Koska minulle aina silloin tällöin tulee vastaustamaton halu ja suoranainen tarve ostaa jotain - edelleenkin. Paha tapa, jota olen yrittänyt kitkeä pois siinä kuitenkaan onnistumatta.
Nyt olen sitten taas päättänyt rakentaa itselleni muistilistaa tai ostoslistaa tai puutelistaa, miksi häntä nyt sitten haluaakaan sanoa sillä ajatuksella, että tästä voipi sitten valita, kun ostamisen tarve käy ylivoimaiseksi tai lahjakortit vanhenevat käsiin
1) Trind kynsilakka CC118
2) Trind kynsilakka CC133
3) tavallinen kirkas päälyslakka
4) kumisaappaat (hankittu)
tiistai 30. elokuuta 2011
perjantai 19. elokuuta 2011
Onko Pamsu kotona?
Voihan ******* (tähän voi sitten kuvitella vapaavalintaisen määrän vapaavalintaisia kirosanoja, vähintään puolen tusinaa, mieluummin koko tusinan). Olen ilmeisesti törmännyt ensimmäiseen kosmetiikka-allergiaani. Tähän asti olen voinut käyttää ongelmitta mitä vaan ja miten vaan, ilman, että mitään reaktiota on tullut. Nyt kun sitten kesäloman jälkeen palasin lempihuulipunaani, siveltimellä levitettävään kakkuun, olen kolmantena käyttöpäivänä päätynyt luokkaan "Pamsu" eli huulet ovat kivasti turvoksissa ja kihelmöivät. Mitään muuta syytä tähän niiden outoon käyttäytymiseen en ymmärrä kuin tuon huulipunan.
Toki joudun myöntämään, etten pese sivellintä joka käytön jälkeen, niin kuin pitäisi, mutta sentään sen verran usein, ettei senkään pitäisi tuohon olla syynä. Siis siihen, että likaisesta siveltimestä pöpöt ovat siirtyneet huulipunaan ja pilanneet sen.
Olotila on äärimmäisen epämukava, sillä huulet myös kuivuvat ja kuten todettu kirvelevät kiitettävästi, muutoinhan minulla ei olisikaan mitään pientä lisäturpeutta vastaan.
Nyt ei sitten auta muu kuin pestä sivellin oikein kunnolla, poistaa punasta pinta ja kokeilla vielä kerran. Jos sama jatkuu, on pakko luopua tuosta ihanuudesta ja heitää se roskiin - ja kiroilla vähän lisää. Sekä tietenkin toivoa sormet ja varpaat ristissä, että kyse todellakin on jostain vanhentumisen aiheuttamasta ongelmasta tuotteessa eikä siitä, että kohta en voi käyttää mitään huulipunia.
Toki joudun myöntämään, etten pese sivellintä joka käytön jälkeen, niin kuin pitäisi, mutta sentään sen verran usein, ettei senkään pitäisi tuohon olla syynä. Siis siihen, että likaisesta siveltimestä pöpöt ovat siirtyneet huulipunaan ja pilanneet sen.
Olotila on äärimmäisen epämukava, sillä huulet myös kuivuvat ja kuten todettu kirvelevät kiitettävästi, muutoinhan minulla ei olisikaan mitään pientä lisäturpeutta vastaan.
Nyt ei sitten auta muu kuin pestä sivellin oikein kunnolla, poistaa punasta pinta ja kokeilla vielä kerran. Jos sama jatkuu, on pakko luopua tuosta ihanuudesta ja heitää se roskiin - ja kiroilla vähän lisää. Sekä tietenkin toivoa sormet ja varpaat ristissä, että kyse todellakin on jostain vanhentumisen aiheuttamasta ongelmasta tuotteessa eikä siitä, että kohta en voi käyttää mitään huulipunia.
maanantai 15. elokuuta 2011
Suoraa ja sähäkkää
Pitkään, kovin pitkään olen kuunnellut kavereiden juttuja suoristusraudoista ja niillä hiuksille tehtävistä ihmeistä. Onhan minulla ollut jo vuosia rauta, joka toimii kreppiraudan rungossa siis niitä sellaisia, joissa on vaihdettavia levyjä - minun omassani on useammat, yhdet tavalliset krepit, yhdet laineita varten, kolmanne mikrokreppejä varten ja ne viimeiset sitten suoristamista ajatellen tehty. Tuo rauta vaan ei ole niitä kätevimpiä suoristamiseen.
