiin, viski-hunajaan, vaniljaan, sitruunaan, suklaa-toffee-vaahtokarkkiin ja paholaisen minttuun. Osa mauista oli vähän erikoisempia kuten esimerkiksi Queen Elizaberh, jossa oli pinnalla valkoista suklaata ja koristeena rose-pippureita, sisällä rommilla maustettua suklaata ja lisämausteena ruusuvettä. Tässä kohtaa jätetään sitten hinnat mainitsematta.

Nämä lenkkarit ja sukat esittelin jo kertaalleen omassa postauksessaan, mutta mainitaan nyt vielä. Lidlin juoksulenkkarit ja -sukat, yhteensä 23€.

Kesälomalla aamupalalla

Nautinollinen kesäloma-aamu, aurinko paistaa, ei kiirettä minnekään. Työlistakin on vain alta kymmenen kohdan mittainen ja niistä pari saa hoidettua hyvinkin nopeasti - elämä on siis ihanaa.

Elämä on ihanaa, ainakin siihen asti, kun katsoo jääkaappiin. Äitini ja kummitätini, jotka ovat molemmat kovia "huusholli-ihmisiä" varmaan pissisivät etikkaa nähdessään herra Kirjoituksen ja minun aamupalatarjoilun.

Koko huushollissa ei ollut palaakaan tuorretta leipää, kun en eilen jaksanut käydä kaupassa. Onneksi sentään löytyi näkkileipäpaketti ja sen pohjalta muutama siivu näkkäriä. Jääkaapista kaivelin esiin maustettua tuorejuustoa, jota siellä on melkein aina. Sipaisin sitä leiville ja heittelin päälle runsaan kasan äidin kasvattamaa salaattia. Kahvimaitokin on ehtinyt jo muutaman päivän ylipäiväykselle, mutta ei testattaessa kokkaroitunut kahvissa, joten kelpaa letkeään kesälomameninkiin. Loppukruunauksen suoritin jo pikkaisen kuivahtaneella unelmatortun lopulla ja tuorreilla mansikoilla. Kyllä noilla aamun saa mukavasti käyntiin ja pääsee lomatunnelmaan. Pitäähän sen loman jotenkin arjesta erota.

Kesähaaste

Ystäväni M., jonka en tiennyt lukevan blogiani saati tunnistaneen minua sen kirjoittajaksi, heitti minulle sähköpostiin haasteen. Haaste kuului suunnilleen seuraavasti: "Kerro 11 faktaa tai tunnustusta, jotka liittyvät blogisi aiheisiin ja kesään". Lisäkomenttina oli vielä, että älä sitten latele mitään itsestäänselvyyksiä, vaan kaivele esiin kunnon tunnustuksia - mitä häpeällisempiä sen parempi meille.

Aloitetaan sitten meikkirintamalta, koska tämä on ihan rehellisesti häpeällistä. Kuten aikaisemmin esittelin suosikkimeikkipalettini loppui ja koska piti äkkiä saada töihin lähtiessä poskipuna, nappasin ensimmäisen käsiini sattuneen meikkipaletin, jossa oli poskipuna ja sudin sitä naamaani. Poskipuna oli joku epämääräinen vadelmanpunainen, jota en enää ikipäivänä enää itselleni ostaisi ja tarkoitus tosiaan oli, että käyttö jäisi tuohon yhteen kertaan. Häpeällistä tässä on se, että poskipuna on ollut käytössä jo kuukauden, kun en muka ole ehtinyt kaivella esiin parempaa väriä.

Siis kesän meikkimoka numero yksi on vadelmanpunaisen poskipunan käyttö (1).

Tunnustus kaksi liittyy myös meikkeihin. Kaverini oli tehnyt laskelmia kynsilakoissaan ja saanut tulokseksi kiitettävän 42 pulloa. Uteliaisuuttani laskin omani - olen jo useamman vuoden vältellyt kynsilakkojen ostamista ja saanutkin lakkojen määrän vähenemään vähän. Lopputulos oli 63 pulloa. Tuo ei kuitenkaan ole se häpeällinen tunnustus, vaan se, että laskin samalla huulipunani. Minulla oli 100 täysikokoista huulipunaa ja niiden lisäksi satoja minihuulipunia (2) (en edes laskenut niitä, mittasin vain, että niitä oli kolme reilua pivollista (siis kahden käden kämmenkuppia)). Missä ihmeen välissä olen ehtinyt hankkimaan tuon määrän huulipunia ???

