Ostoshuumaa

Niin kuin usein täällä blogissa toistuu, tämäkin tarina on se tavanomainen. 11 kuukautta vuodesta minä pihistän, säästän ja vältän ostoksia ja sen yhden kuukauden, joka jakaantuu noin viikon mittaisille jaksoille ympäri vuotta, minä shoppaan hullunkiilto silmissä ja visan limitit paukkuen.

Eilen toteutimme pitkään haaveilemani ostosmatkan Tampereelle. Siitä tosin tuli vähän erilainen sikäli, että tietyt lahjakortit eivät koskaan saapuneet minulle ajoissa, joten jätimme Ideaparkin suosiolla väliin ja keskityimme Tampereen keskustaan ja Lielahteen. Aamusta lähdimme liikkeelle ja illalla myöhään olimme vasta kotona, mutta hauskaa oli. Lounasta söimme perinteisessä paikassamme Finlaysonin alueen American Dinerissä, jossa on huippuhyvät hampurilaiset ja salaatit sekä vielä niitäkin paremmat pirtelöt.

Ostoksia matkalta tarttui mukaan melkoinen määrä, tässä esittelyssä pääosa niistä.
Lielahden Lankamaailma oli kuin karkkikauppa, aivan uskomaton määrä aivan mielettömän ihania lankoja. Alakuvan verran niistä kotiutin meille. Kuvassa 10 beigeä kerää bambua, 1 tumman ruskea kerä samaa (á 1,90e/kerä), limenvihreä ja turkoosi ovat puuvillaa - nekin tarjouskorista 1,50e kerä. Valkoinen on puhdasta villaa, jota oli kaupan euron kerähintaan. Paljon muutakin olisi mieli tehnyt, mutta tyydyin nyt näihin, noin aluksi.


Lielahdessa on myös Kontti, SPR:n kierrätystavaratalo. jossa poikkesimme. Tai siis suoranaisesti asuimme, sillä tuunauspöydän nappivalikoima sytytti penkomisvietin. Kiltisti Herra Kirjoitus penkoi kanssani esiin nappeja yhden vartin ajan, siitä kunnia hänelle - oma isäni olisi jo kahden minuutin kohdalla alkanut mutista, että ei sitä enää tarvitse penkoa ja mennään jo eteenpäin. Tässä siis kahdella eurolla nappeja. Napit kun sai pakata pieniin pusseihin, joista veloitettiin euro per pussi ja minä olen aina ollut hyvä pakkaamaan. Kaikkiaan 61 nappia eli kappalehinnaksi ei jäänyt juuri mitään.
Samasta paikasta ovat myös peräisin siistikuntoinen NP-collectionin mokkajäljitelmä oloasuni ja jonkun itsetekemä musta-valko-punaraitainen paljetti paita, kummallakin hintaa 4,5e. Paita istuu täydellisesti, oloasusta housuja täytyy lyhentää. Kuvat saavat oloasun ylä- ja alaosan näyttämään eri värisiltä, mutta kyllä ne luonnossa ovat ihan samaa sävyä.
Ehkä osin tuon oloasun innoittamana mukaan lähti puukehyksinen beigen värinen kello (3 euroa) ja kaksi kellonremmiä, jotka ovat vielä enemmän minun värisiäni eli vihreä ja turkoosi. Kappalehinnaltaan 1,50e. Tuollainen pehmeän beige kello minulta vielä puuttuikin. Pari kenkäkauppaa koluttin läpi nollasaldolla, joten ei niistä sen enempää. Perinteinen Radio-kirppiskin aiheutti lähinnä pettymystä. Yleensä siellä on ollut paljon mielenkiintoista tavaraa ja löytöjäkin on tullut tehtyä enemmän kuin muilta kirppiksiltä yleensä (vai onko niin, että aika kultaa muistot tässäkin asiassa). Nyt ainakin tuntui, että hinnoittelu oli pilvissä ja tavara ei minulle sopivaa. Ainoa ostos olivat tumman pronssinvärisen kengät, jotka löytyivät pöydästä, jossa oli lappu kaikki -50%. Alkuperäinen 7e olisi ollut minulle liikaa, mutta Herra Kirjoituksen yllyttämänä suostuin maksamaan näistä kaunokaisista 3,5€.
Rakas mieheni väitti, että ne ovat joka suhteessa minun näköiseni. Kiiltävä ruskea väri (myöhemmin tuli todistettua, että sopivat loistavasti siihen Brasiliasta tuotuun ruskeaan laukkuun), t-remmi ja korkea tukeva korko ovat ominaisuuksia, jotka hän on viime aikoina kengissäni tottunut näkemään. Kaksi miinusta kengissä on keinomateriaali ja ohut pohja, sillä olen niin tottunut platformeihin, että ohut pohja tuntuu oudolta, mutta eihän tuohon hintaan kaikkea voi saada.