Sattumalta osuin Prismassa poistopöydälle, jossa oli myynnissä poistuvia malleja myynnissä vähintään -40% alennuksella, sieltä sitten nappasin mukaani elämäni ensimmäisen kunnollisen suoristusraudan. Hintaa kapineelle jäi 19,90e ja kyseessä oli ihan avaamaton pakkaus, johon sai vielä täyden takuunkin. Värinä jotenkin viimeaikoihin hyvn soveltuva kiiltävä kirkkaanpunainen.
Suoristusrauta vaatii tietenkin kaverikseen myös kunnon suojasuihkeen eli menin ja tuhlasin kokonaiset 6,90e ostamalla L'orealin Studio Silk&Glossin suoja- ja kiiltosuihkeen. Testauksesta kerron sitten myöhemmin.
Kun tässä päivänä muutamana korjasin tyynyltäni kourallisen hiuksia ja tajusin, että niitä on viimeaikoina lähtenyt muutoinkin aikalailla paljon, päätin, että asialla on syytä tehdä jotain. Hiukan kirpaisi, mutta hain apteekista hiusjuuren täsmäravinnetta - 90 tabletin purkki maksoi 36 euroa, mutta jos se auttaa hiusten kasvuun, niin kyllä minä olen tuon valmis maksamaan. Tuloksista sitten myös raporttia myöhemmin, edessä on siis puolen vuoden kuuri lisäravinteita, kolme kuukautta vähintään ja aikaakin menee kuukauden verran ennen kuin tulokset alkavat näkyä - toivottavasti.
Sattumalta osuin Prismassa poistopöydälle, jossa oli myynnissä poistuvia malleja myynnissä vähintään -40% alennuksella, sieltä sitten nappasin mukaani elämäni ensimmäisen kunnollisen suoristusraudan. Hintaa kapineelle jäi 19,90e ja kyseessä oli ihan avaamaton pakkaus, johon sai vielä täyden takuunkin. Värinä jotenkin viimeaikoihin hyvn soveltuva kiiltävä kirkkaanpunainen.
Suoristusrauta vaatii tietenkin kaverikseen myös kunnon suojasuihkeen eli menin ja tuhlasin kokonaiset 6,90e ostamalla L'orealin Studio Silk&Glossin suoja- ja kiiltosuihkeen. Testauksesta kerron sitten myöhemmin.
Kun tässä päivänä muutamana korjasin tyynyltäni kourallisen hiuksia ja tajusin, että niitä on viimeaikoina lähtenyt muutoinkin aikalailla paljon, päätin, että asialla on syytä tehdä jotain. Hiukan kirpaisi, mutta hain apteekista hiusjuuren täsmäravinnetta - 90 tabletin purkki maksoi 36 euroa, mutta jos se auttaa hiusten kasvuun, niin kyllä minä olen tuon valmis maksamaan. Tuloksista sitten myös raporttia myöhemmin, edessä on siis puolen vuoden kuuri lisäravinteita, kolme kuukautta vähintään ja aikaakin menee kuukauden verran ennen kuin tulokset alkavat näkyä - toivottavasti.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Urakointia
Viimeistä viedään, siis näistä minun lomapäivistäni, huomenna se sitten alkaa arki todenteolla, menen nimittäin aamuksi harrastetöihin ja yöksi sitten taas oikeisin töihin. Loma on mennyt todella rattoisasti, tuskin edes huomasin, mihin tämä neljäs viikko katosi. Olen ehtinyt kyllä pohtia monenlaista blogikirjoituksen aihetta, mutta jotenkin niiden työstäminen on vielä sen verran kesken, etten ole niitä saanut tänne kirjoitettua. Pohdinnan kohteena ovat olleet mm. elämäntapaintiaanit, ehkä vähän eri merkityksessä kuin on totuttu ajattelemaan.
Ennen lomaa minulla oli tarkoitus urakoida kolme asiaa loman aikana. Kaksi niistä tuli ihan kunniallisesti suoritettua ja sen kolmannen siirsin taas kerran hamaan tulevaisuuteen, kun ei kerran mitenkään, kuinkaan ja missään vaiheessa huvittanut. Tämä siirretty projekti on se jo moneen kertaan täällä huokailtu vaatekaappien siivoaminen - mä en vain kerta kaikkiaan jaksanut, pystynyt tai kyennyt keskittyämään siihen. Ja sitä paitsi uskon edelleen siihen, että jos siirrän siivousta vielä vähän, osa vaatekaapista siivoaa itse itsensä siinä muodossa, että ne siirtyvät siivouskaappiin räteiksi.