No, joo tuplataan tuohon huulipuniin liittyvä tunnustus. Nappasin sieltä valikoimasta kesäkäyttöön aivan vaalean huulipunan ja totesin näyttäväni pissikseltä vadelmanpunaisesa poskipunassani ja vaaleassa huulipunassani. Häpeällistä on se, etten silti lakannut käyttämästä kumpaakaan (3).

Vaatteisiin liittyen täytyy tehdä yksi tunnustus:
Mainitaan juoksulenkkarini (näistä tulee vielä monta mainintaa, varautukaa vaan). Osa työkavereistani väitti minun tulleen hulluksi, kun kerroin aikeistani ostaa juoksulenkkarit ja alkaa kohottaa kuntoani juoksemalla (4). Olen nyt ostanut sellaiset, ja jopa käynyt lenkillä lyllertämässä muutaman kerran.

Lisätään vielä seuraava fakta, joka ei ehkä liity niinkään kesään. Jos ilmoitan aloittavani hiihtämisen, minkä tahansa sorttisen hiihtämisen, minulle voi tilata ambulanssikyydin pehmustettuun huoneeseen (5).

Tämä on sitten todella häpeällinen fakta ja liittyy osioon ruoka. Voisin elää pelkästään roskaruoalla (6). En vaan voi sille mitään, että ranskalaiset, hampurilaiset, pizza ja kebab maistuvat minusta hyviltä.

Seuraavakin fakta liittyy ruokaan ja toimii kyllä kesät talvet. Inhoan ruoan haaskaamista, joten pyrin aina käyttämään kaiken, mitä olen ostanut (7). Niinpä väittäisin olevani jonkinlainen mestari jääkaappiin kertyneiden epämääräisten tarvikkeiden käytämisessä ja yhdistämisessä.

Näiden faktojen keksiminen on muuten aikaslailla työlästä puuhaa, varsinkin kun pitää miettiä vielä sitä, että ne liittyisivät blogin aiheisiin ja kesäänkin. Ja kun aikakin alkaa loppua, pitää keksiä äkkiä muutama juttu.

Jatketaan sitten vaikka kengillä. Rakastan kenkiäni ja säästän kauneimpia yksilöitäni melkein liikaakin. Jos on pienikään riski, että sataa, valitsen jalkaani rumimmat ja kuluneimmat kenkäni, joilla ei ole väliä, vaikka kastuisivatkin (8). Käytän korkokenkiä lähinnä kesäisin ja silti niitä löytyy kaapistani enemmän kuin mitään muita kenkiä (9).

Rakastan vanhoja vaatteitani, niinpa useimmin esiinnyn kesällä venyneessä ja virttyneessä t-paidassa (10.)

Tämä kesäisten faktojen keksiminen nosti verenpainettani ainakin 20 yksikköä (11).

Numerot suluissa viittaavat tunnustavien faktojen numeroon

Surun tummia sävyjä

Surun tummia sävyjä on elämäni ollut viime aikoina tulvillaan. Rakas kummisetäni nukkui pois perjantaina 13. päivä.

Hän lähti "terveenä" miehenä sydän leikkaukseen, eikä koskaan palannut sieltä. Kukaan meistä ei tiennyt, ei hän edes itse, että hänen sydämensä oli todella sairas, niin sairas,  ettei se enää jaksanut. Hän selvisi leikkauksesta, mutta ei enää leikkauksen jälkeen tulleista komplikaatioista, jotka olivat ikään kuin viimeinen niitti. Totuus olisi kuitenkin ollut se, ettei kummisetä olisi selvinnyt ilman leikkaustakaan -sydän oli niin loppu. Hoitanut anestesialääkäri totesi, että kyse olisi ollut päivistä joka tapauksessa ja ehkä se on kuitenkin parempi niin, että ihminen saa lähteä saappaat jalassa; oltuaan vain reilun viikon sairaalassa. Ja toisaalta, onko sen armollisempaa kuolemaa, kuin vain nukkua pois. Kummisedälle kun menivät seki kipu- että unilääke viimeiseen asti ja hän kirjaimellisesti nukkui pois.

