Edellistä juttua kierrätystyynyliinoista kirjoittaessani aloin jälleen kerran miettiä valinnan mahdollisuutta. Minulle se, että kaivan kaapista kierrätyskankaat ja ompelen tyynyliinat itse, on valinta. Minun olisi aivan yhtä hyvin mahdollista tehdä erilainen valinta ja ostaa tyynyliinat valmiina kaupasta. Se todennäköisesti aiheuttaisi sen, että joutuisin vähän joustamaan itse asettamastani budjetista ja kiukuttelisin siitä itselleni, mutta todellisuudessa sillä ei olisi merkitystä. En joutuisi jättämään ateriaa väliin tai jotain muuta hankkimatta noiden ostosten takia. Rehellisesti, en varmaan parin kuukauden päästä edes huomaisi, että joku kymppi tai satanen olisi tilillä vähemmän. Samoin olisin voinut käydä ostamassa uudet kankaat ja niihin sopivat langat sekä nauhat kaupasta ja tilanne olisi ollut sama kuin edellä.
Joudun siis jälleen kerran tunnustamaan hyväosaisuuteni, sillä niinhän useammassa kuin yhdessä lukemassani kirjoituksessa on todettu, että hyväosaisella on mahdollisuus valita. Hänen on mahdollista valita nuukuus, joka vähävaraiselle on pakollista. Tämä itse valittu nuukuus ja kierrätysasioiden käyttö on tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa, jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää, kuin pakollinen nuukailu. Onhan se ihan ymmärrettävää, että omat valintamme tai ylipäätään mahdollisuus valita, tekee asiasta mielekkäämmän kuin pakko. En itsekään osaa sanoa, olisiko näin tyytyväinen siihen, että voin tehdä kierrätysmateriaaleista nuukaillen, mikäli kyseessä olisi pakko ja niin täytyisi tehdä, koska muita vaihtoehtoja ole.
Silittelen kierrätystyynyliinojani vielä kerran, toivon niille monia käyttökertoja ja olen kovin onnellinen siitä, että minun oli mahdollista valita niiden ompeleminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti