Naisena olemisen onni ja autuus

Tai pikemminkin surkeus ja kurjuus.

Nyt on taas se aika kuukaudesta, jolloin tuntuu kuin kaksi tappelevaa kollikissaa olisi muuttanut alavatsalleni ja pitäisi siellä yllä jatkuvaa tappelua raadellen sisuskalujani kynsillään. Tällä kohtaa olen vakaasti sitä mieltä, että antaisin naiseuteni pois, jos vain pääsisin eroon noista kivuista ja siihen liittyvästä avoinaiseen suihkuun verrattavasta vuodosta. Aloitin rautalääkityksen juuri sopivasti vajaa kuukausi sitten eli nyt on sitten, mistä valua. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin kipeä - tavallinen särkylääke ei pure kipuun, eikä minulla ole reseptiä mihinkään tujumpaan. Ihana olotila - saa vapaasti kadehtia.

Miestenhän väitetään poikkeuksetta kärsivän peniskateudesta ja kuvittelevan, että kaikilla muilla on isompi. Nyt minä olen sairastunut naisten vastaavaan tautiin, nimittäin tissikateuteen. Aina kun katselen ympärilleni, näen rintoja - isoja, pehmeitä, pulleita rintoja, jotka kaikki ovat poikkeuksetta suurempia kuin omani. Olen aina halunnut isot rinnat, nyt voisi jo sanoa, että isommat rinnat. Tuntuu kuin kaikki laihtumani kilot olisivat peräisin rinnoistani ja entisestä d-kupista on pahaa vauhtia muotoutumassa c ja minä kun haluaisin e:n! Olen päätynyt pohdinnoissani niin pitkälle, että olisin valmis vaikka silikoneihin, mikäli olisi sen verran ylimääräistä rahaa, että voisin kävellä jonnekin Tiina Jylhän klinikalle.

Tähän asti olen aina naureskellut runsaasti topatuille d- ja e-kupin liiveille, mutta olen juuri oppinut ymmärtämään, mihin niitä käytetään. Taidanpa käydä hankkimassa itsellenikin sellaiset, jos se saisi minut luulemaan, että rintani olisivat edes vähän isommat. Sääli, ettei sporttiliivejä saa topattuna, niillekin olisi käyttöä.