Ne kaksi asiaa, mitä sain tehtyä olivat ensiksi ennen lomaa aloitettu suursiivous, vaikka nyt jo kyllä tuntuu, että taas pitäisi. Onneksi tuohon yleissiistinä pitoon riittää ihan vaan se perussiivous vielä hetken siis se meille kaikille niin rakas viikkosiivous, jossa ei tarvitse pestä ikkunoita ja vaihtaa verhoja. Sitten taas parin, viimeistään kolmen kuukauden päästä on aika aloittaa suursiivousurakka alusta, sille kun ei voi mitään, että pölyjä kertyy ja kasveja ja ikkunoitakin pitää huoltaa aina silloin tällöin. Siis kyllä meillä pölyt siivotaan vähintään kerran viikossa, mutta jotenkin se nyt vaan tuntuu kuuluvan tuohon listaan.
Kolmas urakka on sellainen, joka tosiaan on tullut tehdyksi ja josta suoriutumisesta olen ylen onnellinen. Pitkin kuluvaa kesää ja kevättä kusti on kantanut meille runsaasti aikakauslehtiä ja ne on suurinosa ohitettu pikaisella selailulla, ainakin minun puoleltani. Herra Kirjoitus on saattanut perehtyä joihinkin tarkemmin, mutta minulla ei niille oikein ole ollut aikaa. Nyt lomalla otin tavakseni nauttia kesästä ja auringosta ulkona lehden kera ja olen onnistunut urakoimaan siis tuota lukemaan läpi kaikki varastossa olleet lehdet. Niitä oli kertynyt tämän verran (huomaa, kaikissa kuvissa on eri lehdet).
Näissä lehdissä poikkeuksellista on se, ettei niistä yksikään ole maksanut minulle kotikkoakaan. Useimpien eteen olen toki joutunut tekemään jotain kuten arvioimaan toisia lehtiä, palvelun tasoa erinnäisissä liikkeissä tai täyttämään netissä kyselylomakkeita. Palkkioksi noista olen sitten vastaavasti saanut lehtiä. Nyt voi sitten iloisin mielin odotella seuraavia uusia lehtiä postiluukusta ja toivoa, että ehtisin keskittyä niihin ennen marraskuun lomaani.
Ennen lomaa minulla oli tarkoitus urakoida kolme asiaa loman aikana. Kaksi niistä tuli ihan kunniallisesti suoritettua ja sen kolmannen siirsin taas kerran hamaan tulevaisuuteen, kun ei kerran mitenkään, kuinkaan ja missään vaiheessa huvittanut. Tämä siirretty projekti on se jo moneen kertaan täällä huokailtu vaatekaappien siivoaminen - mä en vain kerta kaikkiaan jaksanut, pystynyt tai kyennyt keskittyämään siihen. Ja sitä paitsi uskon edelleen siihen, että jos siirrän siivousta vielä vähän, osa vaatekaapista siivoaa itse itsensä siinä muodossa, että ne siirtyvät siivouskaappiin räteiksi.
Ne kaksi asiaa, mitä sain tehtyä olivat ensiksi ennen lomaa aloitettu suursiivous, vaikka nyt jo kyllä tuntuu, että taas pitäisi. Onneksi tuohon yleissiistinä pitoon riittää ihan vaan se perussiivous vielä hetken siis se meille kaikille niin rakas viikkosiivous, jossa ei tarvitse pestä ikkunoita ja vaihtaa verhoja. Sitten taas parin, viimeistään kolmen kuukauden päästä on aika aloittaa suursiivousurakka alusta, sille kun ei voi mitään, että pölyjä kertyy ja kasveja ja ikkunoitakin pitää huoltaa aina silloin tällöin. Siis kyllä meillä pölyt siivotaan vähintään kerran viikossa, mutta jotenkin se nyt vaan tuntuu kuuluvan tuohon listaan.
Kolmas urakka on sellainen, joka tosiaan on tullut tehdyksi ja josta suoriutumisesta olen ylen onnellinen. Pitkin kuluvaa kesää ja kevättä kusti on kantanut meille runsaasti aikakauslehtiä ja ne on suurinosa ohitettu pikaisella selailulla, ainakin minun puoleltani. Herra Kirjoitus on saattanut perehtyä joihinkin tarkemmin, mutta minulla ei niille oikein ole ollut aikaa. Nyt lomalla otin tavakseni nauttia kesästä ja auringosta ulkona lehden kera ja olen onnistunut urakoimaan siis tuota lukemaan läpi kaikki varastossa olleet lehdet. Niitä oli kertynyt tämän verran (huomaa, kaikissa kuvissa on eri lehdet).