Tänäänkin, kun olen juossut kukkivien lehmusten alta ja nuuskinut niiden tuoksua, katsellut aurinkoisella taivaalla leijuvia poutapilviä, olen miettinyt elämää. Uskon vakaasti siihen, että jokaisella meistä on aikamme ja hiekka kummisedän tiimalasissa vain oli loppu. Silti menetys tuntuu ja niinhän sen pitääkin, sillä kummisetä oli minulle rakas.

DIY: fiksaa kännykkäkotelo

Olen mato hukkaamaan ja rikkomaan kännykkääni suojaavia pussukoita. Minulla on kaksi känykkää, joista toista suojaa oma merkkikohtainen kotelo ja se on pysynyt kiitettävästi tallella. Toisen kännykän kanssa on sitten huomattavasti surkeammin. Sen kohdalla on menossa jo neljäs kotelo, joista kaksi olen onnistunut hukkamaan. Erityisen vietävästi harmittaa se, että hukkasin äitini minulle tekemän pussukan. Se kun oli rakkaudella tehty, siihen oli jopa kirjoittu nimikirjaimeni erikoistekniikalla.

Korvasin menetykseni Gollan kotelolla, joka palvelikin hyvin, kunnes sen vetoketju rikkui. Hautasin kotelon laatikon pohjalle ajatuksella, että ehkä sitten joskus ja otin käyttöön jostain lahjana saamani kiiltävän kuparinvärisen kotelon. Se palvelikin hyvin siihen asti kunnes metallipinta alkoi kuoriutua kotelosta. Sitten oli pakko ryhtyä toimiin.

Normaali ihminen olisi tietenkin mennyt kauppaan ja ostanut uuden kotelon, mutta kun minä en ole ihan tavallinen.

Aloitin siis kaivamalla esiin vanhan Gollan koteloni ja tutkailemalla, josko sille voisi tehdä jotain. Satun näet rakastamaan tuon kotelon väriä ja onhan se kunnollisine toppauksineen ja taskuineen laadukas vehjes.

Sitten kaivoin esiin vanhat sammarit, joista ratkoin vetoketjun. Sammareiden lahkeista olen jo tehnyt tyynyn päälisen työtuolini lisätyynyyn. Nyt menivät vetoketju ja nappi (jolla fiksattiin yhdet kropsut siis feikkicrocsit, joiden remmi oli irronnut). Nyt olisi enää sammareiden yläosa jäljellä, voisikohan siitä tehdä laukun. Pitää pohtia.

Ratkoin siis kännykkälaukusta vetoketjun irti ja korvasin sen ruskealla sammareista otetulla.

Kotelon neulominen normaalilla ompelukoneella ei onnistunut, joten päädyin tikkaamaan sen käsin.

Tarkoituksella valitsin saman värisen ruskean langan kuin uusi vetoketju, jotta se ikään kuin näyttäisi kuuluvan asiaan.

Viimeisessä kuvassa on sitten valmis kotelo ja se vanha, jota korvaamaan tämä uusvanha kotelo tulee.

Kenkää kerrakseen

Jos tuolla aikaisemmin kerroinkin, että hukattuani yhden kengän, päädyin tilaamaan pari kymmentä paria uusia tilalle.  Ne ovat tulleet  jo aikapäiviä sitten, mutta jotenkin muiden kiireiden takia niiden esittely on jäänyt.

Tässä ne nyt sitten tulevat, minun uudet kesäkenkäni:

Osa odottelee vielä pussissa rengastamista. Paikallisen Sinooperin askartelutarvikevalikoima uudistui ja vanhat poistettiin reilulla alennuksella - sieltä kävin hakemassa nuo korurenkaat ja vähän muutakin (mm. paperinarua ja mulperinauhaa, joita esittelen sitten, kun päätyvät käyttöön).

Kuten kuvista näkyy keltainenkin popo on jo paripuoli - senkin pari katosi ensimmäisenä käyttöpäivänä. Nyt täytyy vaan pohtia, onko liian rivoa pistää toiseen korvaan lila kenkä ja toiseen keltainen. Siihen asti kun saan ratkaistua tuon ongelman, tyydyn riiputtamaan korvissani vihreitä saappaita ja pinkkejä avokkaita.