Muiden kauppojen ohella kiertelimme myös useammalla kuin yhdellä Pelastusarmeijan kirpputorilla (niitä on Tampereella keskusta-alueella kolme). Niissä oli kaikissa -30% kaikesta tarjoukset, joten mukaan päätyi tuliaisia oranssista pitävälle ystävälle ja meidän olohuoneeseen uudet verhot. Verhopaketissa oli kaksi pientä sivuverhoa (koko 150x40cm) kaksi n. 45cm korkeaa kappaa, yhteispituus noin 4,5 m. Koko kasalle tuli hintaa sen alennuksen jälkeen 4,20€ - sitä minä kutsuisin edulliseksi ostokseksi. Vintistä löytyy tuon keltaisen kanssa sopiva matto ja sivuverhoista voi ommella tyynynpääliset sohvan koristetyynyille, jos (ja kun) niitä ei tarvita ikkunaan.Seppälän lahjakortteja olisi pitänyt saada kulumaan vähintään 40e, mieluummin 60e, koska ne ovat vanhentumassa käsiin. En saanut kulumaan kuin reilut kolmekymppiä. Ostin kahdet t-paita liivit; mustat ja valkoiset, jotka maksoivat 9.95€ kappale, lisäksi sorruin kosmetiikkaan eli paljon kehuttuun wet'n'wildin kulmaväripaletiin (6,95€), jossa on kaksi eri sävyistä väriä ja kiinnitysvaha.Lisäksi toisen Seppälän myymälän aletangosta löytyi neljän euron hintaiset beiget pöksyt, jotka on tarkoitus antaa äidille puutarhatöissä käytettäviksi.


Äidille päätyvät myös todennäköisesti nämä tummansiniset caprit, jos eivät kelpaa, pidän ne ilomielin itse. Hintaa samat 4€ ja löytöpaikka lähetystori Fida Näsilinnankadulla.


Illan viimeinen kohteemme oli punnitse ja säästä Tullintorilla, josta kävimme napsimassa mukaan taateleita, monenlaisia muita kuivattuja hedelmiä, cashew-pähkinöitä monenlaisilla mausteilla ja suklaalla kuorutettuja parapähkinöitä. Ihan vaan siis pari pientä pussia evääksi...

The Perrfect match

Esittelin viime viikolla kauniin punaisen käsilaukun, jonka sain lahjaksi herra Kirjoitukselta. Se kannusti minua toteuttamaan erään unelmani ja ostamaan - yllätys, yllätys - kengät. Kävin pari kesää sitten sovittamassa näitä paikallisessa liikkeessä, mutta hintaa oli sen verran, etten malttanut ostaa. Alennusmyynteihin mennessä oma kokoni oli tietenkin jo mennyt. Nyt sain sitten kotiutettua ne huuto.netistä. Kaunokaiset olivat aivan uudet ja maksoivat postikuluineen n. 22e eli kolmanneksen siitä, mitä alunperin.
Nämä uudet rakkauteni pitävät sisällään puolitoista senttiä platoa ja kymmenen senttiä korkoa ja peeptoe kärjen. Kävin ulkoiluttamassa niitä jo kaupungilla ja olen syvästi ihastunut niihin.