Näissä lehdissä poikkeuksellista on se, ettei niistä yksikään ole maksanut minulle kotikkoakaan. Useimpien eteen olen toki joutunut tekemään jotain kuten arvioimaan toisia lehtiä, palvelun tasoa erinnäisissä liikkeissä tai täyttämään netissä kyselylomakkeita. Palkkioksi noista olen sitten vastaavasti saanut lehtiä. Nyt voi sitten iloisin mielin odotella seuraavia uusia lehtiä postiluukusta ja toivoa, että ehtisin keskittyä niihin ennen marraskuun lomaani.
torstai 4. elokuuta 2011
Loppu lähestyy
Niinhän sille käy, niin kuin kaikille kivoille asioille yleensä - loma alkaa lähestyä loppuaan. Toinen lomaviikko on jo eletty ja kolmaskin on jo yli puolen välin eli ei sitä paljon ole enää jäljellä. Toisaalta eletty loma on kyllä tehnyt tehtävänsä täydellisenä katkona työelämästä ja arjesta, en ole tehnyt edes keikkahommia tällä lomalla. Kun saan tämän kirjoituksen loppuun, otan luurin ja sovin seuraavista työkeikoista, pitäähän sitä ihmisellä jotain tekemistä olla.
Ensimmäistä lomaviikkoa jo esittelin omassa postauksessaan ja toisestakin oli tarjolla alkupaloja Tampere shopingin myötä. Toista lomaviikkoa jatkettiin sitten tosiaan Tampereellisissa tunnelmissa, sillä kävimme maanantaina shoppailemassa ja keskiviikkona tapaamassa sukua. Keskiviikon ohjelmaan kuului myös meille järjestetty juhlailtapäivä Viikinsaaressa, jonne mentiin Laukontorin rannasta lähteävällä laivalla. Laivamatka kesti noin 2o minuuttia, jonka jälkeen nautimme herkullista lounasta noutopöydästä ja kiertelimme saarella. Tuo Viikinsaari on kyllä niin upea paikka, että siellä voisi viettää kokonaisen päivä tai vaikka viikon ottaen aurinkoa ja omia eväitä grillaillen, minogolfia pelaten ja frisbeetä heitellen.
Toisen lomaviikon lopulla rupesi jo kiire painamaan päälle, kun olisi pitänyt olla kuudessa paikassa yhtä aikaa tai ainakin saman päivän aikana. Kahteen paikkaan ehdittiin ja jos oikein tiukalle olisi vetänyt niin sen kolmannenkin olisi mukaan saanut puristettua, mutta parempi näin. Kirppareita on kierrelty ja minigolfiakin käytiin kokeilemassa. Herra Kirjoitus on koko tuttavuutemme ajan houkutellut minua sinne ja minä olen kieltäytynyt, sillä olen aina sisimmässäni tiennyt sen, mikä eilen tuli todistettua sitten ihan oikeasti: minä olen paitsi surkea minigolffissa myös inhoan sitä sydämeni pohjasta. Hassua sinänsä, että olen ihan pähkinöinä, kun kyse on frisbeegolfista. Se on kivaa, ihanaa, upeeta mahtavaa jne., mutta tavallinen minogolf on ihan syvältä valottomasta paikasta. En suostunut edes kuvaamaan noita pelikorttejamme, jotka todistivat sen, että Herra Kirjoitus paukutteli hole in oneja useammin kuin kerran ja minä sitä tasaista seitsemän lyönnn sarjaa (enempää kun ei saa per rata käyttää).
Shoppailtuakin on taas tullut. Kuvista puuttuvat Kontista hankittu viiden euron hylly ja kahden euron kenkäteline, jotka kotiutin tänään. Hupaisinta on se, että kenkätelineestä rakas mieheni sai työstettyä juuri sen, mitä halusinkin, mutta hylly aiheuttaa ongelmia siis toisin sanoen etsii paikkaansa, se oli liian pitkä keittiön siihen osaan, johon sitä olin ajatellut, eikä sopinut myöskään eteiseen tai kylppäriin. Toisaalta se oli vitosen hinnalla liian hieno jätettäväksi sinne odottamaan, vaikka järki sanoo jo nyt, että juuri niin olisi pitänyt tehdä.
