Ensiksi mustat avokkaat, joista on kantapäät revenneet, korkolaput puhki poljettu ja sisäpohjat loppuun kuluneet. Hauskinta on, että nämäkin täyttävät ne tyypilliset piirteet, mitä kengilleni yleensä käy. Normaalistihan ihmisten kengät kärsivät myös päälipinnastaan, kun niitä käyttää. Minun kenkäni ovat yleensä päältä lähes uudenveroiset, kun ne menevät poistoon, mutta pohjat, korot ja sisäpohjat ovat sitten ihan loppuunkuluneet. Mitenkähän minä aina onnistun rikkomaan kengistäni pohjat? Nämäkin kengät ovat palvelleet jo reilun vuosikymmenen eli kyllä niiden on aika päästä kevätnuotiolle ja palaa poroksi.
Toiseksi rakkaat entisen valkoiset lenkkarini, jotka ovat myös palvelleet minua sen reilun vuosikymmenen monissa, monissa vaiheissa ja paikoissa - niin maalla, vedessä, lumessa kuin pellolla ja metsässäkin. Nyt ne kuitenkin hajosivat myös ulkopinnaltaan ja alkoivat pahasti vuotaa, joten ne eivät enää sovellu käytetäväksi kosteissa tilanteissa. Kevätnuotion komistukseksi siis päätyvät nämäkin.
Kolmas pari on vuosia sitten Tampereelta hankkimani hutiostos, luonnonvalkoiset korkeakantaiset nyörimaiharit. Kengissä oli kaksi "hyvää" ominaisuutta, jotka jättivät ne hyvin vähäiselle käytölle; ensiksi se, että niiden nauhat katkesivat heti, kun kenkiä yritti laittaa jalkaan ja toinen oli se, että ensimmäisen kerran kostuttuaan niiden kärkivahvikkeet painuivat sellaisille lommoille, että painoivat varpaita, eivätkä suostuneet palautumaan entiseen muotoonsa millään, ei kostuttamalla, ei pakottamalla, ei väsyttämällä. Nauhat oli helppo korvata uusilla, mutta nuo klommot aiheuttivat sen, että kengät jäivät käyttämättä. Onneksi olivat peräisin kirpputorilta, ettei rahallinen tappio ollut mittava. Koska kengät ovat todella kauniit, ovat ne saaneet tähän asti olla maalla odottamassa käyttöä, mutta kun niitä ei viiteen viimeiseen vuoteen ole käytetty, lienee aika polttaa nämäkin. (miten ihmeessä rakas mieheni onnistui muuttamaan siistin vaaleat kengät kuvatessaan ihan likaisen harmaiksi? kysyn vaan.... Näyttävät siis kuvissa paljon huonommilta kuin todellisuudessa ovat.)
Luonnonvalkoiset rintsikat päätyivät myös hävitettäviksi - syykin tai syytkin selvinnevät kuvasta: on korjattu, on paikattu, parsittu ja tuunattu, vaan nyt ovat revenneet lopullisesti ja kuminauhatkin ovat kuolleet, eikä hakasia voi enää siirtää...
Viidentenä ja tältä erää viimeisenä poistona on ....rakas sinivalkoraitainen t-paitani. En minä tästä muutoin olisi luopunut, mutta kun puolisoni on sitä mieltä, että se alkaa muistuttaa likaa topless vaatetta ja tarjoaa liikaa iloa naapuruston poikamiesisännille. Minusta kunnon tuuletusaukot ovat aina paikallaan - eipä pääse kainalohiki haisemaan... Tästä tulee oiva rätti, ensin se putsaa pariin kertaa meidän kylppärin ja sitten sillä siivotaan autoa, jonka jälkeen se onkin tullut tiensä päähän ja päätyy jätteeksi.
Juu ja ihan kaikkea, mitä minä kieli poskessa kirjoitan, ei tarvitse ottaa tosissaan. Edelleenkään ei tarvitse laittaa hattua kiertämään...
1 kommentti:
Hattu olisi tarvinnut lisätä tuohon kuva sarjaan ;)
Lähetä kommentti