Kuvassa näkyy myös koko punaisen innostuksen käynnistäjä, nimittäin kirkkaanpunainen "kiiltonahasta" tehty kellonranneke. Herra Kirjoitus oli hankkimassa minulle yllätykseksi huuto.netistä ranneketta - keltaista, mutta myyjä ei onnistunut löytämään sitä mistään. Korvaukseksi hän lähetti tuon punaisen ja yhden harmaan + tarjosi postikulut anteeksipyyntönä. Ei tarvitse kysyä kummanko mieluummin otin, ihanan kiiltävän punaisen vaiko retrokeltaisen. Kyllä kiitos, olen aivan myyty tuosta punaisesta.

On siis mieheni ja tuon kellonremmin syy, että minun oli ihan pakko hankkia myös punaiset kengät. Vaikka tuo Friitalan nahkaveska sopiikin kenkiin ja kelloon paremmin kuin hyvin, jos jostain tulee vastaan oikean sävyinen täyskiiltävästä materiaalista tehty laukku edullisella hinnalla, kotiutan sen, jotta tripletistä todella tulee täydellinen.

Lomailtu yksi viikko

Vähän poikkeuksellisesti lomani alkoi viime viikolla sunnuntai-aamuna työ-yön jälkeen ja vipinää on piisannut - enhän minä osaa lomallakaan olla laakereillani.

Sunnuntaina lähdetiin juhlimaan kummisedän synttäreitä ja synttäreiden jatkoilla eksyttiin koko porukalla kirpputorillekin. Yksi jos toinen joukkueestamme teki löytöjä, minäkin. Pysyin edelleen vakio-ostoksissani eli ostin vaatteita. Musta-valkoisen bikinihousut kustansivat euron ja olivat uudet, kaupan laput ja hygieniatarra vielä kiinni.Musta liituraitahame 0,50e, siinäkin kiinni hintalappu (jossa alkuperäinen hinta 42,10e). Hameessa on leveä vyötärönauha ja hauskat vinoon menevät kiilat molemmilla puolilla edessä, vaikka kuvassa näkyykin vain toinen.


Sitten vietimme neljä päivää maalla seurustellen moottorisahojen ja puiden kanssa. Monta mottia halkoja saatiin liiteriin suojaan, sieltä ne on sitten hyvä kaivaa talvella lämmittämään. Tai siis kellon mukaan olimme paikalla neljä päivää, todellista työaikaa kertyi ehkä kolme päivää, koska yhtenä päivänä hoidettiin virallisia asioita, toisena pakoiltiin sadetta osa päivästä ja kolmantena tavattiin vielä illalla kavereita. Melkein iski vauvakuume, sen verran herttaisia lapsosia heillä oli. Pääsimme sekä pelailemaan junnujen kanssa jalkapalloa että toteamaan perheen nuorimman miehen olevan suunnattoman kiinnostunut sekä huiveista että silmälaseista - hänestä varmaan tulee muotisuunnittelija joskus.

Kuvituksena Herra Kirjoituksen nostalginen Assembly-paita vuodelta 1996. Paita alkaa olla loppuunkulunut, joten säätetään muistoksi edes kuva -tuossa kuvassa on asennetta, sopii minulle.

Torstai iltana palasimme kotiin kastelemaan kukkia ja kokoamaan postia sekä pesemään pyykkiä. Perjantai päivän yritin käyttää purkamalla kertyneiden lehtien kasaa. Minulta on mennyt varmaan kolmen kuukauden lehdet ohi pelkällä pikaisella selailulla - näin kesäloman kunniaksi ajattelin käydä läpi vähintään lehden päivässä, jotta saisin ne kaikki käytyä läpi ennen loman loppumista. Sain kyllä kahlattua parikin lehteä läpi ja tajusin, että laiskat lomat eivät ole minua varten, en saa aikaan sitäkään vähää, mitä pitäisi.