Mitä muuta sitten on tullut näiden kuluneiden päivien aikana hankittua. Pari kirjaa eurolla kappale; toinen on kahvikissan unelma nimittäin kahvikirja, toinen klassikko Emmuska Orczyn Punainen neilikka. Jälkimmäistä aion lueskella jälleen kerran seuranani kupillinen ensimmäisen kirjan reseptin mukaan keitettyä Jaavalaista mokkaa.
Korujakin tuli hankittua, kahdella eurolla helmet ja kaksi samaan sarjaan kuuluvaa rannekorua. Vielä on hiukan auki, pidennänkö helmiä toisen rannekorun verran vai annanko olla sinällään. Muovihelmien hankintaan houkutti luonnonvalkoinen väri, yleensä nuo ovat puhtaanvalkoisia ja omaan garderooppiini tuo luonnonvalkoinen sopii paremmin.
Todellinen löytö olivat kuitenkin isälle hankitut 2,5 maksaneet puuvilla housut ja omat farkkuni, jotka kustansivat ihan 1,5e. Tuo jälkimmäinen oli pakko hankinta, sillä lähdin kirppiskierrokselle puuvillashortsit jalassa ja totesin jo puolessa matkassa, että ne olivat niin isot, että niiden ylhäällä pysymiseen olisi tarvittu vyötä tai henkseleitä. Jotta kierrosta voitiin jatkaa, oli pakko hankkia housut, jotka pysyvät ylhäällä. Minusta nuo vajaamittaiset vähän kulutetut ja melkein uudet farkut olivat löytö, joten olen tosi tyytyväinen. Tänä viikonloppuna noita testataan sitten lemppareideni eli punaisten korkkareiden ja punaisen t-paidan kanssa.
Lisäksi tuli hankittua pari kelloa lisää - oli ihan pakko ostaa, kun luvattiin kirppiksellä hintaan 0,50e kappale ja rakas mieheni totesi kellot sellaisiksi, että hän voi vaihtaa niihin patterit ja vararannekkeitakin on varastossa, jotta niistä saadaan tuunattua enemmän minun näköisiäni.
Samalta kirpputorilta löytyi myös uusi lautapeli Tribond. Koskaan aikaisemmin en ole tuollaisesta pelistä kuullutkaan, mutta ihan mielenkiintoiselta se vaikutti ja on varmasti 3€:n hintansa arvoinen. Pelin ideana on yksinkertaisesti selvittää se, miten tietyt kolme asiaa liittyvät yhteen.
Tältä erää on pakko lopettaa, jotta ehdin vielä kahvakuulaankin tänään. Sieltä matka jatkuu maalle vielä viimeisten lomapäivien viettoon. Kerron hyllyn tulevista seikkailuista seuraavissa blogikirjoituksissa siis lähinnä siitä löytääkö se paikan kotoamme vai joutuuko jonnekin muualle.
Ensimmäistä lomaviikkoa jo esittelin omassa postauksessaan ja toisestakin oli tarjolla alkupaloja Tampere shopingin myötä. Toista lomaviikkoa jatkettiin sitten tosiaan Tampereellisissa tunnelmissa, sillä kävimme maanantaina shoppailemassa ja keskiviikkona tapaamassa sukua. Keskiviikon ohjelmaan kuului myös meille järjestetty juhlailtapäivä Viikinsaaressa, jonne mentiin Laukontorin rannasta lähteävällä laivalla. Laivamatka kesti noin 2o minuuttia, jonka jälkeen nautimme herkullista lounasta noutopöydästä ja kiertelimme saarella. Tuo Viikinsaari on kyllä niin upea paikka, että siellä voisi viettää kokonaisen päivä tai vaikka viikon ottaen aurinkoa ja omia eväitä grillaillen, minogolfia pelaten ja frisbeetä heitellen.
