Seuraavat kymmenen

Aloitettu 9.1.09

Valitettavasti en nyt puhu kiloista, vaikka niistäkin toivottavasti joskus päästään puhumaan.
Puhun nyt edelleenkin tyhjentyneistä kosmetiikkapakkauksista ja alan ihan tosissaan olla huolestunut siitä, miten pitkälle tätä vuotta selvitään ennen kuin kaikki on loppu.

Ensimmäisenä Dermosilin kolmitehoinen suuvesi otti ja loppui. No, tottahan se on, että 300ml:n pullo ei kahdella ihmisellä noin kahdesti päivässä kestä kuin reilun kaksi viikkoa. Myönnän, että suuveden maku oli kamala, mutta mielestäni se oli myös tehokas. Herra Kirjoitus inhosi makua sydämensä pohjasta ja kielsi ostamasta uutta. Lupasi kyllä käyttää suuvettä kiltisti, kunhan se vain on jotain muuta kuin tätä:

Toinenkin pitkään mukana kulkenut tuote tuli matkansa päähän, nimittäin Anytimen meikkikynä, joka oli tällainen monitoimituote, sopi sekä luomille, poskille että huuliin. Minä käytin sitä yhdessä huulikiillon tai -punan kanssa. Värisävy on ihan rehellisesti vaaleanpunainen, miksikään muuksi sitä ei voi sanoa, nimeltään "happy moment". Juu, ja myönnän ihan heti kättelyssä, että tummentuneen olemukseni kanssa sävy ei ole paras mahdollinen. Syyskalpealle blondille se vielä oli ok, mutta ruskettuneelle brunetelle ei oikein. Uutta en kyllä ihan heti ostaisi, en ainakaan tässä sävyssä. Tämä tuli minulle aikanaan jonkin ostamani meikkipaketin mukana, joten en varmaan itse olisi sitä kaupasta kotiin kantanut. Kuvassa vielä vähän sisältöä=väriä jäljellä, jotta näkee, minkä värisestä tuotteesta on kyse.
Tähän asti olen lähes poikkeuksetta kehunut tuotteita ja "itkenyt" jokaisen poistettavan pullon perään, mutta nyt tulee sitten ensimmäinen poikkeus. Tavara, joka on oikeasti kaikkien harhaostosten äiti. Jokin aika sitten luonnonsuojeluvimmassani päätin korvata luottodeodorantini ympäristöystävällisellä versiolla, ostin siis Herbinan Body therapy sarjasta spray of harmony deodorantin, jossa oli ponneaineena puhdasta ilmaa ja tuoksuna soft fruits. Lisäksi siinä piti olla ihoa hoitavia b-ja e-vitamiineja.

Tämä pullo ei ole vieläkään tyhjä, mutta menee silti roskiin, vietyään hermoni lopullisesti. Tuo ilma nimittäin riitti vain muutamaan käyttökertaan ja sen jälkeen olen tapellut pullon kanssa sekä yksin että yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa. Viimeinen episopdi näyteltiin tänä aamuna, kun minä pidin kättä ylhäällä ja herra Kirjoitus yritti samanaikaisesti sekä ravistella pulloa että osoittaa sieltä irtoavat kolme pisaraa kainalooni. Pullo on yhä puolillaan, mutta ei minulla ole joka aamu käyttää varttia siihen, että saan sieltä irti tarvittavan dödömäärän suorittamalla, mitä kummallisempia rituaalitansseja tai vastaavia.

Ympäristöystävällisyyden kumoaa se, että tuote on pakattu metallipulloon, jonka kierrätysarvo on paineistamisen takia kuitenkin olematon. Juu ja suojateho samaa luokkaa kuin toimivuus, viimeistään puolelta päivin haisee hiki. Tässä siis poistotuote numero 3- hermot repivät deodorantti. Kuva siksi, että osaatte välttää ostamasta:


Tuote nro neljä on sitten taas näitä itketään perään tuotteita. Nimittäin iki-ihana Dermosopin jalkavoiteeni otti ja loppui, vaikka tuoksu olikin voimakkaan mentolinen, oli rasva silti ihanan kosteuttavaa. Täytyy lisätä hankittavien listalle, kunhan shoppailukieltoni tulee purettua.

Viides tuote paljastaa erään nurjista puolistani. Minä olen armoton pikku pullo fani, tuntuu, etten oikeastaan koskaan osta mitään keskikokoisissa pulloissa ,vaan joko puolen litran tai litran jättipulloissa taikka sitten sieltä toisesta ääripäästä ihanan suloisissa pikku miniatyyripulloissa, joihin mahtuu maksimissaan 30 tai 50ml kyseistä ainetta. Tämä pullo päätyi laukkuuni joltain työmatkalta, jolla pesin hiukseni hotellissa. Hiusten pesu muualla kuin kotona ei ollut tuohon aikaan mitenkään normaalia niiden vaatiman pitkällisen ja vaivalloisen kuivatuksen takia. Jossain kohtaa olen kuitenkin pessyt hiukseni ja laittanut vajaan hotellipullon laukkuuni - asiaan oli vielä näennäisoikea perustelukin: hotellissa ne heittävät vajaan pullon roskiin, mutta minä voin käyttää siitä loputkin ja lisäksi saan pullon. Minipullot ovat kieltämättä ihan kivoja kokeiluun, jos tuote ei sovi, ei tarvitse hävittää koko isoa pulloa tai yrittää etsiä sille jostain uutta kotia ja sopivaa käyttäjää. Viides tyhjä pullo on siis Berry Therapyn lingonberry shampoosta, joka oli jotenkin Tigi-tyylinen tuote noin parin käyttökerran perusteella arvioituna.