Lauantaina hyvä ystävämme tuli esittelemään matkakuviaan ihanalta Viikinkiristeilyltä. Häntä varten piti onneksi vähän siivota ja siistiä kotia, niin tuli sitten jotain kunnollista tekemistä tähänkin päivään. Huomenna olisi tarkoitus pelata frisbeegolfia, jos vain säät sallivat.

Kuvituksena jälleen herra Kirjoituksen muistopaita, josta halusin kuvan muistoksi, ennen kuin se aivan kokonaan hajoaa. Mikäs sen parempi paikka säilöä outoja muistoja kuin blogi - onhan tämä nykyajan versio päiväkirjasta.

Mun uudet rakkaat

Tilasin Elloksen uudesta OneStopPlus-nettikaupasta itselleni kengät. Tuo OneStopPlus on Elloksen uusi isoille naisille tarkoitettu nettikauppa, jossa naisten kokoja on tarjolla kokoon 64 ja F-kuppiin asti, kenkiä kokoon 45 ja miesten vaatteita kokoon 6XL. Pienin koko oli vaatteissa 42 ja kengistä 36.

Onneksi kengistä löytyi tosiaan kokoja tuolta pienemmästä päästäkin, sillä 45 kokoiset olisivat olleet auttamattoman isot. Leveämpi lesti ja koko 36 istuivat kuin hanska käteen. Itse asiassa olisin halunnut samat kengät sekä hiekanvärisinä että tummanruskeina, valitettavasti vain tummat oli loppuunmyyty.

Ei se kuitenkaan haitannut, sillä rakkaus näihin vaaleisiin syttyi välittömästi. Jotenkin ne ovat täydellisesti minun näköiseni sanoi herra Kirjoitus.


Korkoa maltilliset viisi senttiä, löysät ruttuiset varret, sopivasti niittejä ja cowboybuutsimainen ulkonäkö. Ainoa miinus on materiaali, se on tekonahkaa eikä oikeaa. Hinnasta plussaa, se kun ei ollut kuin noin 27€.

Kävinpä kirppiksellä

Olen pitkään vältellyt käyntiä kirppiksillä kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että en yleensä osaa poistua sieltä ilman löytöjä ja toisekseen siksi, että saan useimmiten krapslaakin ihmisten tavasta hinnoitella tavarat. Niinkuin esimerkiksi tällä kierroksella eräälläkin pöydällä ollut Yves Rocherin tilaajalahjana tullut keinonahkainen käsilaukku, lappuun oli sujuvasti kirjoitetettu "käsilaukku, 60-luvulta, nahkaa" eikä kyseinen veska todellakaan ollut 60-lukua tai nahkaa nähnytkään (sen kertoivat jo kiinnityssysteemit ja laukun hihnat). Toinen verenpainettani nostattanut oli mariskoolikopio, jonka kyllä tunnisti kopioksi, jos tuntee Mariskoolit, siihenkin olo kehdattu laittaa lappu "aito Mariskooli, hinta xx euroa". Yleensä kirppiskierroksillani vielä käy niin, että näitä verenpainetta ja ärsytyskynnystä nostattavia tekijöitä on paljon enemmän kuin hyviä löytöjä, joten olen katsonut parhaimmaksi pysytellä poissa kirppiksiltä.

Nyt Herra Kirjoitus sai kuitenkin houkuteltua minut mukaansa kierrokselle ja tällä kertaa mukaan tarttui muutakin kuin kohonnut verenpaine. Hiuksiin kimallusta tuo leveä kullanvärinen panta, joka kustansi euron.Tuomi-kengän mustat nahkaiset slingbackit 7 sentin koroilla olivat aivan iskemättömät. Kun hinta oli olemattomat 1,20€, ei ollut epäilystä, että ne muuttivat meille. Eihän peruskenkiä järkevällä korolla koskaan ole liikaa.