Toisen lomaviikon lopulla rupesi jo kiire painamaan päälle, kun olisi pitänyt olla kuudessa paikassa yhtä aikaa tai ainakin saman päivän aikana. Kahteen paikkaan ehdittiin ja jos oikein tiukalle olisi vetänyt niin sen kolmannenkin olisi mukaan saanut puristettua, mutta parempi näin. Kirppareita on kierrelty ja minigolfiakin käytiin kokeilemassa. Herra Kirjoitus on koko tuttavuutemme ajan houkutellut minua sinne ja minä olen kieltäytynyt, sillä olen aina sisimmässäni tiennyt sen, mikä eilen tuli todistettua sitten ihan oikeasti: minä olen paitsi surkea minigolffissa myös inhoan sitä sydämeni pohjasta. Hassua sinänsä, että olen ihan pähkinöinä, kun kyse on frisbeegolfista. Se on kivaa, ihanaa, upeeta mahtavaa jne., mutta tavallinen minogolf on ihan syvältä valottomasta paikasta. En suostunut edes kuvaamaan noita pelikorttejamme, jotka todistivat sen, että Herra Kirjoitus paukutteli hole in oneja useammin kuin kerran ja minä sitä tasaista seitsemän lyönnn sarjaa (enempää kun ei saa per rata käyttää).
Shoppailtuakin on taas tullut. Kuvista puuttuvat Kontista hankittu viiden euron hylly ja kahden euron kenkäteline, jotka kotiutin tänään. Hupaisinta on se, että kenkätelineestä rakas mieheni sai työstettyä juuri sen, mitä halusinkin, mutta hylly aiheuttaa ongelmia siis toisin sanoen etsii paikkaansa, se oli liian pitkä keittiön siihen osaan, johon sitä olin ajatellut, eikä sopinut myöskään eteiseen tai kylppäriin. Toisaalta se oli vitosen hinnalla liian hieno jätettäväksi sinne odottamaan, vaikka järki sanoo jo nyt, että juuri niin olisi pitänyt tehdä.
Mitä muuta sitten on tullut näiden kuluneiden päivien aikana hankittua. Pari kirjaa eurolla kappale; toinen on kahvikissan unelma nimittäin kahvikirja, toinen klassikko Emmuska Orczyn Punainen neilikka. Jälkimmäistä aion lueskella jälleen kerran seuranani kupillinen ensimmäisen kirjan reseptin mukaan keitettyä Jaavalaista mokkaa.
Korujakin tuli hankittua, kahdella eurolla helmet ja kaksi samaan sarjaan kuuluvaa rannekorua. Vielä on hiukan auki, pidennänkö helmiä toisen rannekorun verran vai annanko olla sinällään. Muovihelmien hankintaan houkutti luonnonvalkoinen väri, yleensä nuo ovat puhtaanvalkoisia ja omaan garderooppiini tuo luonnonvalkoinen sopii paremmin.
Todellinen löytö olivat kuitenkin isälle hankitut 2,5 maksaneet puuvilla housut ja omat farkkuni, jotka kustansivat ihan 1,5e. Tuo jälkimmäinen oli pakko hankinta, sillä lähdin kirppiskierrokselle puuvillashortsit jalassa ja totesin jo puolessa matkassa, että ne olivat niin isot, että niiden ylhäällä pysymiseen olisi tarvittu vyötä tai henkseleitä. Jotta kierrosta voitiin jatkaa, oli pakko hankkia housut, jotka pysyvät ylhäällä. Minusta nuo vajaamittaiset vähän kulutetut ja melkein uudet farkut olivat löytö, joten olen tosi tyytyväinen. Tänä viikonloppuna noita testataan sitten lemppareideni eli punaisten korkkareiden ja punaisen t-paidan kanssa.
Lisäksi tuli hankittua pari kelloa lisää - oli ihan pakko ostaa, kun luvattiin kirppiksellä hintaan 0,50e kappale ja rakas mieheni totesi kellot sellaisiksi, että hän voi vaihtaa niihin patterit ja vararannekkeitakin on varastossa, jotta niistä saadaan tuunattua enemmän minun näköisiäni.
Samalta kirpputorilta löytyi myös uusi lautapeli Tribond. Koskaan aikaisemmin en ole tuollaisesta pelistä kuullutkaan, mutta ihan mielenkiintoiselta se vaikutti ja on varmasti 3€:n hintansa arvoinen. Pelin ideana on yksinkertaisesti selvittää se, miten tietyt kolme asiaa liittyvät yhteen.
Tältä erää on pakko lopettaa, jotta ehdin vielä kahvakuulaankin tänään. Sieltä matka jatkuu maalle vielä viimeisten lomapäivien viettoon. Kerron hyllyn tulevista seikkailuista seuraavissa blogikirjoituksissa siis lähinnä siitä löytääkö se paikan kotoamme vai joutuuko jonnekin muualle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