Kuudennesta tuotteesta ei jäänyt kuin paperit. Samalta hotellikerralta mukaani oli tarttunut myös kerran käytetty vartalosaippua (harvinaista suomalaisissa hotelleissa, yleensä niissä on suihkugeeliautomaatit suihkussa) samoin perustein kuin edellinen shampookin. Duke&Lyle essentials-sarjan kosteuttava aloe vera saippua oli kieltämättä siitä harvinainen saippua, että se ei kuivattanut ihoa, vaan jätti sen mukavan kosteaksi ja silti pestyn tuntuiseksi.


Seitsemännestä poistosta jäi sentään vähän enemmän kuin paperit, mutta pieneen se silti meni. Kyseessä on Lyra-sarjan kulmakynä, siis perinteistä halpismallia hintaan noin 2 euroa Seppälästä tai jostain vastaavasta. Tuo kynä oli kyllä ehdottomasti hintansa veroinen ja vielä hiukan enemmänkin. Jälki oli todella upean pehmeä, ei mitenkään kovan kynämäinen, väri ei levinnyt kovassakaan touhussa eli hien, jumppaamisen ja kevyen pyyhkimisen se kesti hyvin. Hankaamista ei tietenkään, mutta eihän mikään väri, paitsi tatuointi, sellaista kestä. Tällainen täytyy saada uusi - lisään ostoslistalle hankittavaksi heti kun shoppailukielto on purettu.


Kahdeksas kohde kertoo, miten minulla on tapana toimia vanhentuneiden rasvojen kanssa. Nimittäin jos niin sattuisi käymään, että jokin rasva ylittää viimeisen käyttöpäivänsä, siirrän sen käytettäväksi jalkarasvana. Juu, tiedän, joku rasvafriikki ja alan ammattilainen varmaan saisi kunnon sätkyn tästä, he kun ovat vakaasti sitä mieltä, että jokainen rasva on käytettävä omaan kohteeseensa. Eli jos purkissa lukee kaula sitä käytetään vain kaulaan. Minä nyt vain olen vakaasti sitä mieltä, että jalkapohjien kovettumat ovat se kropan osa, joka vähiten kärsii vanhoista rasvoista. Naamaan niillä voi saada vaikka minkälaisen tulehduksen, mutta jalkoihin tuskin. Tosin eivät nämä "korvikkeet" ihan niin tehokkaita ole kuin oikeat jalkavoiteet, mutta toimivat paremman puutteessa. Viimeksi laastaroin jalkapohjiani tällä Yves Rocherin hienolla 10 hyödyllisen öljyn läiskiä vaalentavalla käsivoiteella, joka on kieltämättä tehokasta sekä käsiin että jalkoihin. Tämäkin on niitä, voisin hankkia uuden tuotteita.


Yhdeksännen kohteen sain mussukkani perintönä. Hänellä on tapana hävittää useimmat kosmetiikkatuotteet puolikäyttöisinä, joten siksi viimeisten tippojen tiristäminen jääkin minulle. Sen takia minulla on viimeisen viikon ollut käytössä Dermosilin man - deorodantti, onneksi sen tuoksu ei ole niin voimakas, että sen maskuliinisuus häiritsisi. Luotan näihin dermosil- tuotteisiin sekä miesten että naisten versioina, ovat sekä edullisia että luotettavia.


Kymmenes kohde on wieniläisestä hotellista mukaan nappaamani Lather-merkkinen minttu-timjami shampoo, sellainen näppärä 45 ml pullo. Tähän tosin liittyy sellainen legenda, että aloimme reissukavereideni kanssa pohtimaan, että täyttävätkö ne tuossa hienossa hotellissa, jossa asuimme, nämä pullot vai menevätkö ne suoraan roskiin, kun ne kerran on avattu. Ne nimittäin vaihtoivat pullot kerran päivässä uusiin täysiin. Testasimme asiaa merkkaamalla pari pulloa ja totesimme, että kyllä ne ihan oikeasti vaihdettiin. Sitä en sitten tiedä täytettiinkö niitä jossain muualla, mutta jos ei niin, melkoista haaskausta se oli. Muistan käyttäneeni jostain pullosta ehkä 1/5:n ennen kuin se meni vaihtoon. Joka tapauksessa siltä reissulta päätyi mukaan paitsi tämä shampoo ja se aiemmin esitelty suihkugeeli myöskin vartalovoide, joka tulee sitten esittelyyn varmaan seuraavassa postauksessa. Nämä latherin tuotteet ovat kyllä tosi, tosi hyviä, vahinko vaan, ettei niitä saa Suomesta ja ovat "halvoista" jenkkien nettikaupoistakin tilattuina melkoisen kalliita (olisi varmaan pitänyt nyysiä mukaan useampi pullo) parin kymmenen dollarin pullohinnoissa noin suunnilleen.

Tässä nämä tälä kertaa. Ja lopettaessani kirjoitustani on helmikuun 7. päivä eli alle kuukaudessa jälleen kymmenen tyhjää pulloa. Katsomaan, miten kauan menee seuraavien kymmenen keräämiseen ;-).