Toiselta kirpparilta tarttui mukaan kaksi punaista käsilaukkua, jotka herra Kirjoitus osti minulle "kesälomalahjaksi". Ensimmäisenä nahasta ja mokasta tehty Friitalan nahkatehtaan kirjekuorilaukku, irrotettava hihna eli toimii myös clutchina. Väri kirkkaan punainen, juuri tällainen minulta puuttui. Hintaa laukulla oli kyllä mittavat 9€.

Toinen on tummemmanpunainen, ei kuitenkaan ihan viininpunainen keinonahkainen veska. Koristeena kaunis rusettiyksityiskohta. Sisältä erittäin käytännöllinen, koska siellä on paljon erilaisia lokeroita. Tämä kustansi 4,5€. Kovin vähällä käytöllä ovat olleet molemmat eli ovat aivan uudenveroisia.

Lisäksi hankintaan meni pari lasilautasta täydentämään meillä jo ennestään olevia lautasia ja herra Kirjoitukselle ydinreaktioista kertovat dvd. Näistä ei kuitenkaan ole kuvia.

sukkia, sukkia, lisää sukkia

Kevään ja alkukesän aikana olen saanut aikaiseksi useamman parin sukkia, joita en ole vielä esitellyt täällä, vaikka ne ovat olleet valmiina jo kuukausia. Viimeiset taisin kutoa kesäkuun alussa. Näillä helteillä kun ei oikein huvita tehdä käsitöitä, ne ovat minusta enemmän syksyn ja talvikauden juttuja.

Sen verran sentään aion tehdä käsitöiden hyväksi, että shoppailureissulla aion poiketa Tampereen lankamaailmassa hankkimassa uusia lankoja. Siellä kuulemma on vaikka mitä kivoja lankoja, itse asiassa niin paljon, että tulee runsauden pula.

Ensimmäiseksi esitellään perusharmaat miesten sukat, jotka korjasin isälle. Jouduin purkamaan suurimman osan sukista, sillä se joka oli ne alunperin kutonut oli varmaan unohtanut, montako silmukkaa oli niihin laittanut, koska toisessa sukassa oli 2 silmukkaa enemmän kuin toisessa. Lopputulos oli kuitenkin käyttöön sopiva, vaikka jouduinkin jatkamaan toista sukkaa vähän enemmän harmaalla kuin toista. Isää se haitannut, joten ei se sitten saa haitata minuakaan.
Aikaisemmin olen esitellyt yhden parin liukuvärjätystä valko-ruskeasta langasta tehdyista sukista. Ostin aikanaan samaa lankaa kolme kerää, kaksi tuota vaihtelevan ruskeansävyistä ja yhden pastellisävyisen. Noista kahdesta kerästä syntyi kaikkiaan kolme paria arkikäyttöön tarkoitettuja puuvilla-akryylisukkia. Kaikki esillä tuossa alla olevassa kuvassa. Yllättävän samannäköisiä niistä tuli, vaikka vain yhden parin tein tarkoituksella pariksi eli raidat kohdalleen.


Pastellisävyisestä langasta syntyivät sitten sukat kuin karkkikauppa tai kukkaketo. Vaikka en yleensä pidä mistään hempeästä, jokin näissä sukissa vetoaa minuun. Lankaa jäi pikkuisen jäljelle, sen olen ajatellut yhdistää luonnonvalkoiseen puuvillaan, niin että suut tulevat tästä pastellinkirjavasta ja kanta- ja teräosa luonnonvalkoisesta. Arkikäyttöön vihreiden ja pinkkien työkenkien kanssa menevät nämäkin.

Juhannustaudit

Palataan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen vähän vanhoihin aiheisiin, nimittäin juhannukseen.

Kyllä tuo otsikko on ihan oikein ja kysessä ovat todellakin juhannustaudit eikä juhannustaiat niin kuin asiaan perehtymätön voisi tuosta lukea.