Kengät korvissa ovat keränneet kiittävää kommenttia, sopivat kuulemma jostain syystä minun tyyliini :-).

Hyvän mielen haaste

Ystäväni Mari Alppihovissa-blogista heitti minulle jo aikoja sitten hyvän mielen haasteen, jossa piti kertoa kymmenen asiaa, jotka tullessaan/ ollessaan tuovat hyvää mieltä.

Koska Mari itse kuvittaa blogiaan mitä upeimmilla kuvilla, aiheutti erityisesti postauksen kuvallinen puoli minulle päänvaivaa, koska olen parempi sanailussa kuin kuvailussa. Toisen osan ongelmaan toi tietenkin valinnan vaikeus, mitkä kymmenen asiaa valitisisin - ottaisinko isoja vai pieniä juttuja, mitkä todella tuovat elämääni eniten hyvää mieltä ja onnellisuutta.

Pyörittelin aihetta mielessäni yli kaksi kuukautta, ennen kuin olin saanut valittua NE kymmenen asiaa, jotka haluan nostaa esiin.

Ensimmäisen kuvan kollaasissa on monta minulle tärkeää asiaa. Olen ihmis-ihminen, joten perhe ja ystävät ovat minulle todella tärkeitä ja tuovat hyvää mieltä olemassa olollaan. Minun kohdallani perhe on kaksipiippuinen juttu, on tietenkin puolisoni, joka on tämän hetkinen perheeni, mutta myös koti-kotona asuva perheeni on minulle äärimmäisen tärkeä. Samoin ystävät ja "sisarukset", jotka eivät ole biologisia sisaruksiani, mutta kuitenkin läheisempiä kuin joidenkin oikeat sisaret ovat heille.

Ensimmäiset kolme tärkeää onnellisuutta tuovaa asiaa ovat siis:
1) Herra Kirjoitus, joka on elämäni tärkein ihminen. Häntä symboloivat kuvassa sormukset, joilla minut on hänelle "varattu" ja puolisoksi otettu
2) Perhe ja suku. Näitä kuvassa kuvaavat valokuvat ja esineet, jotka ovat kuuluneet rakkailleni tai joita olen heiltä saanut
3) Ystävät. Heitä edustavat samoin kuvat ja esineet

Olen sikäli outo ihminen, että rakastan työtäni ja sillä on iso merkitys elämässäni. Niinpä minun on melkein pakko nostaa työ ja siihen liittyvät jutut seuravaksi hyvää mieltä tuottavaksi asiaksi.

4) Työ, jossa riittää haastetta ja joka tuo onnistumisen (ja välillä epäonnistumisenkin) kokemuksia.
5) Loma, joka on ansaittu ja alkaa reilun viikon kuluttua.

6) Käsillä tekeminen. Näperrän mielelläni monenlaista, välillä ihan turhaa ja tolkutontakin, mutta ei kai sillä ole väliä, pääasia on se, että itsellä on hyvä mieli.

7) Aurinko. Rakastan valoa ja lämpöä, voin suoranaisesti sanoa, että en kykene elämään ilman niitä. Talvikauden aurinkopulaa lievittävät kirkasvalolamppu ja matkat jonnekin sinne, missä aurinko paistaa ja lämmintä riittää.

8) Kesä. Eivätköhän ne perustelut löydy tuosta edeltä ja lisäksi vielä se uskomaton vihreys, joka Suomen kesään liittyy. Pelkästään jo tuo vihreys saa hymyn kasvoille päivä toisensa jälkeen.

9) Kynnet. Kun on yli vuoden katsellut käsiään, joissa ennen kauniit kynnet liuskoittuvat  lähes juureen asti ja näyttävät kamalilta, osaa iloita siitä, kun kynnet jälleen kasvavat pitkiksi ja kestävät muutakin kuin niihin päin katsomisen.

10) Metrilakritsi. Olen koko kesän odottanut asuinkaupunkini kesätapahtumaa, josta saan käydä hakemassa pussillisen metrilakua. Tuo tapahtuma alkaa perjantaina, joten arvatkaapa, mistä minut löytää silloin - kyllä vain, pohtimassa sitä, ottaisinko kirpeää omenaa vaiko kolaa?