Juhannuksena meillä tosiaan sairastettiin. Minä hankin tautini viikkoa aikaisemmin, sillä perkasin viikkoa ennen juhannusta maalla kasvimaata, täsmällisesti sanottuna porkkanapenkkiä, jos se jotakuta kiinnostaa. Kasvimaata vartioi noin miljoona hyttystä ja pari miljoonaa mäkäräistä, jotka olivat sateen edellä tavallistakin ärhäkämpiä. Varustauduin kyllä pitkähihaisella hupparilla ja jopa hyttysverkolla, mutta tein yhden taktisen virheen; pistin hyttysmyssyn alle ja hupparin hupun päälle ajattelematta, että sillä tavoin hyttysverkko tulee kovin lähelle kasvoja. Aivan liian lähelle, sillä lähellä ollessaan se ei estä mäkäräisiä puremasta.

Periaatteeni mukaisesti perkasin kasvimaan loppuun, vaikka vähän naamassa kirvelsikin - ei se niin vakavaa ole ajattelin. Todelliset vauriot paljastuivat vasta kun suihkun jälkeen vilkaisin peiliin. Naamaani koristi toista sataa hyttysen ja mäkäräisen puremaa, joista valtaosa keskittyi kasvojen alaosiin. Leukapielissä puremat olivat todella ärtyneitä ja äkäisen punaisia.

Seuraava päivä tarjosi sitten lisää herkkua, kaulani turposi yön aikana oikein kunnolla. Oikeastaan minulla ei ollut kaulaa lainkaan, vaan kirkuvan punainen kurkkupussi, jossa oli violetteja pisteitä. Tuo leuanaluspussuka oli kuumottava, kivikova ja kosketusarka, itse asiassa pelkkä hengittäminen sattui ihan tuskaisesti. Otin kortisonia suun kautta ja rasvasin naamaani kortisonivoiteella, vaikka sen levittäminen tuntui siltä kuin joku olisi vedellyt veitsellä naamaani. Melkein olisi tehnyt mieli itkeä, sillä ei tämä naama ennenkään kaunis ole ollut, mutta nyt se näytti vielä hirveämmältä.

Useampaan kertaan pohdin, kehtaanko lähteä maanantaina töihin. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kaivoin esille parhaat Joe Blascon ja Grimasin meikkini. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ne kyllä ovat totisesti hintansa väärtejä. Parilla kolmella eri sävyllä tehty meikki, johon käytettiin vähintäänkin triplasti aikaa normaaliin nähden, sai minut näyttämään suunnilleen ihmiseltä jo maanantaina, vaikka meikin levittämisestä aiheutunut kipu saikin kyyneleet nousemaan silmiini, eikä meikki tietenkään pystynyt poistamaan turvotusta.

Juhannuskin meni onneksi töissä, ei tarvinnut pohtia, mihin kehtaa tuon näköisenä lähteä. Töissä kun kukaan ei välitä ja pikku hiljaa viikon aikana nuo jäljet alkoivat haalistua. Kuukausi "vammautumiseni" jälkeen kaksi pahinta läiskää poskessa on jäljellä, mutta nekin haalistumassa.

Jos hyttyset sairastuttivat minut, niin minä sitten sairastutin muut. Maalle mennessämme minulla oli vähän kurkkukipua ja pikkuisen yskää, en mitenkään osannut ajatella sen olevan tarttuvaa. Niin kuitenkin kävi, sillä sunnuntaina alkoi herra Kirjoitus valittaa kurkkuaan ja yskiä kuin keuhkotautinen. Tiistaihin mennessä hän oli jo petipotilas. Sitten tulivat ne vielä huonommat uutiset, isä ja äiti sairastuivat myös. Kummallekin tuli kurkkukipua ja muita flunssaoireita, isälle vain vähän kuumetta, mutta äidin kuume nousi yli 39 asteen ja sai minut vakavasti harkitsemaan hänen toimittamistaan sairaalaan. Juhannus meni siis sairastaessa meiltä kaikilta. Viikon verran kesti toipuminen heiltä, juhannus siis puolikuntoisena meiltä kaikilta.

Puolikuntoisena, mutta ahneena, tein vielä pari ylimääräistä työvuoroakin - niitä rahoja shoppaillaan sitten joskus :-)